sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Sterilisaatio ja siitä toipuminen

Pennyn sterilisaatioleikkauksen aika oli varattu perjantai-illalle klo 16:15 Mevetiin. Ohjeeksi olimme saaneet, että Penny ei saisi syödä mitään aamu kuuden jälkeen, mutta juoda saisi normaalisti. Olimme paikalla eläinlääkärissä neljän maissa, punnitsin Pennyn ja sen jälkeen menimme vastaanottohuoneeseen. Pennyllä oli kova touhotus päällä, ja se nuuski innoissaan paikkoja häntä vipattaen.

Mevetin aula
Eläinlääkäri Anu Saikku-Bäckström pisti rauhoittavan piikin takajalan reiteen ja sitten alkoikin pienen russelin vipellys hidastumaan. Ilme oli Pennyllä aikamoinen kun se tajusi, että pahus, nyt ei kyllä ihan normaalisti enää takajalat pelitä. Reppana lyyhistyi eläinlääkärin lattialle ja näytti jo nukahtaneen.

Oivoiiii... Ihan ei enää jalat kanna...


Eläinlääkäri haki hoitajan paikalle ja hoitajan tullessa huoneeseen Pennyn häntä alkoi vipattaa kovasti ja viimeisillä voimillaan se raahasi itseään lattialla kieli lipottaen - pitäähän nyt uudet ihmiset tervehtiä asianmukaisella tavalla! Tuli ainakin todistettua, että Pennyn viimeinen refleksi on hännänheilutus, tervehtiminen ja lipottaminen. Hoitaja nosti Pennyn syliin ja Pennyn pää painui hoitajan olkapäätä vasten. Penny oli selkeästi hyvissä käsissä ja lähdimme kotiin odottelemaan hyvillä mielin. Kerästä saisi tulla hakemaan 19:30., eli noin kolme tuntia operaatioon menisi.

Kotiin mennessä tyhjä koti ilman russelia tuntui todella autiolta. Kolme tuntia kului kuitenkin yllättävän nopeasti, ja pian olimmekin jo Pennyä hakemassa. Eläinlääkäri tuli kertomaan, että operaatio sujui todella hyvin ja hän sai tehtyä hyvin pienen viillon ja poisti vain munasarjat, joten paraneminen tulisi olemaan nopeaa. Sterilaatioleikkauksia on useita erilaisia, joissain poistetaan munasarjat ja kohtu tai osa kohtua, poistetaan pelkästään munasarjat tai kolmantena vaihtoehtona poistetaan munasarjat tähystysleikkauksella. Tähystysleikkauksesta on etua erityisesti isoille koirille, jolloin leikkaushaava jää huomattavasti pienemmäksi kuin tavallisella leikkauksella.  Toisaalta isolla koiralla pelkkiin munasarjoihin on vaikea päästä käsiksi ilman tähystystä. Pienellä koiralla leikkaushaavan kokoon nähden etua ei niin ole. Eläinlääkäri suositteli, että hän poistaa tavallisella leikkauksella pelkästään munasarjat, jolloin haava jää pieneksi ja kohtu surkastuu itsekseen myöhemmin. Näin siis tehtiin, ja tämä oli varmasti järkevin muoto Pennylle.

En ehkä ihan oo vielä tässä maailmassa (onneksi tassun side oli sentään pinkki,
ettei kukaan vaan luule sitä pojaksi)
Hoitaja toi meille Pennyn lämpötakkiin puettuna. Raasu oli aivan poissa ja ihan omissa maailmoissa. Suu raollaan se pötkötti hoitajan sylissä. Hoitaja sanoi, että hän mielellään odottaisi hetken, että Penny olisi vähän pirteämpi, ennen kuin päästäisi meidät kotiin, ja kävi kysymässä eläinlääkäriltä, voisiko antaa herätettä. Hetken päästä hän tulikin jo takaisin piikin kanssa, ja tuikkasi herätteen takareiteen. Siitä alkoi pikkuhiljaa Penny tokenemaan, vähitellen yritti istua sylissäni ja huojuen tarkkaili jo ympäristöä. Suu ei vieläkään pysynyt oikein kiinni, ja Penny kuolasi housuni ihan märiksi. Penny myös tärisi ja inisi. Kun olimme vartin verran odotelleet, hoitaja tuli takaisin ja nyt Penny olisi jo halunnut häntä vipattaen moikata ja pusutella - joskin hyvin huterasti ja horjuen - joten saimme luvan lähteä kotiin.


