sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Valokuvaushaave

Valokuvaus on jo pienestä pitäen kiinnostanut minua tosi paljon. Sain ensimmäisen palkan 7-vuotiaana. Summa oli 500 markkaa, ja kävin ostamassa ihan oman filmikameran. Muistan vieläkin, kun kävimme isäni kanssa Helsingissä kivijalkakameraliikkeessä ja musta, pieni oma kamera lähti mukaan. Valokuvaus on pysytellyt sellaisena haaveena taustalla, innostuin viime keväänä Pennyn myötä harjoittelemaan digijärkkärin perusjuttuja, ja syksyllä menin Tampereen työväenopiston valokuvauskurssille.

Mitä enemmän vanhalla järkkärillä kuvasin, sitä enemmän rupesi tuntumaan siltä, että nyt on saatava uusi kamera. Pientä valkoista, salamannopeaa Pennyä ei saanut millään tallentumaan kameran muistikortille, kuvat näyttivät vielä kameran näytöllä ihan hyviltä, mutta tietokoneen ruutu paljasti karusti epätarkkuudet, liian pimeät tai rakeiset kuvat. Tytin kautta pääsin kokeilemaan Canonin 7d:tä, ja sen jälkeen paluuta vanhaan ei enää ollut. Ensi viikolla käyn hakemassa uutukaiseni kotiin ja Tytiltä ostan kameraan objektiivin, Tamron SP AF 17-50mm f/2.8. Tämän jälkeen en enää voi syyttää kuvien epäonnistumisesta välineitä, joten nyt alkaa armoton opettelu, jossa Tytti on onneksi luvannut avustaa. Mahtavaa!

Tällaista jälkeä Tytti sai aikaiseksi 7d:llä studio-olosuhteissa viime viikolla, kiitos vielä huippupaljon Tytille ihanista kuvista!









8 kommenttia:

  1. Siistiä, teistä tulee sitten meidän uudet hovikuvaajat! :D

    VastaaPoista
  2. Hehe, ihan en kyllä vielä tuota titteliä meistä käyttäisi (vai oliks toi niinkun teitittely musta, vai kuuluuko Keränen myös hovikuvaaja tiimiin :D )

    VastaaPoista
  3. Jos haluat haastetta harjoitteluun, niin mulla olis yks tollanen pikkumusta... :D

    VastaaPoista
  4. Aikauhee, mä alotan tolla pikkuvalkeella, kattellaan sitten myöhemmin :D

    VastaaPoista
  5. Heips! Tosi kiva että saat vihdoin hankittua sen unelmakameran! Opettelehan ne säädöt sitten valmiiksi ennen kuin seuraavan kerran mennään lenkille, ettei taas kykitä lumikinosten keskellä tappelemassa niiden kanssa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, yritän kovasti! Ainakaan tän kanssa ei pitäisi tulla niin isoja turhautumisia :D ilmoittele siitä espanja-aikataulusta heti kun vaan pystyt niin päästään ostamaan lentolippuja!

      Poista
  6. Kaikki Penny-kuvat kahlattu läpi ja melkein kaikki tekstitkin. Kaikessa huomaa, että Penny on onnellinen pikkukoira ja niin kaunis. Russelithan on aika aktiivisia luonteeltaan toisin kuin meidän hoidokki, jota kiinnostaa enemmän kukat ja perhoset (ei tosin talvella) ja pilvet taivaanrannalla, sellainen haaveilija.

    VastaaPoista
  7. Huh, mikä urakka :) Me ollaan tässä naureskeltu, että mikä aktiivinen koirarotu kun Penny on taas nukkunut kaksi viikkoa putkeen, ulkona kyllä jaksaa vipeltää, mutta sisällä aivan koomassa :D Joko pieni on vajonnut talvikoomaan tai sitten meitä on huijattu tämän rodun suhteen...

    VastaaPoista