Hierontaa

Pennyn oikean takajalan pompottelusta huolestuttuani kutsuin tosiaan Susannan paikalle tutkimaan, löytyisikö pompottelulle syytä. Pennyn mielestä Susanna oli oikein ihana, ja välissä pitikin aina suukotella, että jaksoi taas olla paikallaan. Penny oli omaksi itsekseen hyvin rauhallisesti, jaksoi yllättävän hyvin keskittyä ja välillä jopa pötkötellä paikallaan. Mitään erityistä Pennystä ei löytynyt, joskin vasemman puolen lihakset ovat hiukan kehittyneemmät kuin oikean puolen. Pitää siis jatkossa tarkkailla lihaksia, jos eri puolten lihakset lähtevät kehittymään selvästi epätasapainoisesti, toinen puoli todennäköisesti kompensoi toista. Muuten Susanna kommentoi, että Penny on hyvässä kunnossa ja ikäisekseen sopivan kehittynyt. Muutenkin oli kiva huomata, että käsittelyharjoitukset eivät ole menneet hukkaan, vaan Penny antoi käpälöidä ja kokeilla mistä vaan. Kiva, että saatiin hieronnan muodossakin näin varhaisessa vaiheessa harjoitusta ja Pennylle kivoja kokemuksia kyseisestä tilanteesta.

Jatkan siis tarkkailua, pitää miettiä jatkossa, löytyykö jokin syy, miksi joillain lenkeillä Penny pompottaa enemmän takajalkaa kuin toisilla. Esimerkiksi tänään aamulla pompotti jalkaa suht paljon, kun taas iltapäivällä vähemmän. Lisäksi harjoitellaan temppuja, jotka vetreyttävät ja pistävät koiran käyttämään takapäätä. Etenkin peruuttamista Susanna suositteli meille, samoin jalkojen välistä pujottelua ja pyörimistä. Pyörimisenhän Penny osaa jo vasemmalle päin. Olemme kovasti yrittäneet opetella myös toiseen suuntaan pyörimistä, mutta se onkin huomattavasti vaikeampaa - Penny tarjoaa koko ajan jo osaamaansa temppua. Olemme edenneet parin viikon aikana kahteen askeleeseen oikealle päin, pikkuhiljaa... Kaikin puolin jäi kyllä positiiviset tunnelmat Susannan käynnistä, Penny on sopivasti väsytetty ja nukkuu sohvan selkänojalla ja kuorsaa, rankkaa oli pienelle kun joutuin niin kauan olemaan paikallaan :)

Kuvamateriaalina tämän kerran tekstille toimii parin viikon takainen lenkki Himpesterin kanssa, ei haittaa Pennyn vauhtia mitkään takajalan pompotukset kun on hanskan herruudesta kyse!

Tällä viikolla ohjelmassa on lauantaina Tappien järjestämä visiitti Hyvinkään koirauimalaan! Tekee varmasti hyvää takapäälle, kun Penny joutuu käyttämään molempia takajalkojaan.

Peuroja ja sorkkia

Viikonloppuna päästiin Pennyn kanssa tekemään mejää, ja hienosti meni! Viimeksi oli hiukan haparointia ja jännitystä ilmassa, mutta nyt mentiin taas oikein hienosti. Vauhtia oli ihan mukavasti, muutaman kerran jäi Penny hieman jäljen sivuun haistelemaan, mutta palasi itse nopeasti takaisin ja suoritti jäljen reippaasti. Sorkka ei ihan kauheasti vieläkään kiinnosta, ainakaan Penny ei sitä suuhun asti ota. Pääsin myös näkemään muidenkin koirien jäljestämistä, ja etenkin Huugon jälki jäi kyllä mieleen, kun heti aluksi jäljen vierestä lähti kolme peuraa liikkeelle. Oli tosi hienon näköistä! Ainakin oli riistarikasta maastoa... Pennyn jäljeltä löytyi lisäksi suppiksia, vartissa tuli kaksi  Tytti otti jälleen kuvia, kiitos suuresti!

