Neuloosi

Viime syksynä sairastuin vakavaan neuloosiin. Olin aina kuvitellut, että olen ihan surkea neulomaan, kunnes ystäväni johdatti minut neulomiseen ihmeelliseen maailmaan. Kaulahuivista se lähti, ja pikkuhiljaa siirryin lapasiin, palmikkolapasiin, erilaisiin neuletyyleihin. Pyöröpuikot, helmineuleet ja 2n2o merkinnät eivät enää näyttäneet heprealta. Keväällä neuloosin suhteen hieman helpotti, mutta nyt syksyn lähestyessä oli pakko kaivaa puikot esiin kaapista ja pohtia, mitenköhän Pennylle saisi nutun tehtyä. Tutkin muutamaa eri ohjetta ja niistä inspiraatiota ja mallia etsien löysin itseä miellyttävän mallin. Tässä on valmis tuotos tosi innokkaan mallin päällä. Kuvien alapuolelta löytyy ohje, jos joku innostuu samaa mallia käyttämään. Itse olen tyytyväinen istuvuuden suhteen. Vaikka niskaan tuli ehkä lisättyä muutama silmukka liikaa, tuo se toisaalta liikkuvuutta etutassuille lisää, eikä kiristä. Seuraavaan versioon teen pidemmän kauluksen, jonka saa kaksin kerroin, ja kaulukseen reiän kaulapannalle.

Ohje koiran neuleeseen:

Lanka: Novitan 7 veljestä, lankaa meni noin yhden kerän verran
Puikot 3,5

Kaulusta varten luo 72 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle. Neulo joustinneuletta 2 oikein, 2 nurin, tässä versiossa rivejä on 16. Vaihda lanka ja neulo yksi kierros aina oikein, seuraavat 2 kierrosta lisää 2 silmukkaa jokaiselle puikolle molemmilla kierroksilla tasaisesti. Vatsaläpän silmukat jätetään yhdelle puikolle, yhteensä 22 silmukkaa. Jaoin tässä vaiheessa silmukoita kolmella muulla puikolla hieman eri tavoin, jotta selän kirjain oli helpompi tehdä. Kirjaimen korkeus on 24, leveys 16 silmukkaa. Kirjaimen tekoa helpottaa, jos sen suunnittelee ensin ruutupaperille. Kun selkäkappale on koiralle tarpeeksi pitkä, loppuun vielä joustinneuletta 2o2n oman maun mukaan, vaihdoin tuossa vielä väriä niin tuli vähän tasapainoisemman näköiseksi.

Tämän jälkeen siirrytäänkin vatsaläpän parin. etukäpälien kohdalle tein pyöreät kavennukset, ensin kavennukset joka toisella kierroksella, ja kun neule on tarpeeksi kapea, jatka muutama kierros kaventamatta. Pennyn neuleessa kapein kohta on 17 silmukkaa. Tämän jälkeen levennykset joka toisella kierroksella, kunnes neule on tarpeeksi leveä ja yltää selkäkappaleen reunojen päälle kunnolla. Muutaman kierroksen jälkeen aloitetaan napinläpien teko, napinlävet pitää sovittaa nappien kokoon, joten niistä en osaa sen kummempaa ohjetta antaa. Pennylle riitti kaksi nappia per puoli, sillä pysyy oikein hyvin. Kun vatsakappale on tarpeeksi pitkä, muutama kierros vielä joustinneuletta koristeeksi.
Ennen nappien ompelua kannattaa höyrysilitysraudalla ja reilulla höyryllä höyrytellä, niin saa reunat suoristeltua. Lopuksi napit kiinni sopiviin kohtiin ja valmista. Ja ainakin tässä ekassa versiossa sovitin tekelettä todella moneen kertaan, jotta siitä tuli varmasti sopiva. Nappien sijoittelulla saa vielä vatsakappaleen istuvuutta säädettyä.

