Koiran lihashuollosta

Tiistaina pääsin tutustumaan koirahieronnan saloihin (tosin kotona tuli kommenttia, että miksi en voisi mennä ihmishierontaluennolle...). Jälleen kerran kyseessä siis Tappien järjestämä kurssi, luennoitsijana Susanna Myllynen, ja kyllä ainakin itselle tuli isoja ahaa-elämyksiä koiran lihashuollosta. Alkuun käytiin läpi koiran lihaksiston ja luuston perusjuttuja, ja mitkä lihakset menevät jumiin helposti ja miksi. Merkitsin alla olevaan kuvaan ne lihasryhmät, joita tarkasteltiin, niin on vähän helpompi seurata, missä kohtaa koiraa mennään.

Kuva sivulta www.koirahierontakonttinen.com

• Epäkäslihas ja lapaluiden kärkien välissä olevat poikittaiset suunnikaslihakset (ei näy kuvassa, jäävät muiden lihasten alle) ottavat iskuja vastaan esimerkiksi hyppyjen ja kontaktien alastuloissa ja tukevat ja liituttelevat lapaa.
• Iso selkälihas vastaa sivutaivutuksista, tukee selkää ja vaikuttaa hypyissä. Toko-koirilla on usein ongelmia näiden lihasten kanssa nimen omaan oikean kyljen puolelta, kun seuraaminen saa koiran kääntymään aina samaan suuntaan.
• Rintarangan kalvoalue puolestaan on herkkä kylmälle ja vedolle, ja Susanna suosittelikin käyttämään takkia koirilla, suojaamaan koiraa vedolta ja jos tällä alueella on jumeja, lämpö on hyvä apu. Takin lisäksi esimerkiksi lämmitetyt kauratyynyt auttavat.
• Hoikkalihas ja hyppylihakset ovat mukana hyppäämisessä ja ponnistamisessa, ja etenkin hoikkalihas on herkkä revähdyksille sivuttaisliikkeissä, jos koiralla kovassa vauhdissa "leviää" takajalat.
• Olkavarren lihas puolestaan on mukana jarrutuksissa ja alastulossa.

Nämä lihasryhmät ovat siis sellaisia, joissa jumituksia useimmin on. Lihaskireyden syntyyn puolestaan vaikuttaa moni asia. Sen lisäksi, että kova rasitus, harrastukset kuten agility, harrastusten yhteydessä puutteelliset lämmittelyt ja palautukset ja vammat voivat aiheuttaa lihaskireyttä, myös liian vähäinen ja yksipuolinen liike, puuttellinen nesteytys ja ruokavalio sekä stressi voivat lihaksia jumittaa. Jos koiralla on esimerkiksi vatsavaivoja, voi tästäkin seurata lihasjumeja. Kun jokin alue jumittuu, koira kompensoi jollain muulla lihaksella kipeää aluetta, ja tämä taas aiheuttaa lisää rasittumista ja liikevirheitä.

Miten koiran lihaskireyden tunnistaa? Jumiutunut lihas tuntuu kovalta, joustamattomalta, turvonneelta, kipeältä tai se väreilee kosketettaessa. Koira välttää ravaamista, liikkuu laukalla tai peitsaten, tai se voi kulkea vinossa. Koiran venyttelyitä kannattaa myös tarkkailla - joko koira saattaa venytellä puutteellisesti, jättää esimerkiksi takapään venytykset kokonaan tekemättä, tai se venyttelee liioitellun usein, esimerkiksi kesken lenkin. Koira saattaa myös seisoa hajareisin tai takajalat liikaa vatsan alla, tämä johtuu usein selän ongelmista. Koiran askelpituus lyhenee, koira on haluton liikumaan, kankea, väsyy helposti. Lisäksi koira saattaa ruveta nuoleskelemaan ja pureskelemaan raajoja, jos lihasjumitukset puuduttavat niitä. Tämä on ainakin itselle tuttu - kun selkä on jumissa, kädet tuntuvat puutuvan helposti. Lisäksi koira saattaa kieltäytyä esimerkiksi hyppäämästä takakonttiin, heijaa hakiessaan hyppypaikkaa, agilityssä saattaa yhtäkkiä ruveta pudottamaan rimoja. Ylipäätään koiran käyttäytymisen ja toiminnan muutoksista pitäisi aina huolestua.