Huomenna Pennylle tulee hieroja Susanna Myllynen. Penny on pomputtanut oikeaa takajalkaa nyt pari viikkoa, ja haluan, että Susanna katsoo, onko Pennyllä mahdollisesti jumituksia vai mistä tämä oikein johtuu. Saas nähdä, suostuuko rimpula olemaan hetkeäkään paikallaan...

Syyskoomaa ja agilitya

Viime aikoina ollaan Pennyn kanssa lähinnä tavattu koirakavereita ja pötkötelty sohvalla. Aamuisin herätessä on vielä pimeää, ja heijastinpanta onkin laitettu jo tilaukseen (tietysti Gessiltä, ja uusi hihnakin tuli samalla tilattua... Ei olisi ruskea hihna millään käynyt uuteen musta-pinkkiin pantaan kohta valmistuvaan uutukaiseen takkiin!) . Nyt kun joudumme viettämään arkipäivät Pennyn kanssa kahdestaan, on kyllä todella huomannut, miten paljon koirakaverin seurasta on iloa. Vaikka kotiin tulisi kuinka synkällä mielellä tahansa, on pienen koiruuden innokkaat tervehdykset jotain niin valloittavaa, että hymy nousee väkisinkin suupieliin. Pieni kainaloinen sohvalla viekussa pötköttämässä tuo mukavasti lämpöä ja tuleepahan väkisinkin ulkoiltua, vaikka keli olisi kuinka kauhea tahansa. Lisäksi öisin on tosi kätevää, kun on kaksi peittoa käytössä - Penny tykkää nukkua keskellä mun peittoa ihan minuun kiinni painautuneena, joten yksi peitto ei meille riitä...  Toisaalta yksinolo koiran kanssa on myös rankkaa. Joutuu todella tarkasti suunnittelemaan päivät, jolloin on vähänkin enemmän menoa. Eikä voi vinkua ketään muuta lähtemään iltapissatukselle vaan on itse lähdettävä joka kerta. Onneksi on kavereita, jotka ottavat Pennyn mielellään hoitoon tiukkoina päivinä! Ja onneksi tämä on vain väliaikaista ja kuukauden päästä saamme taas arkipäiviin helpotusta.

Kainaloinen <3

Pötköttelyyn saimme onneksi tänään vähän vauhtia, kun pääsimme Tytin ja Outin mukana agiliitämään! Ihan mielettömän kivaa oli päästä pitkästä aikaa mukaan, ja vielä superkivaa kun on mukana sellaisia ihmisiä, jotka osaavat kertoa, mitä pitää seuraavaksi tehdä ja miten. Itsellä on vielä niin avuton olo koko lajin suhteen. Tehtiin putkea muutaman kerran ja estettä ilman puomia (vai oliks se rima näissä koirahommissa?) niin, että Pennyn piti mennä siivekkeiden välistä. Pennyn mielestä ihmiset on niin ihania, että innostui Outista aina aivan mahdottoman paljon, joten teimme lopulta niin, että jätin Pennyn odottamaan, vein namin namialustalle, palasin Pennyn luokse ja annoin luvan mennä. Välillä tuntuu siltä, että Pennyn elämäntehtävä on pussata kaikki maailman ihmiset perusteellisesti läpi, niin paljon rakkautta on pienellä jaettavana :D Tällä kertaa saatiin lopetettua juuri oikeaan aikaan harjoitukset, tehtiin tarpeeksi vähän ja jäi hyvä fiilis näistä harjoituksista. Viime kertaan verrattuna Penny on kehittynyt hurjasti! Tuntuu siltä, että minulla on siihen nyt enemmän kontaktia ja hallittavuutta. Ruoalla palkkaantuminen on helpottanut tosi paljon tekemistä ja tekeminen tuntuu jo enemmän yhteistyöltä kuin maanittelulta! Tytti kuvaili pari videota päivän harjoituksista.

Haaste!

Blogi joutui ensimmäistä kertaa haastetuksi, joten täytyyhän tällaiseen haasteeseen ihan ehdottomasti vastata! Eli kiitokset Tanjalle :)

Tunnustuksen/haasteen saajan täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Skippaan kohdat 2. ja 3., Tanja olikin ehtinyt haastaa lähes kaikki tutut koirablogit.