Jos joku kaipaa vielä tarkempia ohjeita tai mittoja, pistäkää kommenttia! Ja sitten toivotaan, että Penny suostuu tätä huikeaa ulkoiluasuaan käyttämään :D

Riiviöintiä ja Aarteenetsintää

Meidän pieni P. Keränen on tänään hyvin uupunut. Syynä on eilinen 12 tunnin kauhukakarointi hoitopaikassa Iinan ja Nalan luona. "Äidin pikku enkeli" ei kuvauksesta päätellen ollutkaan ihan niin ihana, ja oli mm. aiheuttanut naapurissa kylässä olleelle lapselle koiratraumat karkaamalla naapuripihaan aidan ali ja hyppäämällä suoraan naamalle, karannut toistamiseen naapuriin (tällä kertaa sisälle asti naapurin "NYT SE ON MAKUUHUONEESSA!" kommentin siivittämänä), tiputtanut kukkaruukun ja syönyt mattoa. Hienoa. Ennen hoitoon viemistä Pennyä käytiin "väsyttämässä" 45 minuutin metsässä vapaanajuoksulenkillä Janan kanssa, ja tosi hienosti tämä auttoikin - Penny suostui nukahtamaan ensimmäisen kerran kahdeksan aikaan illalla. Huhhuh. Illalla kun tuli aika mennä nukkumaan ja neiti joutui kevythäkkiin, johon siis yleensä menee tyytyväisenä ja rauhoittuu saman tien, alkoi huutokonsertti. Ihan ei siis mennyt putkeen, mutta ilmeisesti ainakin Pennyllä oli hauskaa... Toivottavasti myös Nalalla, ja Iina, kiitos ja anteeksi! Tuot sitten Nalan meille joskus hoitoon niin saamme osamme Pennyn ihanuudesta :D

Tältä viikolta muita raportoimisen arvoisia asioita on viimeisen kulmurin putoaminen. Kulmureista 3 putosi muiden koirien kanssa leikkiessä, yksi tipahti kotona vetoleikin yhteydessä. Uudet ovat kauniisti tulossa esiin, mutta vielä tällä hetkellä Penny on melko hampaaton kulmureiden osalta.

Lisäksi Penny on tavannut paljon koirakavereita, uutena ystävänä opiskelukaverini italiaano Aarre. Aarre ja Penny olivatkin hauska pariskunta, Aarteella on vähintään kaksi kertaa enemmän jalkaa kuin Pennyllä! Pienten leikit sujuivat oikein hyvin, Aarteella meni hetki selvittää, onko kyseessä pentu vai ihana nainen, ja kyllä taisi herra kallistua lopulta ihanan naisen kannalle...

Aarre ja Penny

Vähän isompi painikaveri

Ensi viikon aikana tavoitteena on harjoitella perusasentoa, pikkuhiljaa naksuttelemalla olen saanut Pennyn lähemmäksi omaa jalkaa, mutta vielä on paljon töitä jäljellä. Maahanmenoa vahvistetaan lisää, siinä erityisesti uusissa ympäristöissä maahanmenoa ja siinä pysymistä, Penny pomppaa makuulta tosi nopeasti ylös.  Keskiviikolle on tiedossa pentutoko, muuten viikon pitäisi sujua tenttiin lukemisen merkeissä, saas nähdä miten käy...

Mejäilyä ja tokomietteitä

Kävimme Pennyn kanssa tiistaina toista kertaa mejäilemässä, ja hirvikärpäsistä huolimatta tähän lajiin on tullut innostus! Penny teki myös tällä kertaa tosi keskittyneesti ja tarkasti töitä, yksi haahuilu tuossa noin kolmen minuutin jälkeen tulee, kun Penny lähtee haistelemaan jotain, mutta voi olla, että joku oli jäljen päällä käynyt kävelemässä - näimme nimittäin metsässä miehen, joka seuraili meidän merkkejämme... Sorkka on Pennyn mielestä edelleen arveluttava, se ei oikein osaa päättää, että onko se mielenkiintoinen vai tosi outo. Nakit kuitenkin kelpasivat, ja Penny tuntuu tykkäävän puuhasta sen verran, että palkkautuu jonkin verran pelkästä tekemisestä. Alla olevasta videosta näkyy vielä meidän jälkemme, Kiitos Helmiinalle kuvauksesta!  Vaikka video saattaa näyttää päämäärättömältä haahuilulta metsässä, niin Penny ihan oikeasti seuraa jälkeä :D

Näin hienon löysin!