Ja lopulta se tärkein, eli mitä voi itse tehdä sille, että koira pysyy hyvässä kunnossa ja lihasjumeja ennaltaehkäistäisiin. Ensinnäkin koiran hyvä peruskunto on tärkeä, monipuolista liikuntaa, vaihtelevia maastoja ja irtioloa. Treenitilanteissa ja myös silloin, kun lähdetään vauhdikkaille yhteislenkeille kaverikoirien kanssa, pitäisi muistaa alku- ja loppuveryttelyt. Näiden lisäksi riittävä lepo, takin käyttö viileässä ja etenkin treenitilanteissa, sekä kevyt sivelyhieronta auttavat myös. Muita apukeinoja löytyy lisäravinteista, B-vitamiini, magnesium, elektrolyytit ja nivelapuaineet tuovat myös helpotusta, ja etenkin harrastuskoirilla säännöllinen lihashuolto auttaa.

Osa luennolla esiin tulleista asioista on ollut ennestään tuttuja hevosten puolelta, ja tuntuukin, että nimenomaan siellä esimerkiksi alku- ja loppuverryttelyt ovat itsestäänselvyyksiä. Saimme myös vinkkejä alku- ja loppuverryttelyihin, ja näitä tulemme kyllä varmasti käyttämään. Alkuverryttelyn tulisi valmistaa koiran elimistö tulevaan suoritukseen. Se nostaa sykettä, vilkastuttaa verenkiertoa ja lihakset saavat näin ollen enemmän verta ja happea, sekä lihasten supistumisnopeus paranee. Alkuverryttelyn tulisi kestää noin 30 minuuttia, sisältäen kaikki askellajit taivutteluita ja lyhyt lajinomainen verryttely, esimerkiksi agilityssa pallon heittelyä niin, että koira ottaa nopeita spurtteja, sekä pieniä hyppyjä. Loppuverryttely koostuu kävelytyksestä ja keston tulisi myös olla noin 30 minuuttia, sillä vasta tämän pituinen verryttely käynnistää elimistön palautumisen. Esimerkiksi maitohappo lähtee elimistöstä vasta puolen tunnin jälkeen. Hengityksen tulisi loppuverryttelyn aikana tasasutua ja verenkierto palautuu normaalille taseolle. Kunnon loppuverryttely vähentää vammautumisriskiä ja ennaltaehkäisee lihaskireyksiä. Sekä alku- että loppuverryttelyssä pitäisi muistaa pitää koiralla takkia viileällä kelillä.

Nala ja Iina harjoittelemassa

Luennon lopuksi kävimme vielä läpi koiran sivelyhierontaa ja venytyksiä. Paikalla oli 7 koirakkoa, Penny ei tällä kertaa päässyt mukaan, ja pääsinkin seurailemaan muiden harjoituksia. Lopuksi katsoimme myös koirien liikkeitä ja asentoja, ja olikin mielenkiintoista nähdä käytännössä luennolla läpi käytyjä asioita. Ensimmäinen asia Pennyn kanssa onkin se, että opettelen katsomaan sen liikkeittä, jotta näen, mikä on sille normaalia liikkumista. Seurailen venyttelyä ja otetaan sivelyhieronta viikottaiseen ohjelmaan mukaan. Tällöin opin tuntemaan, miltä lihakset normaalioloissa tuntuvat, jotta pystyn havaitsemaan paremmin mahdollisia lihasjumeja.

