sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Uusia tuulia

Viimeiset päivät on mennyt lähinnä ruoka-asioita pohdiskellessa. Penny on syönyt tähän mennessä Royal Caninin pentunappulaa, mutta jatkuvasta rapsuttelusta, tassujen järsimisestä ja silmien rähmimisestä johtuen halusin vaihtaa nappulaa. Lukuisista nappulamerkeistä lähti kokeiluun Golden Eagle. Sen puoleen kallistuin siksi, ettei ruoassa ole lisä- ja väriaineita, ja muutenkin ruoan sisältö vaikutti järkevämmältä kuin Royalissa. Penny on alusta asti ollut huono syömään, ja ruoan vaihtaminen ei tätä ainakaan vielä helpottanut. Sekoitin vanhoja ja uusia nappuloita sekaisin, lisäksi joukkoon tuli jauhelihaa. Ei kelvannut. Ei kelvannut myöskään seuraavaan kolmeen vuorokauteen. Koulutustilanteissa palkkiona sain jonkun verran ruokaa alas, samoin vähän meni kongin sisällä, ruoka-aikaan Penny nappasi pari suullista ja se oli siinä.

Tänään rupesi jo ihan oikeasti huolestuttamaan, että milläs tuo saataisiin syömään. Kermaviili, piimä ja maitorahka eivät uppoa, joten niidenkään lisääminen ei helpota. Tänään nälkä oli ilmeisesti kasvanut tarpeeksi, tai sitten ruokaan lisätty reilu loraus lohiöljyä helpotti, ja ruoka meni lähestulkoon kokonaan. Jos ruokavaihdoksen positiivisia puolia listataan, rapsuttelu on vähentynyt, tassujen jyrsiminen loppunut ja Pennyn kuonon ympärys on vaihtanut väriä vaaleanpunertavasta valkoiseksi. Eli Royaliin ei enää takaisin siirrytä, mutta seuraillaan nyt hetki, josko Golden Eagle rupeaisi maistumaan ja sopisi paremmin.

Ollaan me muutakin tehty kuin pohdittu ruokajuttuja. Kosketuskeppi saapui tällä viikolla, ja Penny oivalsi idean saman tien. Se tuleekin heti luokse, kun kaivan kaapista naksuttimen ja kosketuskepin. On kiva nähdä, miten innoissaan Penny on uuden oppimisesta! Jätä-käsky joutui tänään todelliseen testiin, kun metsästä löytyi kuollut päästäinen. Ja kyllä vain, pyynnöstä tipahti kuollut ällötys suusta! On se vaan niin hieno :) Uusia koirakavereitakin ollaan saatu, kun naapuriin muutti Minka-corgin kaveriksi koiranpentu, porokoira nimeltä Olli. Ollin ja Minkan kanssa ollaan takapihan metsässä käyty riekkumassa, Olli on jo nyt ainakin 10 senttiä korkeampi kuin Penny, mutta se ei Pennyä haittaa muulloin kuin niissä tilanteissa, kun Penny on painijoista päällimmäisenä, eikä jalat yllä molemmilta puolilta maahan... Minka on ihanan kärsivällisesti katsellut lapsosten touhuja, ja intoutuu välillä juoksentelemaan Pennyn kanssa. Tänään käytiin Keskustorilla bussilla ja ihmeteltiin hetki keskustan hulinaa. Koiran sosiaalistamisharjoituksista saa hyvän tekosyyn syödä Tampereen jäätelötehtaan jäätelöitä, nam :) Tämän reissun seurauksena meillä onkin pötkötellyt rauhallinen koirulainen lempipaikallaan sohvan selkänojalla.


Saatiin Pennyn uusi Gessi-panta tänään, kun pentupanta alkoi jäädä pieneksi. Nyt on naperolla hieno nahkainen panta, tosi pehmoinen ja juuri oikean kokoinen!

Pennyn hieno uusi panta!

4 kommenttia:

  1. Hei!

    Ihana blogi, ihan pakko seurailla!

    Meilläkin on Parson, nyt jo 5-vuotias. Ja niiiin tuttuja juttuja kirjoittelet! Nirso ruokansa suhteen on muuten meidän neiti edelleenkin, tai ei niinkään nirso mutta voi jättää päivän syömiset kokonaan väliin aika useinkin, ehkä se on näillä sitten yleistäkin? Sille sopii todella hyvin Royal Caninin Mini Adult (pentuna oli Mini Junior), mitä sen kasvattaja meille suosittelikin. Lisäksi syö "riisijauhelihasössöä" ja välillä myös luita. Ne se kyllä mielellään hautaa ensin kukkapenkkiin... Eikä ole ollut päivääkään kipeänä vielä, ja on lihaksikas ja hyvä lenkkikaveri.

    Meidänkin koiran lempipaikka on sohvan selkänoja! Sieltä se aina kuikuilee ohi kulkevaa liikennettä.