Mejäilyn jälkeen lähdimme koirien kanssa vielä lenkille, ja tosi kiva luontopolku lähistöltä löytyikin! Penny ja Nala painivat onnessaan ja menivät pitkin ja poikin metsää. Rusina ei arvostanut kahden älykääpiön puuhasteluja, vaan piti välimatkaa riekkuviin kakaroihin. Luontopolku johti suolammelle, jonka ranta oli Pennyn mielestä aivan huikea, siellä se möyri vatsaa myöten mudassa ja nautti sydämensä kyllyydestä! Onneksi tuo turkki on niin liukas ja lyhyt - puhdistui itsestään loppulenkin aikana. Seuraavista kuvista kiitos Iinalle, ei yhtään harmittanu noissa maisemissa, että jätin järkkärin kotiin...

Ryhmäpose: Nala, Penny ja Rusina

Suohirviö

Mejästä päästäänkin sujuvasti siirtymään tokoiluun. Pentutokoa on nyt kolme kertaa takana, ja parasta tähän mennessä on ollut se, että Penny ei ole ensimmäisen kerran jälkeen huudellut muille ollenkaan! Ollaan harjoiteltu kontaktia, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, perusasentoa ja seuraamista. Näistä Pennyn kanssa ollaan ennen kurssia harjoiteltu kaikkea muuta paitsi perusasentoa (jos ihan rehellisiä ollaan, mulla ei ollu mitään hajua, mikä on perusasento...). Perusasennon harjoittelu ollaankin aloitettu naksuttimen avulla, en halua harjoitella sitä houkuttelemalla, koska mulle jää tosi helposti käsiohjaukset päälle, ja omaa käytöstä onkin sitten tosi paljon vaikeampi muuttaa kuin koiran! Siispä edetään nyt naksuttelun kanssa rauhallisesti eteenpäin.

Maahanmeno seisomisesta on vielä vähän haastava, mutta sujuu silloin kun Penny malttaa keskittyä, eikä ehdi tarjota sataa eri temppua ennen maahanmenoa. Maahanmenossa seuraavaksi lähdetään etenemään eri paikoissa ja häiriötilanteissa maahanmenoa, ja pikkuhiljaa pidennämme kestoa. Pitää olla myös tarkka, että ehdin palkata Pennyn niin, että sillä on myös vatsa maassa, nousee niin herkästi ylös. Tähän voisi auttaa Tanjan neuvo siitä, että palkkaa maahanmenossa namilla niin, että laittaa namin maahan tassujen väliin - tällöin koiran ei tarvitsisi seurata niin paljon palkkaavaa kättä.

Parin viikon takaisessa videossa pätkä Pennyn seuraamista. Tämä harjoiteltiin naksuttelemalla, Penny oli aluksi vapaana ja naksutin aluksi aina, kun tuli oikeaan kohtaan vierelle. Pikkuhiljaa pidennettiin matkaa ja otettiin katsekontaktia mukaan. Ei tarvittu kuin muutama toisto, kun Penny oivalsi, mistä oli kyse. Pikkukoiran kanssa tuntuu helpommalta toimia naksuttimen kanssa tässä tilanteessa kuin houkuttelemalla. Ei tarvitse itse kulkea kyykyssä, eikä myöskään tarvitse häivyttää ensin naminanto kättä ja sitten omaa asentoa. Penny tarjoaa lenkillä tosi paljon itse seuraamista, ja seurailee välillä lenkillä myös vieraita ihmisiä namin toivossa :)