Pusikosta kauneuskilpailuihin

Viikonloppu aloitettiin jälleen mejä-puuhilla. Viime kerran pienoinen haahuilu oli tiessään, ja Penny suoritti oman jälkensä todella tarkasti ja nopeasti! Jäljellä oli loiva kulmakin, eikä se häirinnyt pientä jäljestäjää ollenkaan. Nyt malttoi myös syödä palkkansa kaadolla ja oli tosi kiinnostunut sorkasta. Jos jäljestäminen sujui todella hienosti, ei jäljen teko eilen ollut ihan oppikirjasta... Aikamoista haahuilua oli meidän eilinen jäljenteko. Itse jäljet olivat hyvät, mutta etenkin Pennyn jäljeltä poistuminen aiheutti suurta tuskaa. Onneksi oli puhelin mukana ja olin tallentanut meidän reittimme siihen, niin päästiin sen opastamana pois pusikosta. Käytiin jäljestyksen jälkeen lenkillä Ollin ja Janan kanssa, ja erityisesti ilahdutti se, miten hyvin Penny tuli luokse! Joka kerta kutsuttaessa pinkoi täysiä mun luokse! Kyllä tämä ruokahalun herääminen on helpottanut niin paljon kouluttamista. Penny on syönyt nyt kunnolla reilun viikon ajan, ja palkkautuu ruoalla ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Janan kanssa Pennyllä on ihan omat kuviot. Jana on hyvin äänekäs leikkikaveri, ja pistää Pennyä paljon selälleen, mutta saman tien kun Penny pääsee ylös, se hyppii Janaa vasten ja oikein yllyttää Janaa jatkamaan ärinä-selätys-paini-leikkiä. Kuvat on ottanut jälleen hovikuvaajamme Tytti Käyhkö, kiitos!

Pieni, määrätietoinen jäljestäjä

Ja sorkkakin löytyi!

Janaskin kanssa painia

Sunnuntaina olikin vuorossa ihan erilaiset kuviot, lähdettiin nimittäin Pennyn kanssa Tamskin järjestämään pentunäyttelyyn. Näyttelyt olivat meille molemmille ensimmäiset, ja olisihan tuota esiintymistä voinut vähän etukäteen treenata enemmän. Penny oli tosin sellaisessa tilassa, että en usko että olisi harjoittelusta huolimatta onnistunut kävelemään kunnolla :D Tuomarina oli Juha Putkonen ja narttuja kehässä oli 6. Tässä Pennyn arvostelu:

"6 kk. Matalaraajaisen vaikutelman antava. Hyvä kallo ja kuono. Hyväasentoiset, kookkaat korvat. Tummat silmät, hyvä purenta. Ikäisekseen hyvin kehittynyt eturinta ja rintakehä. Selän päälle kaartuva häntä. Riittävästi kulmautuneet raajat. Saisi liikkua ja esiintyä paremmin. Miellyttävä käytös"

Tällä arvostelulla heltisi viides sija, joten ei me ihan vikoja oltu :) Penny olisi kovasti halunnut antaa tuomarille pusuja, antoi katsoa hampaat hyvin ja tutkiminen muutenkin sujui hyvin. Kokemuksena ihan kiva, ainakin tiedän nyt, mitä itse pitää tehdä kehässä, mutta ei tästä kyllä harrastusta meille tule. Jotenkin kivempi tehdä sellaisia asioita, joista sekä minä että koira nautitaan.

Näin kun olisi Penny näyttelyissäkin esiintynyt :)

Sienestystä ja kyläilyä

Pennyn kanssa vietettiin viikonloppua Espoossa, ja kaikenlaisia uusia tilanteita päästiin katsastamaan. Käytiin kirpparilla, matkusteltiin jälleen metrolla, kyläiltiin siskon luona, mummolassa, käytiin syntymäpäiväjuhlilla Lauttasaaressa, rymyttiin sienimetsässä ja... No, kai se on tunnustettava, Penny onnistui pissaamaan Kampin metroaseman laiturille... Kiitos ystävälliselle kanssamatkustajalle, joka lainasi meille paperia, niin saatiin vahingot siivottua. Penny ei suostunut käymään aamupissalla ennen matkaan lähtöä, joten tämä oli seurauksena. Tätä vahinkoa lukuunottamatta Penny oli kuin kotonaan joka paikassa. Parasta ehdottomasti oli sienestys, aikamoisella vauhdilla Penny paineli menemään pitkin metsiä! Tässä vähän kuvasaldoa viikonlopulta:

Synttäreillä leikittiin vesileikkejä...

...ja syötiin kaisloja :D

Sienimetsähepulit!

Saaliiksi saatiin paljon suppilovahveroita!

Mummolasta poimittiin omppuja

Tällä viikolla ohjelmassa on viikonloppuna mejää ja sunnuntaina pentunäyttely! Hui! Saas nähdä, miten käy, lähinnä jännittää oman itseni puolesta, kun näyttelyissä olen aiemmin vain turistina muutamaan otteeseen käynyt. Onneksi paikalla on muutamia tuttuja, joten tukea ja turvaa on saatavilla!