Kotona sitten pötköttelimme yhdessä sohvalla ja annoimme Pennyn heräillä kaikessa rauhassa. Kävimme vielä illalla ulkona hyyyyyvin hitaalla kävelyllä lähinurmikolla, jotta Penny sai tehtyä asiansa.

Haloo haloo, maa kutsuu, kuuleeko Keränen?
Yö sujui todella rauhallisesti, laitoin Pennylle Mustista ja Mirristä ostamamme ilmalla täytettävän kaulurin ja tein sille meidän sängyn viereen pesän, josta sen ei pitänyt päästä ainakaan kaulurin kanssa pois. Jotenkin kummasti heräsin aamulla siihen, kun Penny tepsutteli makuuhuoneen ovella ja halusi päästä pihalle. Mistä lie oli keplotellut itsensä ulos. Kävimme ulkona ja sisään tullessa annoin ensimmäisen särkylääkkeen. Penny ei suostunut koko aamupäivänä syömään mitään, joten laitoin särkylääkkeen kielen takaosaan, ja Penny nieli sen kiltisti. Aamupäivän torkuimme yhdessä sohvalla, ja iltapäivästä alkoi pieniä pilkahduksia normaalista Pennystä ilmaantua, kun se tuli antamaan suukkoja ja putsaamaan korvakäytäviä :) Ensimmäiset palat ruokaa maistuivat samoihin aikoihin. Lauantai sujui rauhallisissa merkeissä, Penny tajusi heti, että se ei saa hypätä sohvalle ja sängylle, vaan tuli pyytämään "hissipalvelua" auttamaan, jos piti päästä tähystämään tai kainaloon. Eikä se myöskään yritä nuolla haavataitosta, joten se on suurimman osan ajasta ilman kauluria.


Illalla yritin laittaa sen nukkumaan samalla tavoin lattialle kuin edellisenäkin yönä, mutta toinen piipitti niin säälittävästi, että teimme diilin - jos Penny saa tulla kainaloon, ei lattialle saa hypätä. Ja niinhän se nukkui koko yön kiltisti sängyssä ja aamulla heräsin pienen suukkoihin. Parantuminen on alkanut siis kaikin puolin todella hyvin, ja olo on helpottunut.

Näitä kuvia ei sit näytetä naapurin chihuahualle #VähäksNoloo


11 kommenttia:

  1. Kiitos tästä, on todella ajankohtainen aihe kun oma Russeli menossa alkuvuodesta samaiseen toimenpiteeseen!
    Olisi mielenkiintoista kuulla miten koirulin tokeneminen leikkauksesta on sujunut kokonaisuudessaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kiva että postauksesta oli sinulle hyötyä! Ajattelin tosiaan kirjoitella toipumisesta oman postauksen. Haava on tällä hetkellä jo todella hyvän näköinen ja pikkarainen toipumassa hyvää vauhtia. Tosin kyllä se minuun luo välillä aika syyttävän näköisiä katseita, niitä on kovin vaikea kestää :D

      Poista
  2. Kiitos Ansku tästä! Meillä myös ko. toimenpide harkinnassa ja todennäköisesti edessä keväällä. Muakin kiinnostaisi kuulla toipumisen etenemisestä :) Ilmeisesti voit suositella Mevetiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Mevetiä suosittelen lämpimästi, etenkin Anu Saikku-Bäckströmiä! Anu on toiminut jo J:n perheen jo edesmenneen Reino-labbiksen vakkarieläinlääkärinä, joten testattu on jo pitkään :) Ajattelin tässä lähipäivinä kirjoitella toipumisesta postauksen. Ja jos tarviit Nalaskille ilmatyynykauluria, Penny luopuu mielellään omastaan viikon päästä...

      Poista
  3. Olen viemässä oman koirani Mevetiin sterkattavaksi ja kysynkin, että oliko sulla tai eläinlääkärillä joku syy miksi kohtua ei poistettu samalla? Mä olen ajatellut perinteistä leikkausta juuri siitä syystä, että kohdun saa samalla pois. Jos en haluaisi kohtua pois teettäisin tähystyksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka,
      esittäisin ehkä vastakysymyksen, eli miksi haluat poistattaa leikkauksella kohdun? Kohtuhan surkastuu kun munasarjat poistetaan, sillä koiran hormonitoiminta muuttuu. Pennyllä ei ole ollut mitään ongelmia kohdun kanssa, joten eläinlääkäri kysyi, onko meille ok jos hän poistaa pelkät munasarjat. Sovittiin että näin tehdään, sillä operaatio on koiralle kivuttomampi, haava on pienempi, komplikaatioriskit pienemmät ja paraneminen nopeampaa - ja kohtutulehdus ja märkäkohturiskit joka tapauksessa poistuvat. Lisäksi jos olen oikein ymmärtänyt, isommassa haavassa ei voida laittaa itsestään sulavia tikkejä, jolloin tikit täytyy poistattaa vielä erikseen, nyt Pennyllä on itsestään sulavat tikit.