1. Hain kolme kertaa peräkkäin yliopistoon lukemaan psykologiaa, kolmannella kerralla onnisti, ja mitä enemmän olen opiskellut, sitä enemmän tuntuu siltä, että ala ei sovi minulle pätkääkään muuten kuin työ- ja organisaatiopsykologian osalta. Onneksi sentään yksi osa-alue tuntuu omalta...

2. Innostun nopeasti uusista asioista, mutta innostukseni myös lopahtaa nopeasti, jos en omasta mielestä etene tarpeeksi nopeasti, asiat eivät suju niinkuin olin suunnitellut tai on liian tylsää. Esimerkiksi lankakorissani on neljät puolivalmiit lapaset, yksi puoliksi tehty pipo ja yksi puolikas kaulahuivi. Eläinten kanssa tätä ongelmaa ei onneksi ole, aina oppii uutta, sopivan nopealla rytmillä ja eri eläinten kanssa tekeminen on aina erilaista.

3. Olen harrastanut ratsastusta 10-vuotiaasta asti, vaikka nyt onkin ikävä kyllä ollut pitkä tauko opiskelijan rajallisen budjetin takia. Elämäni rakkaus on ihana Baron, joka viettää jo eläkepäiviä.

Kuva: www.sukuposti.net

4. Olen asunut puoli vuotta Prahassa, ja toivonkin, että pääsisin vielä joskus tulevaisuudessa muuttamaan ulkomaille asumaan. Berliini olisi yksi suuri haave, siellä koirakulttuurikin on niin paljon edistyksellisempi ja vapaampi kuin missään Suomen kaupungissa!

5. Olen aina myöhässä... Kuvittelen aina ehtiväni tehdä vaikka mitä, ennen kuin pitää lähteä, ja jotenkin onnistun aina myöhästymään.

6. Minulla ei ole minkäänlaista itsekuria. Kaikki itsenäinen opiskelu ja tehtävät ilman aikarajaa on aivan liikaa. Ihme, että olen näinkin pitkälle sinnitellyt yliopistossa :D

7. Olen ruoan suhteen tarkka. Ruoka on suuri nautinto, ja minun on todella vaikea syödä sellaista ruokaa, joka ei maistu hyvältä. En sinänsä inhoa mitään yksittäistä ruoka-ainetta, kaikesta saa hyvän makuista, kunhan sitä vaan osaa tehdä!

8. Marraskuun loppuun mennessä muutamme Pennyn kanssa pois Tampereelta takaisin Espooseen. Vaikka muuttoon onkin hyvä syy, ja Espoossa odottaa paljon ihania ihmisiä ja kiva uusi asunto, tulee ihan kauhea ikävä tänne jääviä ystäviä.

Penny 7 kk

Penny täytti eilen jo 7 kuukautta, hurjaa vauhtia kiitää aika! Vaikka onhan tuo pikkuinen vieläkin ihan kakara, etenkin kun vertaa meidän tämän viikonlopun vierailijaan Hilaan. Hila pääsi (omasta mielestään ennemminkin joutui..) meille hoitoon, kun Tytti törkeästi lähti Roomaan, ja vaikka vierailun ensimmäisen tunnin eteisessä pötkötyksestä on huomattavasti jo reipastuttu, ei Hila kauheasti Pennyn seuraa arvosta. Penny jaksoi aika kauan hakea Hilaa leikkimään, ja saikin Hilan aamulla kahdeksi minuutiksi ärinävetoleikkiin. Muun ajan Himpesteri tyytyy pötköttelemään sohvalla, kun taas Penny puuhailee omiaan. Lenkkeily kahden pienen terrierin kanssa on ollut hauskaa, selvisin aamulenkistä jopa yksin niiden kanssa :)

Himpesteri hymyilee

 Loppuun vielä Pennyn 7 kk seisotuskuvat:

Hyvää epäonnistumisen päivää!

Penny osallistuu Kansalliseen epäonnistumisen päivään kertomalla, että ei oo koirallakaan aina helppoo. Joskus tulee tehtyä virhearviointeja ja epäonnistuttua puuhasteluissa, mutta ei se ole niin vakavaa.