Missikisaharjoitukset ja sienestystä

Tämänpäiväisen Nuuksio -ekskursion myötä parin tunnin metsässä rymyämisen jälkimainingeissa on hyvä palata torstaihin, ja sivistyneisiin näyttelytreenien tunnelmiin. Penny pääsi siis toiseen kertaan Tappien järjestämään näyttelytreeniin, ja tosi hyvä, että tällaisia tilaisuuksia on! Tulee harjoiteltua vieraan ihmisen käsittelyä, pöydällä oloa, hampaiden tarkistusta ja muiden koirien läsnä ollessa keskittymistä. Pöydällä Penny käyttäytyy oikein hyvin, isommat ongelmat on etenemisessä silloin, kun maasta löytyisi ihania tuoksuja tai pitäisi päästä leikkimään muiden kanssa. Onhan tuo touhottaminen vielä sellaista iloista hömpötystä joka suuntaan, mutta niin pitää ollakin! Pääasia, että antaa vieraiden ihmisten käsitellä ja intoa löytyy. Tanjaa saamme kiittää tällä kertaa valokuvista!

Hampaiden tarkistus

Mittaustulos näytti 23 cm

Pennyn treenikaverit :)

 Viikonloppu on menny Espoossa, ja matkalainen on kyllä kaikkialla kuin kotonaan! Matkustimme tänne  junalla, metrolla ja bussilla - ei mitään ongelmia. Tänään kävimme sienimetsässä Nuuksion Solvallassa ja Penny sai rymytä sydämensä kyllyydestä ympäri metsää. Sienisaaliina löytyi kanttarelleja, torvisieniä, herkkutatti, kangasrouskuja ja karvalaukkuja, sekä muutama suppilovahvero. Toivottavasti ensi syksynä Pennystä olisi jo sienimetsällä hyötyä sienien etsimisessä - nyt se lähinnä keskittyi pyörimään erinäisissä kasoissa ja voitti jälleen kerran pääpalkinnon suihkuarpajaisissa...

Kurssiyhteenvetoa ja naksuttelua

Tänään meillä oli viimeinen Kiva koirakansalainen -kurssin kerta, joten tässä vaiheessa onkin hyvä käydä läpi, mitä kurssilla tuli opittua. Ennen kurssiahan Penny oli vasta 14 viikkoa vanha, ja monessa asiassa oli harjoiteltavaa - ei edes istumista oltu harjoiteltu! Viimeinen kurssikerta meni todella hyvin ja itselle jäi hyvä mieli, kun Penny jaksoi keskittyä niin hienosti ja häiriöstä ja muista koirista huolimatta teki ihan kaiken, mitä pyysin. Hieno, pieni russeli! Tässä tämän hetkinen tilanne, niin pystyn myöhemmin tarkistamaan, missä kohdissa tarvitaan lisää harjoitusta ja mitkä kohdat sujuvat.

1. Vieraan ihmisen hyväksyminen
Tämä kohta sujuu oikein hyvin, jos ihminen ei kiinnitä Pennyyn huomiota. Jos kyseessä on tuttu, tai jos ihminen selkeästi lähestyy Pennyä, silloin Penny vetää kovasti kohti ihmistä.

2. Koira istuu kauniisti silitettävänä
Pennyn pitää edelleen päästä pussailemaan kaikki ihmiset, joita kohtaamme. Tätä on tullut harjoiteltua aivan liian vähän, kun Penny ei kotona hypi meidän naamalle samalla tavalla. Namin kanssa pysyy kaikki tassut maan pinnassa :)

3. Tutkiminen ja hoitaminen
Tämä sujuu oikein hyvin, kunhan Penny rauhoittuu alun jälkeen, eikä pussaile niin kovasti vierasta ihmistä.

4. Vetämättä kävely
Sujuu pääosin hyvin - jos tulee joku ihana haju, saattaa haju viedä voiton, mutta tänään asfaltilla tuli tosi hienosti mukana!

5. Ihmisjoukon läpi kulkeminen
Niin kauan kun ihmisiä on joukko, ei ongelmaa. Yksittäiset ihmiset enemmän haasteita aiheuttavia.