Penny 6 kk

Pennyn puolivuotispäivä alkoi hyvin ankeissa merkeissä. Ensimmäistä kertaa Penny joutui jäämään kotiin työpäivän ajaksi, kun joudun toimimaan kahden päivän ajan "yksinhuoltajana" :) 8 tunnin yksinolosta neiti selvisi mainiosti, mitään tyhmyyksiä ei oltu tehty ja huone oli täysin pissaton, mahtavaa! Päivä onneksi parani loppua kohden, ja Penny pääsi illalla ihanan Akun luokse hoitoon muutamaksi tunniksi, ettei joutunut vielä työpäivän yksinolon jälkeen yksin kotiin jäämään. Akun luona olikin riittänyt vauhtia ja touhustusta, mutta ystävykset olivat myös rauhoittuneet syömään puruluita yhdessä ja lopuksi jopa nukahtaneet. Ihanaa kun pystyy lyhyelläkin varoitusajalla viemään viereen naapuriin Pennyn hoitoon. Ei tarvitse itse olla niin huolissaan ja potea huonoa omatuntoa. Pennyn 6 kk valokuvat eivät ole nyt ihan priimalaatua, ei ole kovin helppoa saada russelia pysähtymään paikoilleen oikeaan asentoon niin, että saisi itse samalla otettua valokuvan. Yritetään viikonloppuna paremmalla onnella ja avustajan kera. Penny otti muhun koko ajan katsekontaktia, eikä suostunut katsomaan eteenpäin, joten sivukuvaa en tällä kertaa onnistunut ottamaan.

Sivuposeeraus

"Mä voisin sitä nakkia ottaa vielä vähän lisää..."

Jäin itse miettimään tämän ikärajan ylittämisen kohdalla, että mitä kaikkea on puolessa vuodessa tapahtunut. Penny on tällä hetkellä lähestulkoon sisäsiisti. Ehkä kerran kahdessa viikossa tulee yksi pissa sisälle, mutta nämä kerrat ovat enemmän omia mokia, ei ole ehtinyt itse reagoimaan toisen eteiseen menolle. Hampaiden vaihtuminen alkaa olla ohi, vielä muutama poskihammas vähän kasvaa, mutta maitohampaat ovat lähteneet. Luonteenpiirteet vahvistuvat, ja Penny on pysynyt itsenäisenä, rohkeana, ihmisrakkaana ja touhukkaana. Se ei ainakaan vielä vaadi jatkuvaa toimintaa, vaan viihtyy hyvin itsekseenkin, mutta on aina valmiina lähtemään puuhastelemaan jotain, etenkin jos siihen liitty muita koiria, yleistä riekkumista ja metsään lähtöä. Nenänkäyttö sillä on hyvin vahva, ja lenkit kuljetaankin kaikki ruohonkorret haistellen. Tämän takia on ollut kiva lähteä hakuun ja jälkeen mukaan, kun Penny selkeästi tykkää haistelupuuhista ja itse tekeminen on sille hauskaa ja palkitsevaa. Hihnakävelyssä on vielä harjoittelemista. Penny ei vedä, mutta se jää jumittamaan ja pahimmillaan heittäytyy makaamaan, jos suunta on väärä. Tässä tarvitaan rutkasti kärsivällisyyttä ja lisää treeniä. Isoin haaste koulutuksen suhteen on ollut palkitseminen. Kun ruoka ei ole ykkösjuttu, joutuu ihan toden teolla miettimään, millä ihmeellä palkkaisin. Yleensä ajoitan koulutustuokiot aikaan ennen ruokaa, jolloin nälkäisenä Pennyä kiinnostavat namit enemmän.

Kun ennen Pennyä omasta koirasta haaveilin, toivoin, että saisin harrastuskaverin, joka kotona malttaisi kuitenkin rauhoittua, ja käpertyä jalkoihin sohvalle kerälle, ja juuri sellaisen perheenjäsenen olen Pennystä saanut. Päiväunet pienen lämpöpatterin kanssa on kyllä ihan parasta! Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan ja mitkä piirteet nousevat vahvemmin esille. Ja missä vaiheessa saamme kokea mörkövaiheen ihanuudet!