      Sitten taas jos mietitään vaihtoehtoa tähystys vs. normaali leikkauksella poistetut munasarjat. Tähystyksessä haavoja tulee kaksi ja ne ovat noin 1 cm per haava. Tavallisessa leikkauksessa tulee yksi haava, jonka pituus riippuu koiran koosta. Pennyllä haavan koko on noin 2-3 cm, joten sikäli tähystysleikkauksesta ei meidän kohdalla olisi ollut niin paljon hyötyä, että meidän olisi kannattanut siitä ylimääräistä maksaa. Eläinlääkärin kanssa myös sovittiin, että jos hän huomaa leikkauksen aikana ongelmia kohdussa, hän poistaa myös kohdun. Saimme itse päättää, kummalla tavalla Penny operoidaan, annoin eläinlääkärin tehdä päätöksen, sillä hän kuitenkin on se alan asiantuntija, en minä :D

      Tsemppiä koirallesi leikkaukseen!

      Poista
  4. Olen kuullut joitakin tapauksia, joissa kohtu on jätetty ja koiralle on tullut tulehdus kohtuun. Tietenkin näitä tapauksia on varmasti hyvin vähän. Olen itse valmistumassa terveydenhoitoalan ammattilaiseksi ja ihmispuolen tiedon kautta olen miettinyt asiaa niin että haluan kohdun pois, ihan vaan varmuuden vuoksi. Tiedostan toki että isommassa leikkauksessa on suuremmat riskit, mutta leikkaus on aina itsessään riski. Kuulemma isompaankin haavaan saa itsestään sulavat tikit.

    Kiitos vastauksesta! Ja kiva että Penny on parantunut hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tästä sterilisaatiosta on jotenkin tosi vaikea saada mitään luotettavaa tietoa helposti. Itse olisin myös halunnut lisää tietoa siitä, onko riskejä jos kohtua ei poisteta. Kenties eläinlääkäriä voisi vähän haastaa lisää ja kartoittaa riskejä mahdolliseen kohtutulehdukseen. Ja omat huomiot perustuvat oikeastaan vain tähän viime viikon leikkaukseen ja googletteluun, joten hyvä että tätä keskustelua tulee, niin ehkä pohdinta voi auttaa jatkossa muita tämän asian kanssa päätänsä vaivaavia :D Ja noista tikeistä myös hyvä tietää, että ne saa isompaankin haavaan, jonkun eläinlääkäriaseman nettisivuilla mainittiin, että isomman haavan tikit joutuu poistattamaan, mutta kenties se on vain myyntipuhetta, kun tähystysleikkauksella kuitenkin rahastatetaan useita satasia enemmän kuin tavallisella.

      Olisi kiva kuulla, miten lopulta leikkaus meni ja saitko eläinlääkäriltä tarkempaa tietoa.

      Poista
  5. Sterilisaation ajankohtaa ei ole vielä päätetty, mutta seuraile meidän blogia niin kirjoitan siellä varmasti sitten kun on ajankohtaista. Ehkä tammi-helmikuussa.
    http://kikkiainen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  6. Kiitokset näistä tiedoista. Oma narttu olisi myös tarkoitus sterkata. Etsin leikkauksen jälkeistä toipumisen kulkua. Varsinkin kotona huonekaluihin hyppäämisen kannalta. Meillä n. 10kg seropi. Tästä oli paljon apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit blogiin, vaikka kirjoitustahti on hieman hidas viime aikoina ollut... Näin kaksi vuotta sterilisaatio jälkeen olen edelleen ratkaisuun tyytyväinen. Painoa Pennylle kertyi jonkin verran, kun aiemmin nirso koira rupesikin yhtäkkiä syömään. Samoin vatsanahka jäi vähän löysäksi. Toisaalta koira on iloisempi, tasaisempi ja tyytyväisempi, helpompi kouluttaa.

      Poista