    Meidän koiruus rakastaa myös vettä, olimme juuri mökillä ja se heitti itse itselleen keppiä laiturilta, kun ei enää kukaan muu sitä tehnyt, luultiin että se haluaisi jo levätä. Pudottaa kepin laiturin päästä, haukkuu sille hetken, juoksee rantaan ja ui hakemaan kepin. Aika koomista touhua...

    Ihana rotu!

    Ainoa (?) virhe, minkä olemme tehneet, on että emme ole tutustuttaneet koiraamme tarpeeksi toisiin koiriin. Ei tule toisten narttujen kanssa toimeen ollenkaan, urosten kyllä. Teillä näkyy sen sijaan olevan koirakavereita, hyvä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, ihanaa saada uusia lukijoita :) On hauska nähdä, miten paljon samanlaisia juttuja näillä on, Pennyn äitikin tykkää pötkötellä niskassa ja sohvan selkänojilla. Ruoka rupesi onneksi eilen maistumaan, kai sitä vaan pitäisi uskoa, että ei se koira itseään täyden ruokakupin ääreen näännytä :)

    Olen kovasti yrittänyt sosiaalistaa Pennyä niin paljon kuin vain ehdin, muutamaan äkäiseen russeliin olen törmännyt, ja teen kyllä kaikkeni, ettei Pennystä tule samanlainen. Tervetuloa seurailemaan meidän touhuja!

    VastaaPoista
  3. En tiedä, mitä me kuvittelimme, mutta meillä oli aiemmin ollut rotuja jotka "luonnostaan" tulevat toimeen toisten koirien kanssa sekä yksi löytökoira, joka oli sekin kuin kotonaan vaikka millaisessa koiralaumassa. Emme siis vain ajatelleet koko asiaa.

    Terrieri-ärrieri -luonne oli siis vähän uutta. Lisäksi parsoniamme on kerran purtu todella pahasti ja yllättäen, joten sekin varmasti on tehnyt epäluuloiseksi. Oli kauan kipeä ja säikky.

    Tottelee onneksi kuitenkin hyvin, eikä koskaan lähde toisten koirien perään/kimppuun edes vapaana ollessaan, pysähdyskäsky on ihan ehdoton. No, jänikset ja oravat tuppaa kyllä vähän vielä viemään voiton tuolta käskyltä...

    Mutta ei kukaan ole täydellinen, ei koirakaan :-)

    Siitä meitä kovasti varoiteltiin aikanaan, kun tämä rotu valittiin, että se tekee sitten kamalasti tuhoa vilkkautensa takia. Nooh..koiramme tosiaan on jo 5v, ja on syönyt yhdet kengännauhat, ei mitään muuta kiellettyä. Uskon, että kunhan on tarpeeksi aktiviteetteja, ei niitä tarvitse keksiä vääristä asioista itse.

    Omia leluja sillä on paljon, ja ne se kyllä tuhoaa alta aikayksikön. Pehmolelujen sisusten kaivelu on lempipuuhaa. Hassua silti, että meillä on myös ns koristepehmoleluja, esim yksi nalle sängyn päällä, ja niihin se ei koskaan ole koskenutkaan! Tietää tarkkaan, mikä on sille ja mikä ei.

    Tänä aamuna satoi, ja se ei olisi millään viitsinyt lähteä ulos. Ehkäpä Pennykin on samaa maata? Vesi on tosi kivaa, kun siinä saa uida tai kun saa jahdata puutarhaletkua (silloin sen saa kastella läpimäräksi ja on riemusta soikeana). Mtta vesi on ihan kamalaa, kun sitä tulee taivaalta...

    T. Sama parsoninomistaja

    VastaaPoista
  4. Tuollaiset ikävät kokemukset varmasti kyllä vaikuttavat. Ei meilläkään vielä (kop kop) ole mitään isompaa tuhottu, päiväpeiton reunaan se oli pienen kolon yhtenä yönä nakertanut, ja ensimmäisen viikon aikana järsi mattoa, joka oli vielä vaihdettu sen takia lattialle, ettei parempi matto kärsisi, joten on meilläkin kyllä tuhot jääneet todella pieniksi. Päiväpeitto on menossa muutenkin vaihtoon, ja nyt saa vielä paremman syyn hankkiutua tuosta vanhasta eroon :D Kenkiä se käy syömässä jos ne jättää eteiseen lattialle, mutta jos ne on kenkätelineessä, johon se myös yltää, tätä ongelmaa ei ole :) Ja ihan samaa mieltä olen tuosta aktiviteettien määrästä, jos on tarpeeksi puuhaa, ei ehdi mitään tyhmää tekemään. Paitsi silloin kun tuo menee väsyneeksi ja vetää ylikierroksilla ympäri kämppää, mutta ne on sitten asia erikseen.

    Penny ei ole vielä lelujaankaan tuhonnut, mitä nyt yhdestä solmulelusta saanut solmun auki. Tämä kyllä varmasti muuttuu sitten kun hampaat vaihtuu.

    Penny oli aluksi vesisateesta ihan nihkeenä, ulisi vain sisälle, mutta nyt kun oli sateinen viikko, niin tottui siihen, eikä tunnu enää menoa haittaavan.

    VastaaPoista