6. Istuminen, maahanmeno ja paikalla pysyminen
Tämä sujuu Pennyltä tosi hyvin. Jaksaa keskittyä ja odottaa, etenkin jos tietää, että on saamassa palkan. Istualteen paikalla pysyy sujuu, maassa ollessa ei olla päästy vielä kestoa pidentämään.

Penny ja Hila (Kuva Tytti Käyhkö)

7. Luoksetulo
Sujuu mainiosti

8. Koirien kohtaaminen
Tätä harjoittelimme tänään, ja se sujui todella hyvin! Penny istui jalan juuressa ja pyrki pitämään muhun katsekontaktia koko ajan, kun juttelin kurssin ohjaajan kanssa, jolla oli koira hihnassa vieressä.

9. Koiran reaktio häiriöön
Ei ongelmia, Penny ei hätkähdä ohi menevistä pyöristä tai lenkkeilijöistä.

10. Omistajan odottaminen
Testissä odotusaika on 3 minuuttia niin, että koira ei nää omistajaansa. Aika pitkä aika... Toisaalta Penny olisi tässä tilanteessa kuitenkin toisen ihmisen pitämänä. Välillä tämä on Pennylle täysin ongelmatonta, välillä se itkee vähän perään. Useammin kuitenkin jääminen on ongelmatonta.

Ennen kurssia ajattelin, että näistä ongelmallisimpia meille tulee olemaan ihmisten kohtaamiset, ja oikeassa olin... Penny haluaisi niiiiin kovasti kaikki käydä moikkaamassa, mutta siinä vaiheessa kun se tuosta vielä kasvaa ja syksyn kurakelien tullessa ajatus vasten pomppivasta russelista ei ole enää yhtään niin kiva. Otetaan siis tämä tehosyyniin!

Otettiin tänään Tytin agilityopastuksesta innostuneena kontakti harjoittelun kohteeksi. Ei tarvittu montaa naksautusta kun Penny jo hoksasi, mistä on kyse. Aloitin naksuttelun niin, että kun Penny vilkaisi laatikon suuntaan, tuli naksautus ja nami pakasterasian kannen päälle, ja joka kerta nostin kriteeriä niin, että Pennyn piti tehdä aina vähän jotain enemmän. Astua askel kohti laatikkoa, koskea laatikkoa kuonolla, nostaa tassu laatikon päälle, molemmat etutassut, etu- ja takatassut ja lopulta niin, että takatassut on laatikon päällä ja etutassut lattialla. Tässä kohdassa ollaan siis tällä hetkellä. Nyt kun ollaan päästy tällä matalalla laatikolla etenemään, pitäisi saada jossain vaiheessa viriteltyä jonkin sortin lauta olohuoneeseen, jonka saisi sohvaa vasten kallelleen. Tässä vielä video päivän viimeisestä harjoituksesta:

Tytti otti eilen aivan mahtavia kuvia Pennyn ja Hilan iltariehumisista. Hila intoutui jopa leikkimään Pennyn kanssa, ja Pennyn alakulmuri saatiin hienosti riekkumisen lomassa irrotettua! Loput kuvat löytyvät täältä.

Pepsodent-hymyt!

Maltankoiria trimmaamassa

Lauantaina vein Pennyn ensimmäistä kertaa hoitoon. Tiesin kyllä, että Penny selviää oikein mainiosti, mutta itse koin lievää eroahdistusta ja illan aikana moneen kertaan Penny kävi mielessä... Ja hienosti oli kaikki mennyt, Pennyllä oli nimittäin aivan ihanat hoitajat, Aku ja Akun omistajat. Penny jäi onnessaan leikkimään Akun kanssa kun lähdin ja ainakin lähestulkoon irronneesta poskihampaasta päätellen, leikki myös jatkui pitkään :) Ja kuulemma Penny on tervetullut toistekin vierailemaan, joten ihan katastrofi tämä vierailu ei ilmeisesti ollut, loistavaa! Ruoka oli maistunut hyvin ja Akunkin ruokaa oli pitänyt käydä maistelemassa.

