tiistai 31. heinäkuuta 2012

Terrible!!

Vietimme kesäloman päätteeksi pitkän viikonlopun ystävämme luona Pariisissa. Keränen ei valitettavasti päässyt mukaan, mutta pääsi onneksi hoitoon "mummolaan" ja ystäväni luokse. Keränen oli käyttäytynyt ainakin minulle kerrottujen tarinoiden mukaan ihan hyvin, ensimmäisenä yönä oli tosin ollut hieman levoton. Kun tulimme kotiin, oli vastaanotto niin sydämellinen, että kesäloman loppuminen ja kotiin tulo reissusta ei yhtäkkiä tuntunutkaan niin pahalta.

Lounas bistrossa Montmartessa, omnomn...


Pariisin koirakulttuuri oli pääosin yhtä ihana kuin Keski-Euroopassa muutenkin. Koirat olivat osa kaupunkikuvaa ja kulkivat jopa aivan ydinkeskustassa ilman hihnaa. Ihan sulassa sovussa ja ilman mitään rähinöitä. Ravintoloissa koirat istuivat pöytien alla, olipa joillain bistroilla koirat ihan omasta takaakin. Toisaalta kääntöpuolena kerjäläiset ja heidän kanssaan kaduilla +33 asteen paahteessa makaavat laihat ja resuiset koirat. Näimme jopa yhdellä koiralla pennut, siinä ne makasivat viltillä keskellä katua kovassa ihmisvilinässä. Kyllä teki niin pahaa.

Sujuu se matkustaminen näinkin :)
Reissun huikein koirakohtaaminen oli Notre Damen lähistöllä. Siellä tapasimme vanhan rouvan aivan ihanan russelin kanssa! Menin tottakai ottamaan valokuvia, ja kävimme huikean keskustelun - rouva ei puhunut sanaakaan englantia, enkä minä sanaakaan ranskaa, ja silti pystyimme juttelemaan russeleistamme ihan sujuvasti :) Tosin rouva pääosin pyöritteli päätään osoitteli koiraansa ja toisteli sanaa terrible... Miten niin, tosi ihanahan tuo pieni Kerästä muistuttava veijari oli!

Ärrrrrrrrr

Heiiii, tuus ny leikkii sieltä!


Kuinka huikeat leikit tällä Pariisin Keräsellä ja meidän Keräsellä olisikaan ollut!

"Terrible, terrible!!"

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Agiliitelyä pitkästä aikaa!

Päästiin Tainan siivellä agilitykentälle omatoimitreenaamaan lauantaina. Viime kerrasta olikin jo tosi pitkä aika, ja oli kiva päästä tekemään harjoituksia omaan tahtiin. Nyt parasta oli se, että saatiin tehtyä tosi lyhyitä toistoja ja sain lopetettua kaikki harjoitukset onnistumiseen. Pennyn kanssa haastavaa on se, että virheitä ei oikein saisi tulla. Pennyllä menee mielenkiinto koko hommaan saman tien, jos toistoa tulee liikaa. Huolella suunniteltuja tehtäviä, tarpeeksi helppoja ja aina, kun tulee onnistuminen, lopetetaan saman tien. Isoin ongelma tuntui olevan esteelle hakeutuminen. Sitä pitää harjoitella paljon. Penny menee herkästi ohi, agilitykurssilla se jopa alitti esteitä, etenkin silloin kun väsyi. Tällä kertaa saatiin hyviä toistoja aikaan, etenkin toisella kerralla. Kolmanneksi ja viimeiseksi pätkäksi halusin ottaa sellaisen harjoituksen, josta tiesin Pennyn pitävän, nimittäin puomin! Pennyn mielestä kontaktiesteet ovat kauhean kivoja! Ja ne pitää mennä täysiä!! Vauhtia onkin hyvin, ja aika hyvin Penny jää myös kontaktille, muutaman kerran luiskahti kontaktilta sivuun, mutta tämä on selkeästi meille helpoin ja Pennylle hauskoin este :)


Niin ja videolta näkee hyvin, että juoksen liian hitaasti, enkä ehdi palkkaamaan kontaktille ajoissa. Osasyy on myös se, että Penny oli sen verran innoissaan, että lähti puomille ilman että ehdin käskyä antaa... Nyt pitäisi päästä Tainan peesissä mahdollisimman paljon treenailemaan, josko Pennykin jossain vaiheessa hiffaisi, että tämä on oikeasti hurjan kiva harrastus!


