lauantai 18. tammikuuta 2014

"Mullon NÄLKÄ!"

Jackrusselinterrierit ry:n koirien kaltoinkohteluosastolle ilmestyy pikapuoliin reklamaatio - Espoossa pidetään russeliraasua nälässä! Katsokaa vaikka:


"Ettekö huomaa?? Ihan on tyhjä kuppi! Ja mulla on kauheeeee nälkä!!"

PS. Kyllä se kuppi lopulta täyttyi (tosin jos Pennyltä kysytään, liian hitaasti ja liian vähän)



perjantai 3. tammikuuta 2014

Pennyn vuosi 2013

Vuoden vaihtuessa olen käynyt läpi Pennyn kuluneen vuoden tapahtumia - aiemmat tekstit löytyvät tunnisteen "Pennyn vuosi" takaa. Omalta kohdalta en voi sanoa muuta kuin että olipahan vuosi! Valmistuminen yliopistosta, naimisiin meno, kolme eri työpaikkaa, yksi (onneksi lyhyt) työttömyysjakso... Aika paljon yhdelle vuodelle! Nyt tuntuu siltä, että tästä uudesta vuodesta olisi tulossa hieman tasapainoisempi. Rauhallisempi. Penny lähestyy keväällä kolmen vuoden ikää. Tällä viikolla yhtenä päivänä lenkillä Penny painoi pitkin metsää sinne sun tänne häntä kaarella, hauskuutti muita lenkkeilijöitä älyttömillä spurttauksillaan ja kaahotti menemään. Pennyssä on vielä rutkasti pentumaista elämänriemua ja energiaa, mutta toisaalta myös kykyä rauhoittua ja olla.

Tammikuu:
Vuoden alussa Pennyllä oli juoksukooma päällä. Mitäpä sitä muuta olisi talvipakkasilla jaksanutkaan tehdä kuin pötkötellä kainaloisena sohvalla.


Helmikuu:
Helmikuussa Penny heräili pikkuhiljaa taas normaaliksi, energiseksi, omaksi itsekseen. Penny osallistui meidän arkeen normaaliin tapaan ja oli kaikessa mukana. Koiran omistamisen yksi parhaista puolista on ehdottomasti se, että on aina joku jonka kanssa puuhastella.


Maaliskuu:
Keväthangilla oli ihana lenkkeillä. Olen kaivannut lumihankia, lumen tuomaa valoa pimeään talveen. Meidän lähimetsissä kulkee valtavan ihania lumisia polkuja talvisin. Tällaisilla keleillä metsän pohja on niin märkä, että kumpparihommiksi menisi.


Huhtikuu:
Huhtikuussa olin työtön. Sen huomaa myös siitä, kuinka paljon enemmän ehdin Pennyn kanssa puuhastella ja viettää aikaa. Kävimme koirapuistossa, lenkkeilimme, näimme koirakavereita ja nautimme auringon lämmittävistä säteistä. Niin ja se vuoden pahin karvanlähtöaika osuu myös yleensä tähän vaiheeseen...






Toukokuu:
Toukokuussa järjestettiin kovalla tohinalla häitä. Jääkiekon MM-kilpailut ja Antero Mertaranta saivat Pennyn kaivautumaan tavallistakin lähemmäs viekkuun.


Kesäkuu:
Hääpäivä oli heti kesäkuun alussa. Mitä upein, kesäinen ilma ja kaunis Suomenlinna. Kertakaikkisen ihana ja mieleenpainunut päivä! Juhannuksena kävimme Vaasan seurulla mökkeilemässä ja tottakai sukuloimassa saaristonsiiriläisiä!



Heinäkuu:
Heinäkuu ja ylläriylläri - juoksukooma... Onneksi heinäkuuhun mahtui nukkumisen lisäksi myös veneilyreissu Turun saaristoon ja ystäväni mökille Päijänteen rannalle.






Elokuu:
Elokuussa matkustimme häämatkalle New Yorkiin ja Penny puolestaan majaili siskoni luona laatuaikaa viettäen.




Syyskuu:
Elo-syyskuun vaihteessa Pennyä vaivasi korvatulehdus. Eläinlääkärikäynnillä ja kortisoonilla tulehdus saatiin kuriin. Tästä alkoi kuitenkin korvaongelmakierre, ja korvat kutisivat ja punoittivat marraskuulle asti. Ennen seuraavaa eläinlääkärikäyntiä ajattelimme kokeeksi jättää nappulat pois ruokavaliosta, ne kun Pennylle aiheuttivat jo pentuna kutinaa. Kolme päivää ja korvaongelmat poistuivat. Olen edelleenkin ihmeissäni, sillä näitä samoja nappuloita Penny ehti syödä jo 1,5 vuotta! Syyskuussa lenkkeiltiin metsässä suppisten perässä pari kertaa ja Penny harrasti pehmolelujen murhaamista...

Ihan vähän vaan tässä söpöilen mustikoita syödessä <3


Lokakuu:
Lokakuussa saimme lapsivieraan viikonlopuksi ja Penny naamioitui kengäksi... Joskus on vähän rankkaa olla pieni russeli.


Marraskuu:
Marraskuun isoin juttu oli ehdottomasti sterilaatio, josta Penny tokeni ällistyttävän nopeasti. Nyt masussa on jäljellä enää pienenpieni arpi, jota ei edes huomaa ellei osaa oikeasta kohdasta etsiä. Karvatkin ovat jo kasvaneet takaisin niin ei enää masua palella :)




Joulukuu:
Joulukuussa napsittiin säälittäviä joulukorttikuvia, paketoitiin joululahjoja ja nautittiin siitä, että tällä kertaa Pennyä ei vaivaa hormonien aiheuttamat kiukuttelut tai koomaan vajoaminen. Joulun lahjamäärä oli huikea ja Penny on tuhonnut vasta yhden joululahjaleluistaan! Hämmästyttävää!




Monta kertaa olen vuoden aikana J:lle todennut, että kyllä tää on just sellanen koira, jollaista aina toivoin! Jästipäinen, kaikkia ihmisiä rakastava, kainalossa viihtyvä ja luonteikas pieni koira, jonka touhustelut saavat joka päivä nauramaan. Ja välillä puremaan hammasta yhteen ja laskemaan kymmeneen, joskus sataan. Etenkin sellaisina päivinä kun se päättää tuhota "mummolassa" Afrikasta tuodun strutsinsulkaviltin tai lymyilee sängyn alla lenkille lähtiessä koska edelliselle lenkille laitettiin takki päälle. Ja sitten se tulee höpsöttäen häntä ja kieli yhtä kovaa vipattaen ja antaa satamiljuuuunaa suukkoa. Puspus... Kiitos myös kaikille lukijoille, on ihanaa kun jaksatte seurata ja kommentoida tekstejä - jokaisesta kommentista saa aina uutta intoa kirjoittaa seuraava teksti!