Mejä hakusessa

Tämän viikon aktiviteettilistalla on ollut pentutokon viimeinen kerta, hakua ja mejää. Pentutokossa Penny oli todella keskittymätön ja kaikki muu sai sen huomion kiinnittymään, paitsi minä ja namit. Silloin tuuli aika paljon, ja Penny on tuulisella kelillä vähän säpsy, ja etenkin ohitse lentävät lehdet ovat jotain todella vastustamatonta. Päädyinkin lopulta siihen, että harjoittelin Pennyn kanssa vähän sivummassa maahan menoa, istumista ja odottamista lelulla palkaten, kun muusta ei tällä kertaa tullut oikein mitään. Kotiharjoituksissa perusasentotreeni sujuu oikein mallikkaasti, tällä hetkellä ollaan jo siinä pisteessä, että olen jättänyt naksuttimen pois, ja lisännyt sanan mukaan. Nyt tarvitaan vaan rutkasti toistoja ja eri paikoissa harjoittelua seuraavaksi.

Viikonloppu onkin sitten mennyt metsässä rymytessä. Lauantaina käytiin hakuilemassa ja se meni Pennyltä oikein hyvin! Tällä kertaa metsään "eksyneitä" ihmisiä oli vähän enemmän ja vaikeammissa paikoissa, ja hienosti Penny löysi kaikki ja antoi paljon, paljon suukkoja löytyneille! Hakuilun jälkeen käytiin tekemässä verijäljet sunnuntaita varten ja tänään aamusta uudelleen pusikkoon ja jäljelle. Tällä kertaa Penny oli huomattavasti nopeampi kuin kahdella ensimmäisellä kerralla, mutta samalla myös hiukan epätarkempi. Muutaman kerran harhautui pois jäljeltä. Jälki oli tällä kertaa ehtinyt olla maassa pidempään, joten se voi vaikuttaa asiaan. Peuran koipi löytyi kuitenkin hienosti.

Ja koska kamera ei viime päivän actioneissa ole mukana kulkenut, hoitaa kuvallisen puolen tällä kertaa Akun ja Pennyn kuvat kuukauden takaa, kun Penny oli Akulla hoidossa. Kuvista kiitos Arho  Koskenkorvalle!

Viimeisessä kuvassa Akun ilme on ihana, katsoo Pennyä just sen näkösenä että "hei, se sano istu! Ei sitä nakkia tollai tuu!"

Mitä tapahtuu, kun russeli kastuu...

Ei ole helppoa olla pieni, märkä koira...

- Posted using BlogPress from my iPhone

Penturuuat vertailussa

Josko nyt uskaltaisi sanoa, että ollaan löydetty Pennylle sopiva penturuoka? Kolmea ollaan kokeiltu, ja ennen viimeisintä ehdin jo manailla, että jos ei tämä sovi niin jätetään kuivaruoka kokonaan pois. Onneksi kuitenkin tämä viimeisin on nyt ollut sopiva, helpottaa kuitenkin ruokkimista aika paljon. Penny on saanut koko ajan nappuloiden rinnalla keitettyä jauhelihaa ja välillä myös kalaa ja porkkanaa. Tässä vähän vertailuja penturuuista meidän kohdalla ja hintavertailut kolmen kilon säkeille.

Royal Canin Mini Junior

Royalia Penny söi ennen meille tuloa ja sitä saatiin Pennyn mukana säkki, joten kokeilu lähti sillä liikkeelle. Alkupäivien paaston jälkeen Penny söi kyllä jonkin verran ruokaa, mutta maistuvuus ei ollut ihan paras mahdollinen. Lisäksi Penny rapsutti tosi paljon korvia ja järsi tassuja. Plussaa nappulakoosta, sopivan kokoinen tuntui olevan Pennylle. Toinen plussa saatavuudesta, eli tätä löytyi lähimmästä Mustista ja Mirristä, ja varmasti kaikista muistakin eläinkaupoista. Plussat eivät kuitenkaan riittäneet korvaamaan ruoan aiheuttamaa kutinaa ja maistumattomuutta. 3 kilon pussi hinnaltaan 21,90.