Aku ja Penny poseeraa

Päivällä ennen vierailua kävimme puistossa päästelemässä enimpiä höyryjä pois, seurana oli Akun lisäksi Pennyn ikäinen maltankoira Dafi. Vaikka ikää Dafilla onkin saman verran, kokoa on huomattavasti vähemmän. Huolimatta alle 2 kilon painosta Dafi pärjäsi Pennyn menossa mukana hyvin, ja tosi reipas pikkuinen leikkikaveri olikin. Ihan ei pärjännyt Pennyn juoksuvauhdille, ja myös reaktioiden nopeudessa oli tosi paljon eroa - Penny kun on aina salamana siellä missä tapahtuu. Kun Dafi oli väsytetty, Penny pääsi jatkamaan tohinoita Akun kanssa. Oli hauska seurata Akun käyttäytymistä, sillä Dafin ollessa paikalla se vetäytyi taka-alalle ja seuraili taustalta lasten touhuja, mutta heti kun Dafi lähti pois, alkoi armoton paini ja juoksuleikki Pennyn kanssa. Kuvia tuli taas räpsittyä, ja suurin osa olikin luokkaa Penny ja kasa valkoista karvaa... Onneksi Penny on lyhytkarvainen ja siinä on muutakin kuin valkoista - huomattavasti helpompi ottaa kuvia!

Tutustumisnuuhkimiset

Dafi Pennyn "hellässä" korvakarvatrimmaamossa

Aku lapsenvahtina :)

Onneksi Dafi oli tuonut mukanaan pallon, niin sai Akukin tekemistä

Tänään Penny täyttää 5 kuukautta, hurjan nopeasti aika kyllä menee. Tähän mennessä koiran omistaminen on ollut vielä paljon ihanampaa kuin etukäteen kuvittelin - käsittämätöntä miten paljon iloa ja hymyjä pieni karvainen ystävä voi antaa! Totta kai niitä harmituksen hetkiä ja huolenaiheitakin tulee kaupan päälle, mutta vaakakuppi on silti reilusti positiivisen puolella. Välillä on aivan pihalla kun ensimmäisen koiran kanssa joutuu opettelemaan tosi paljon uusia asioita, mutta pikkuhiljaa tulee varmemmaksi ja oppii tuntemaan oman koiransa. Tässä vielä 5 kk poseeraukset!

Hampaidenirrotustalkoot

Eilen Penny pääsi tapaamaan ihanaa Ruuti-parsonia. Tavoitteena tälle kerralle oli hampaiden irrottaminen ja niitähän lähti molemmilta ipanoilta sen verran hyvin, että molemmat saivat turkkeihin kauniita punaisia pilkkuja... Pennyltä lähti ensimmäinen kulmuri, oikealta alhaalta, ja Ruutilta kaksi etuhammasta, jes! Aiemmin neitokaiset ovat joutuneet jonkun verran selvittelemään välejään, mutta tällä kertaa leikki sujui ihan mielettömän hyvin. Painia, juoksua, pupun kakan syöntiä ja yleistä riekkumista. Penny tuli jopa kutsusta luokse kesken leikin - tätä ei ole aiemmin tapahtunut! Oli hauska katsoa, kun tytöt tekivät kaiken samaan aikaan, turkin ravistelut, juomiset, pissalla käymiset... Kuvat kertovat taas enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä taas kuvapläjäys eiliseltä:

Tässä vaiheessa kaikki hampaat vielä tallella :)

