torstai 20. lokakuuta 2011

Haaste!


Blogi joutui ensimmäistä kertaa haastetuksi, joten täytyyhän tällaiseen haasteeseen ihan ehdottomasti vastata! Eli kiitokset Tanjalle :)

Tunnustuksen/haasteen saajan täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Skippaan kohdat 2. ja 3., Tanja olikin ehtinyt haastaa lähes kaikki tutut koirablogit.

1. Hain kolme kertaa peräkkäin yliopistoon lukemaan psykologiaa, kolmannella kerralla onnisti, ja mitä enemmän olen opiskellut, sitä enemmän tuntuu siltä, että ala ei sovi minulle pätkääkään muuten kuin työ- ja organisaatiopsykologian osalta. Onneksi sentään yksi osa-alue tuntuu omalta...

2. Innostun nopeasti uusista asioista, mutta innostukseni myös lopahtaa nopeasti, jos en omasta mielestä etene tarpeeksi nopeasti, asiat eivät suju niinkuin olin suunnitellut tai on liian tylsää. Esimerkiksi lankakorissani on neljät puolivalmiit lapaset, yksi puoliksi tehty pipo ja yksi puolikas kaulahuivi. Eläinten kanssa tätä ongelmaa ei onneksi ole, aina oppii uutta, sopivan nopealla rytmillä ja eri eläinten kanssa tekeminen on aina erilaista.

3. Olen harrastanut ratsastusta 10-vuotiaasta asti, vaikka nyt onkin ikävä kyllä ollut pitkä tauko opiskelijan rajallisen budjetin takia. Elämäni rakkaus on ihana Baron, joka viettää jo eläkepäiviä.

Kuva: www.sukuposti.net


4. Olen asunut puoli vuotta Prahassa, ja toivonkin, että pääsisin vielä joskus tulevaisuudessa muuttamaan ulkomaille asumaan. Berliini olisi yksi suuri haave, siellä koirakulttuurikin on niin paljon edistyksellisempi ja vapaampi kuin missään Suomen kaupungissa!

5. Olen aina myöhässä... Kuvittelen aina ehtiväni tehdä vaikka mitä, ennen kuin pitää lähteä, ja jotenkin onnistun aina myöhästymään.

6. Minulla ei ole minkäänlaista itsekuria. Kaikki itsenäinen opiskelu ja tehtävät ilman aikarajaa on aivan liikaa. Ihme, että olen näinkin pitkälle sinnitellyt yliopistossa :D

7. Olen ruoan suhteen tarkka. Ruoka on suuri nautinto, ja minun on todella vaikea syödä sellaista ruokaa, joka ei maistu hyvältä. En sinänsä inhoa mitään yksittäistä ruoka-ainetta, kaikesta saa hyvän makuista, kunhan sitä vaan osaa tehdä!

8. Marraskuun loppuun mennessä muutamme Pennyn kanssa pois Tampereelta takaisin Espooseen. Vaikka muuttoon onkin hyvä syy, ja Espoossa odottaa paljon ihania ihmisiä ja kiva uusi asunto, tulee ihan kauhea ikävä tänne jääviä ystäviä.

3 kommenttia:

  1. Oho, että Espooseen! Mitenkäs olisi koiratreffit sitten kun pääsette muutosta yli ja hommat ovat rauhoittuneet, mehän asumme Helsingissä Huopalahden aseman kupeessa :) Olisi hauska näin blogia seuranneena päästä tapaamaan Pennyä oikeastikin! Ehkäpä russelissa riittäisi virtaa tuon meidän vekaran väsyttämiseen (tänään pentuleikkikoulussa saman ikäisellä dobermannilla ei riittänyt ;))

    VastaaPoista
  2. Hmm hmm, monen kohdan voisin itsekin allekirjoittaa :) Ja onneksi sinne Mansesteriin pääsee käymään (ja vissiin joudutkin jonkun verran), vaikka eihän se tietysti olekaan sama asia. Sitten ei mullakaan ole enää siellä majapaikkaa (snif!), mutta onneksi visiiteistä on kasa hauskoja valokuvia ja muistoja!

    VastaaPoista
  3. Ilona: Koiratreffit kuulostaa hyvältä :) Hienoa, että meillä on koiraseuraa tiedossa myös siellä päässä :) Penny ei ole vielä sellaista vastusta löytänyt, joka olisi saanut sen väsymään...

    T: Tässä on onneksi sun kannalta se hyvä puoli, että kunhan kotopesään muuttomatkaltasi palajat, olen lähempänä! Ja mansesterin vierailut sun osalta on ehkä parempikin jättää tulevaisuudessa mahdollisimman vähiin, ettet taas tule kosituksi :D

    VastaaPoista