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Pelastaja-Keränen kesälomalla

Keränen on viettänyt kesälomaansa onnesta soikeana. Omat ihmiset kotona lähes 24/7, tai jos eivät ole kotona, pääsee koiruuskin mukaan reissuun. Aina kun siirrän Pennyn kopan eteiseen, säntää se äkkiä koppaan sisään sen näköisenä, että otatte muuten varmasti minut mukaan. Tämän viikon ohjelmassa oli sienestysreissu Nuuksioon ja mökkireissu kaverin mökille päiväksi.

Sienestyshommissa parasta oli...

...sammakoiden jahtaaminen...

...mustikoiden syöminen suoraan puskasta...

"ai että kun on hyvää..."

...ja suolammessa rypeminen!

Kanttarellisaaliista Penny ei osannut arvostaa
Mökkireissulla piti vahdata tiukasti, etten vaan hukkunut. Pelastaja-Keränen kyttäsi rannalla ja tilanteen vaatiessa lähti uimalla "pelastamaan" minua. Uiminen ei Pennyn mielestä ole yhtään kivaa, ja aina pelastettuaan minut se kiipesi syliin ja laittoi tassut olkapäälle. Ja mökillä parasta on tietysti se, että pääsee saunomaan! Istuimme saunan pukuhuoneessa ja ihmettelin, mitä ihmettä Penny kuopii pesuhuoneessa. Pieni istui saunan oven edessä ja raapi ovea, halusi päästä takaisin saunaan. Päästin Pennyn sisälle, ja hetken päästä saunasta kuului haukkumista. Ajattelin Pennyn haluavan pois saunasta, mutta vielä mitä. Se istui keskilauteella ja odotti, että joku nostaisi sen ylälauteelle! Hyppääminen ylimmälle lauteelle oli liian vaikeaa, joten neiti pyysi palvelusväen paikalle... Siellä se sitten saunoi yksikseen...

"Ähhh, sinne se taas meni!"

"Hei ihan oikeesti, voitko nyt tulla jo pois sieltä! Ei oo yhtään hauskaa hei."

"Pahus, ei tässä auta muu kuin lähteä pelastushommiin!"

Mutaiset kuopankaivuuhommat inspiroivat tälläkin kertaa...

Ja kaivuuhommien jälkeen neiti joutui jälleen pesulle...
Tällaiset päivät on niitä parhaita. Itse saa viettää aikaa mökkeillen ja hyvässä seurassa, ja samalla koirakin nauttii sydämensä kyllyydestä. Onneksi on vielä monta ihanaa lomapäivää tiedossa!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

"I am sailing"

Viikko purjehtimassa hurahti vauhdilla. Säät olivat paremmat kuin piti, mutta tuuli väärästä suunnasta, joten mentiin aika paljon moottoreilla. Pari kertaa saatiin sentään purjeetkin auki. Tällä kertaa lähdettiin liikkeelle Espoosta ja päädyttiin Hankoon. Vanhempani jatkoivat vielä matkaa Turun saaristoon ja Ahvenanmaalle. Olisi ollut ihana jatkaa vielä matkaa pidempäänkin. Ensimmäinen venematka oli lyhyt, Suvisaaristosta Herröhön. Oli jo myöhä kun pääsimme liikkeelle, ja päätimme että on järkevämpää jäädä Herröhön kuin väsyneenä jatkaa matkaa eteenpäin. Viime vuoden blogipostauksen venereissusta voi lukea täältä. Tällä kertaa ei niin monessa vierasvenesatamassa pysähdytty, vaan matkasimme seuraavan reitin: Herrö-Inkoo-Tammisaari-Hanko Itäsatama.