Ystävykset lepotauolla

Juomatauko

Hampaita irrottamassa

Tällä viikolla olemme käyneet Pennyn kanssa ensimmäisellä pentutoko-tunnilla, ja tuntui kyllä kivalta huomata, että alun jälkeen Penny pystyi keskittymään, ottamaan kontaktia ja ihan vain olemaan paikoillaan. Aluksi piti ihanalle Ruutille huudella kun olisi ollut kivempaa leikkiä, mutta vein Pennyn sivuun kun huutelu alkoi, odotin että se ottaa katsekontakin ja sen jälkeen pääsi takaisin muiden koirien luokse. Kauhean montaa toistoa ei tässä tarvittu, ennen kuin Penny hiljeni. Ensimmäisen tunnin aiheena oli istuminen, kontakti ja leikkiminen. Kontaktin harjoitteluun sainkin hyviä vinkkejä, tulee harjoiteltua koko ajan samassa asennossa, pitää itse vaihtaa paikkaa niin että Penny joutuu ottamaan kontaktia myös sivulta, eikä aina vaan edestä.

Katsekontakti kameraan on ainakin hyvä :D

Torstaina kävimme Tytin kanssa agility-kentällä, ja sainkin paljon neuvoja, mitä kannattaa kotona harjoitella. Penny sai mennä maassa olevan riman yli johteiden välistä, harjoiteltiin kontaktia niin, että meillä oli keinun "lankku" maassa ilman keinun jalkaa, ja Penny sai namia pakasterasian kannelta niin, että takatassut olivat lankun päällä ja etutassut hiekalla. Lopuksi mentiin muutama kertaa suoraa lyhyttä putkea, ja Pennyn mielestä putki oli sen verran kiva, että sitä piti lopuksi juosta itsekseen läpi lelu suussa :) Kotitreeniin sain monta hyvää vinkkiä, joista tämä otetaan ensimmäiseksi harjoittelun kohteeksi. Lisäksi tullaan harjoittelemaan lisää lelulla palkkaamista, ostin aikaisemmin viikolla Pennylle palkkaamislelun, jota käytetään vain palkkaamista varten, eikä Penny saa sillä muissa tilanteissa leikkiä. Lelu on Pennyn mielestä aivan ihana, ja vahvistetaan vielä jatkossa tämän lelun ihanuutta lisää. Muita tämän viikon hankintoja on kirja nimeltä Naksutinkoulutusta koirallesi. Ollaan Pennyn kanssa aika paljon naksuteltu jo aiemminkin ja toivottavasti tästä kirjasta saan vielä lisää innostusta naksuttimen käyttöön.

Uudet hankinnat - iltalukemista mulle, palkitsemislelu Pennylle!

Tällä viikolla on siis ollut paljon tekemistä ja pitääkin muistaa pitää vapaapäiviä välissä, ettei kuormita kaikkia päiviä tekemisellä. Toisaalta Penny kyllä jaksaa tosi hyvin puuhastella ja Pennyn ehdoilla tehdään. Jos pieni väsyy, puuhat lopetetaan siihen. Ja on se toisaalta ihan kiva, että kotona voi sitten pötkötellä kun on päässyt puuhastelemaan kivoja juttuja ulkona!

Penny viettää vapaapäivää

Penny 21 viikkoa

Tämän Penny kasvaa -tekstin jälkeen siirrymme vähän pidemmän aikavälin kasvun seuraamiseen - Kasvu rupeaa jo sen verran hidastumaan, että ihan joka viikkoista seurantaa ei enää ole kovin mielekästä tehdä. Tästä on ollut paljon muutakin hyötyä kuin pelkästään valokuvaaminen ja kasvun tarkkailu. Pennyä tulee nimittäin tämän seurauksella nosteltua vähintään kerran viikossa pöydälle, ja samalla tulee opeteltua seisomista ja hampaiden tarkastamista. Meidän pienelle keittiövaa'alle Penny ei enää mahdu, joten painon seuraamiseen tarvitsisi hankkia isompi vaaka.