Kuva: www.royalcanin.fi

Golden Eagle Puppy Formula

Golden Eaglea halusin kokeilla seuraavaksi lisäaineettomuuden takia. Ruoan vaihtamisesta Penny ei aluksi innostunut, vaan paastosi kolme päivää, vaikka pikkuhiljaa ruoan vaihdoimmekin vanhaa uuden joukkoon sekoittaen. Golden Eagle maistui vähän paremmin kuin Royal Canin, mutta ei Penny missään vaiheessa syönyt kuppia tyhjäksi asti. Lisäksi kakan määrä lisääntyi todella paljon ja vatsa toimi aika vaihtelevasti. Miinusta Golden Eagle sai myös todella isosta nappulakoosta (veikkaan, että se oli yksi syy maistumattomuuteen) ja huonosta saatavuudesta. Tampereella vain yksi eläinkauppa myy Golden Eaglea. Toisaalta iso plussa oli rapsuttelun ja tassujen järsimisen loppuminen. 3 kilon pussi maksaa 14 €.

Kuva: www.shetland.fi

ANF Puppy

Useita koiranruokakeskusteluita netistä selattuani päädyin seuraavaksi kokeilemaan ANF Puppya. ANF:ssä plussana lisäaineettomuus ja erityisesti maistuvuus. Ruoka alkoi maistua ihan eri tavalla tämän vaihdoksen myötä, kutina pysyi poissa ja tällä hetkellä tilanne maistuvuuden suhteen on se, että Penny jopa nuolee kuppinsa aivan tyhjäksi osalla ruokintakerroista. Vatsa on alun jälkeen pysynyt hyvässä kunnossa, ja nappulakoko tuntuu olevan Pennylle sopiva. Lisäksi ANF:ää saa meidän lähimmästä eläinkaupasta - tämä on autottomalle iso plussa. Hintana 3 kilon säkillä 14,50€.

Kuva: www.bestpremiums.fi

Kokeiltujen vaihtoehtojen perusteella pysymme siis ANF:ssä. Nappulaa Penny syö joka ruoalla vähän vajaa puolet ruoasta ja sen lisäksi keitän porkkanaa, jauhelihaa ja kalaa. Tämä "resepti" on maistunut Pennylle oikein mainiosti, ja öljyä lorautetaan kerran päivässä ruoan joukkoon. Viimeisten viikkojen aikana on jopa näkynyt sellainen ihme, että Penny juoksee keittiöön kun kuulee, että laitan sille ruokaa kippoon! Yllättävän paljon sitä voi innolla syövästä koirasta iloita!

Ja koska Muschin nettisivuilla on sopivasti koiranruoka-aiheinen kilpailu menossa, jatketaan tätä ruokaspekulointia vielä vähän lisää! Koska Penny on ensimmäinen koirani, halusin ruokinnassa lähteä liikkeelle varman päälle ratkaisusta, eli nappuloista. En ole omasta mielestäni tarpeeksi perehtynyt ruokintaan, jotta osaisin vielä tässä vaiheessa säädellä itse kasvavan pennun tarvitsemat lisäaineet ja vitamiinit niin, että koira saa kaiken tarvitsemansa. Silti haluan, että Penny saa muutakin kuin pelkkää teollista nappulaa, ja olemme koko ajan syöttäneet sille lihaa ja kalaa ruuan joukossa, suurin piirtein puolet lihaa, puolet nappulaa mallilla.

Pelkkään barffaukseen emme tule todennäköisesti koskaan siirtymään, mutta varmasti pidämme lihan koko ajan ruuassa isossa osassa ja tarjoamme Pennylle myös raakaluita virikkeeksi. Penny onkin ehdollistunut pakastimen oven avaamisen ääneen. Se ei tule ikinä keittiöön silloin, kun jääkaapin ovi avataan, mutta niissä tilanteissa, joissa pakastimen ovea edes raotetaan, saa keittiöön takuuvarmasti russeliseuralaisen odottamaan, josko sieltä tulisi hänelle aarteita! Pakastimesta löytyvistä luista hirven putkiluut ovat olleet ehdotonta herkkua! Autottomana tähän mennessä helpoin ratkaisu lihan suhteen on ollut naapuri-Salen sika-nauta, mutta muutaman kerran on tullut haettua myös eläinkaupasta lihaa. Kunhan Penny kasvaa vielä vähän isommaksi, lähdetään varmasti kokeilemaan uusia vaihtoehtoja - tähän mennessä herkästi sekaisin menevä vatsa on ollut vähän rajoittavana tekijänä uusien kokeilujen suhteen. Muschin kuivaruokavalikoimasta löytyy myös pentunappula, mutta tässä nappulassa vastaan tulee ruokapaketin koko - 15 kg säkki ei ensinnäkään mahtuisi meillä mihinkään, ja sen raahaaminen bussilla tai pyörällä kilometrien päästä tulisi hiukan haastavaksi :)