Penny "Tähystäjä" Keränen ei lepää edes lomalla
Stora Herrö

Stora Herrö kuuluu Espoon retkeilysaariin. Saareen pääsee kesäisin myös reittiveneellä. Laituri on hyvässä kunnossa, poijuja löytyi 5-7 kpl. Saaressa on keittokatos, pöytiä ja ulkohuussi. Lisäksi löytyy telttailupaikkaa ja lintutorni, sekä upeat kalliot. Stora Herrössä oli todella rauhallista ja Penny nautti suunnattomasti kun pääsi vipeltämään metsään. Stora Herröstä lähtiessämme tuuli 13 m/s, pikkuisen oli haastava lähtö, hetkeä aikaisemmin satamaan tullut purkkari rysäytti sen verran vauhdilla laituriin, että otimme varman päälle lähdön ja pääsimmekin sujuvasti liikkeelle. Herröstä Ålöhön matkalla näimme hylkeen! Hylje tupsahti veden pinnan alta keskelle väylää ja katseli meitä, pulahti taas veteen ja tuli muutaman kerran vielä pintaan. En ole ennen nähnyt hyljettä luonnossa, joten hylkeen kohtaaminen jäi reissun yhdeksi kohokohdaksi!

Kaunis maksaruoho ilta-auringossa

Kunnon laivakoira tähystää myös merenpohjan

Kolme tähystäjää, kaksi tähystää mastoa ja yksi varmuuden vuoksi laituria
Ålö

Ålö on isäni työpaikan saari Inkoon saaristossa. Ålössä olemme viettäneet kesäpäiviä aikaisemminkin, ja saaren ehdottomiksi plussiksi pitää sanoa, että saari on suuri, siellä keksii paljon tekemistä, kalastusta, marjastusta, sienestystä ja iltaisin lomailijat kerääntyvät saunalle. Saunalla kerrotaan, kuinka paljon kanttarelleja kukakin on kerännyt ja kaikki varovat paljastamasta, mistä omat sienet on poimittu. Illalla saaressa vapaana olevat lampaat tulevat saunan rantaan heinää syömään, rohkeimmat kävivät jopa terassilla asti :)


Maailman paras iltapala - lettuja ja metsämansikoita!

"Jos edes ihan pienen palan lettua saisin? Pliiiis?"

Kanttarellisaalis salaisesta sienipaikasta
Tammisaari

Pysähdyimme yhdeksi yöksi Tammisaaressa aivan sisäväylän varressa perhetuttujen mökkilaituriin. Mökki oli aivan ihana, saunassa todella hyvät löylyt, mutta huhhhhhuh mikä määrä punkkeja! Päädyttiin lopulta ulkoilemaan Pennyn kanssa rantakallioilla, niin paljon pieni valkoinen keräsi punkkeja niskaansa - onneksi vain kaksi ehti kiinnittyä. Aamulla lähdimme kovassa tuulessa jatkamaan matkaa kohti Hankoa.

Kapealla Hangon väylällä
Hanko Itäsatama

Viime kesänä Hangossa yövyimme Itäsataman Itämerenportissa. Koska Itämerenportti on hieman hankala koiran kannalta, valitsimme tällä kertaa sellaisen laiturin, josta pääsi suoraan maihin ilman lauttayhteyttä. Pelkäsimme, että rannan baarista möykkä kuuluisi läpi yön veneeseen, mutta tuuli onneksi myötäisesti, joten mitään ääniä ei veneeseen asti kuulunut. Itäsataman vessat (sisävessat, halleluja!) ja saunat ovat siistit ja palvelut lähellä ruokakauppaa lukuunottamatta. Tällä kertaa löysimme Hangosta aivan ihanan kahvilan, suosittelen lämpimästi! Kahvila on nimeltään Alans Café, ja sijaitsee osoitteessa Raatihuoneentori 4. Itsetehtyjä kakkuja ja piirakoita hintaan 1,50€ pala, samassa rakennuksessa käsityökauppa, antikvariaatti ja ihastuttava Ditt och Datt vanhan tavaran kauppa. Seuraavana päivänä pakkasimme tavarat, kävelimme rautatieasemalle ja hurautimme takaisin Espooseen. Ensi kesänä sitten taas...