Niinhän siinä oli päässyt käymään, että rakkaat Possu ja Pupu olivat tipahtaneet pienten tassujen ulottumattomiin. Onneksi apu oli lähellä ja ystävät saatiin pelastettua rotkon uumenista.

Niks naks

Pennyn kanssa on taas viime aikoina vähän naksuteltu, opetin sille muutama päivä sitten huvikseni kiepin, ja Penny tajusi sen kuudella naksautuksella. Tämä video on meidän toisesta harjoituksesta. Alussa näkyy hyvin, miten Penny tarjoaa mulle ensin niitä asioita, joita ollaan naksuttelun kautta harjoiteltu, istumista ja maahanmenoa. Kivaa tehdä välillä tällaisia höntsätemppuja, niin ei ole niin tarkkaa, meneekö koira nyt sitten täsmälleen oikeaan asentoon. Tässä olemme edenneet siihen, että vahvistan liikkeeseen käskysanaa "kieppi",  ja pikkuhiljaa Penny on jo yhdistänyt sanan liikkeeseen.

Toinen työn alla oleva asia on perusasento, jossa olemme tällä hetkellä siinä vaiheessa, että Penny aika hyvin tulee häiriöttömässä tilassa sivulle käskystä. Se, mikä kaipaa vielä treeniä, on suoruus, eli Pennynhän pitäisi tulla istumaan jalan viereen suorassa, ja videolta olikin hyvä nähdä, että joka kerta Penny ei ole ihan suorassa. Tosin kameraan nähden olemme hieman vinossa, joten lähempänä kameraa liike näyttää vinommalta kuin onkaan. Katsekontakti Pennyllä on perusasennossa hyvä. Se, mikä itseltä on unohtunut, on vapaa-käskyn käyttö... Eli nyt vaan pitäisi olla itse tarkempana siinä, että namin antaminen ei lopeta liikettä, vaan vasta vapautus. Perusasennon harjoittelu on jäänyt vähän vähemmälle viime aikoina, pilkunviilaaminen kun ei tosiaan ole mulle se helpoin juttu. Vähän jäin miettimään vielä, että pitäisiköhän meidän palata tässä pikkuisen taaksepäin, ja vielä naksuttimella vahvistaa suorempaa asentoa, ettei siitä tule vino. Ja muutenkin tehdä sitä enemmän niin päin, että olen itse koiran takana, jolloin Penny joutuu tekemään mun vasemmalla puolella pienen kiepin ja suoristamaan itsensä - silloin tuo asento näyttää tulevan helpoiten suoraksi. Tästä pienestä klipistä näkyy kyllä videoinnin hyödyllisyys! Pystyy tarkastelemaan omaa tekemistä paljon analyyttisemmin kun sitä katsoo ikään kuin ulkopuolelta.

Oikein hyvää eläinten päivää! Eläinten viikon kunniaksi Hesarissa on tämän viikon ajan D-osiossa koira-teema, ja kaksi mielenkiintoista juttua onkin jo koirista kirjoitettu. Hesarin nettisivulta maanantain juttu löytyy täältä, tiistain juttu löytyy valitettavasti vain digilehden puolelta.

Muoks: nyt oli tullut tiistainkin artikkeli koiran katseesta ja tunteista, suosittelen lämpimästi. Luettavissa täältä.

Suohirviö

Penny pääsi eilen Tappilaisten kanssa yhteislenkille. Pieni suohirviö otti kaiken ilon irti Hervannan Makkarajärvestä ja riekkui 1,5 tuntia onnessaan. Pennyn touhustusta on kyllä hauska katsoa, joko se on siellä, missä eniten tapahtuu, ja jos ei tarpeeksi tapahdu, se viihdyttää itse itseään :) Tässä vähän kuvasatoa eiliseltä!

Pieni Lina keskittyi ottamaan mallia muiden touhuista

Ollia ihmetytti kun kepin kaupanpäällisenä tuli aina russeli :)

Käytiin tänään uudestaan Makkarajärven lenkki kiertämässä kun oli niin upea keli, ja pari kuvaa oli sen verran hauskoja, että lisätäänpä ne vielä jonon jatkoksi. Nämä kuvat ottanut Juho Nevalainen.

Lentävä russeli!