Metsään kadonneita ihmisiä ja asento!

Tänään käytiin kokeilemassa toiseen kertaan hakua, ja otettiin uudestaan laajennettua makkararinkiä. Penny jäi uikuttaen katsomaan, kun etsittävät lähtivät metsään, ja saman tien kun päästin Pennyn irti, lähti russeli painelemaan pöpelikköön ja etsi vauhdikkaasti kaikki kadonneet ihmiset. Nyt ei menossa ollut minkäänlaista epäröintiä. Penny oli aivan täpinöissään löytäessään ihmisiä puskasta, ja taas kerran ihmisten pussaaminen oli hienompaa kuin nakin syöminen.

Tällä viikolla keskiviikkona kävimme pentutokossa, ja matkalla sateessa kastunut koiraraasu oli sitä mieltä, että nyt ei kyllä koko puolta tuntia jakseta keskittyä. Kotimatkan ajan Penny matkustikin takkini sisällä lämmittelemässä, niin kurjan näköinen toinen oli. Pentutokossa viimeksi harjoittelimme seuraamista, Tanja kertoi seuraamisesta pysähtymisen perusidean ja kuinka sitä voi lähteä harjoittelemaan. Kotona ollaan harjoiteltu perusasentoa, ja nyt tuntuu siltä, että Penny on tajunnut idean vihdoinkin. Naksuttimen avulla sheippaamalla ollaan perusasentoa lähdetty harjoittelemaan, eli olen siis pikkuhiljaa palkinnut Pennyä jokaisesta oikean suuntaisesta liikkeestä ja pikkuhiljaa vaikeuttanut sitä, mistä Penny palkkion saa. Videolla näkyy eiliseltä viimeisin harjoitus, tähän ollaan päästy nyt kahdessa viikossa. Kiva nähdä itsekin, että tuleehan koira varmasti oikeaan kohtaan ja suoraan, ettei vaan palkkaa vinosta istumisesta. Yllättävän paljon aikaa meni tähän tilanteeseen pääsyyn. Olen antanut Pennyn aamuruoasta puolet palkkana lähes joka aamu parin viikon ajan, ja lisäksi ollaan harjoiteltu myös iltaisin. Tässä on jo sen verran monta erillistä osaa, viereen tulo, oikean paikan löytäminen, istuminen oikeaan kohtaan ja katsekontakti, että meni kauemmin, että saatiin osaset yhdisteltyä. Nyt vaan hienosäätämään ja sen jälkeen voin lisätä käskysanan mukaan ja jättää naksuttimen pois.

Niin ja ehdittiin me agilitykentälläkin pyörähtää! Tytti opasti meitä toistamiseen agilityn saloihin, Penny pääsi tekemään putkea ja mentiin tällä kertaa kahta "estettä", eli siis siivekkeiden välistä niin, että rima on maassa - hyppyjä ei näin pienen pennun kanssa vielä oteta. Tärkein huomio itselle tältä kerralta on, että muistaa ja malttaa lopettaa ennen kuin koiralta loppuu mielenkiinto ja väsymys iskee. Kauhean montaa toistoa ei Pennyn kanssa voi vielä tehdä - menee puuhastelu muuten maan haisteluksi. Kiva ja touhukas viikko on siis takana, ja se onkin hyvä päättää Tappien leffa- ja ravintolailtaan! Kivaa päästä välillä näkemään koirapuuhista tuttuja ihmisiä muissakin merkeissä, ja uusiakin tuttavuuksia pitäisi joukossa olla!