Baywatch

Ditt och Datt

Alans Café

Itäsatamassa keräämässä "onks se pentu!" -kommentteja...

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Perjantai 13. ja kohtaaminen kyyn kanssa

Laivakoira "Tähystäjä" Keräseltä terkut Hangon väylältä! Matka lähestyy loppuaan, vielä yksi yö on edessä Hangossa. Keränen vietti epäonnenpäivää onneksi läheltä piti tilanteella, kun löysi aamulla rannasta kyyn ja pitihän se nokka tunkea suoraan kyyhyn kiinni. Onneksi oli koira hihnassa ja kyyn refleksit hitaalla. Nykäisin Pennyn vauhdilla pois käärmeen luota ja siirryttiin kalliolle. Sydän hakkasi vielä pari minuuttia tapahtuneen jälkeen.


Yhdessä saaressa Penny päätti vaihtaa tassujen väriä, ja muutti käpälänsä keltaiseksi. Kalliosta ilmeisesti tarttui siitepölyä käpälöihin... Kesän muotiväri on siis tipunkeltainen!


Muuten ollaan vietetty aikaa päikkäreitä nukkuen, kallioilla kiipeillen ja relaten. Punkkitarkastuksia tehdään monta kertaa päivässä, juuri kiinnittyneitä punkkeja on löytynyt kolme, kiinnittymättömiä yli kymmenen. Yäääk, menee kyllä paljon aikaa stressatessa punkeista... Toisaalta en tiedä, mitä ajatella punkkipannoista ja liuoksista - taas kuulin että joku russeli oli saanut punkkipannasta myrkytyksen ja kuollut. Liekö huhupuhetta vai totta, mutta jokatapauksessa karmiva tarina.

Hanko häämöttää jo horisontissa ja Penny ottaa kannella torkkuja. Ihanaa päästä välillä ihmisten ilmoille :)


- Posted using BlogPress from my iPhone

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Tähystäjä Keräsen kesäseikkailu on alkanut!

Kesän ensimmäinen purjehdusretki alkoi eilen. Tulimme illalla Stora Herröön ja tänään jatkamme matkaa Inkoon suuntaan. Pennyä harmittaa suunnattomasti pelastusliivit, mutta toisaalta mustikoiden syöminen, saaressa vapaana juokseminen ja grillimakkaran kerääminen naapuriveneen veneilijöiltä on sen verran kivaa, että eiköhän pelastusliivitkin kestetä :)


maanantai 2. heinäkuuta 2012

Miksi Keränen on Keränen

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Pennylle niitä on reilun vuoden aikana ilmaantunut useita. Eniten käytössä on kuitenkin Keränen, Kerästä tulee käytettyä melkein enemmän kuin Pennyä, Penny kun nyt sattuu vaan olemaan niin Keränen. Alun perin idea Keräsestä lähti siitä, että Pennylle piti keksiä sukunimi - pitäähän nyt jokaisella perheenjäsenellä olla oma sukunimi! Ja jotta myös lukijoille selviäisi, miksi Keränen on juuri Keränen, tässä todisteena kuvia viime viikoilta.

Keräsen ominaisuuksiin kuuluu löytää mahdollisimman pieni kolo, johon se voi käpertyä pienen pienelle kerälle. Yleensä Keränen pyrkii hakeutumaan kerälle niin, että sillä on pieni kohouma tyynynä pään alla. Päivisin se kaivautuu meidän sänkyyn ja nukkuu kahden peiton alla. Tästä johtuen Keräsestä on tullut myös Kerämönkijä - on nimittäin aika koomisen näköistä kun tulee kotiin ja makuuhuoneessa peiton alla möykky rupeaa mönkimään ja liikkumaan, kunnes löytää tiensä ulos peiton alta. Hellittelynimenä usein käytetty nimi on puolestaan Kerämuru, tuitui :)