Jos fyysinen kasvu rupeaa vähitellen hidastumaan, henkinen kasvu on sitäkin suurempaa :) Päivä päivältä Penny oppii lisää asioita. Viikonlopun huima saavutus oli, kun neiti tajusi pääsevänsä sohvalle. Fyysisesti se olisi tuohon loikkaan pystynyt ajat sitten, mutta ei ole sitä yrittänyt, sillä opetimme Pennyn pyytämään sohvalle istumalla sohvan viereen ja ottamalla katsekontaktia. Ruoka on maistunut tosi hyvin, ja eilinen taisi olla ensimmäinen päivä pitkiin aikoihin, ja noin kolmas kerta ikinä, kun Penny söi kaikilla ruokakerroilla kupin tyhjäksi. Ruoan vaihdoksella on varmasti tämän kanssa tekemistä, ja myös sillä, että Pennyn vatsan toiminta näyttää pikkuhiljaa tasoittuvan. Viimeiset pari viikkoa on menty vähän heikolla menestyksellä vatsan suhteen. Tässä eilisen päivän poseeraukset:

Vasemmalta

Oikealta (miten se oikein saa itselleen tollasen pömppömahan...)

Edestä

Tänään meillä oli Kiva koirakansalainen -kurssin viides kerta. Menimme tällä kertaa Hämeenpuistoon ja kävelimme puiston päästä päähän. Penny keskittyi tosi hienosti (lopussa hiukan väsyi), seurasi pitkiä pätkiä ja muutenkin otti hienosti kontaktia. Välillä meni vähän riekkumiseksi kun olisi ollut niin kiva muiden kanssa touhustaa. Penny myös seurasi kaikkia muita kurssilaisia namin toivossa, on se ainakin jotain oppinut... Kurssin jälkeen koirat pääsivät juoksemaan yhdessä rallia, ja Penny sujahti hyvin mukaan laumaan. Huomenna meillä alkaa pentutoko, ensimmäisen kerran aiheena on kontakti, istuminen ja leikkiminen.

True blood part 2

Aamulla suuntasimme kohti metsää itikoiden syötäväksi. Reippaina jäljestäjinä mukana olivat Pennyn lisäksi koikkerit Jana ja Loki, podengot Nala ja Kelmi, sekä villakoira Rusina. Penny lähti omalle jäljelleen reippaana ja innokkaana, niinkuin kaikkeen toimintaan, mitä sen kanssa tekee. Aloitusmakuulla nuuski kovasti ja oli tosi kiinnostunut tuoksusta ja lähti pilkuntarkasti seuraamaan jälkeä. Jokainen mustikanvarvun lehti piti haistella ja edettiin hyvin tarkasti noin viisi metriä. Sen jälkeen Penny kääntyi takaisin makuulle ja meni sinne haistelemaan ja kaivoi maata. Pian se kuitenkin palasi takaisin jäljelle ja lähti seuraamaan sitä. Hetken kuluttua se kuuli rapsahduksen, lähti kuuntelemaan sinne, mutta palasi pian takaisin hommiin. Se selvästi tajusi, mistä oli kyse, ja pystyi keskittymään tosi hienosti jäljen haisteluun. Peuran sorkka löytyi kaadolta ja Penny sai ansaitsemansa namit ja kehut.

Pieni koira suuressa metsäsä

Hieman arveluttava..

Nyt voi jo vähän leikkiäkin sorkan kanssa

Kuvista kiitämme tälläkin kertaa Tyttiä! Tätä täytyy päästä kokeilemaan kyllä toistekin! Tuli ihan innostus lajiin kun näki, miten hyvä Penny siinä oli, ja nautti niin paljon metsässä nuuskuttelusta. Mennään varmasti kokeilemaan uudestaan ja otetaan samanlainen 30 metrin pätkä uudestaan. Tässä vielä kurssin vetäjän Saaran kommentti Pennyn suorituksesta: "Penny oli kyllä mahtava, ruohonkorren tarkkuudella nuuskittiin jälki ja ihan pientä epäröintiä välillä. Palkaksi Pennylle voi harkita lelua kunhan ei mene sitten överiksi koko touhu. Saman tyyppisiä jälkiä, pituutta maltilla lisää ja muita haasteita kokemuksen karttuessa mukaan." Iso kiitos Saaralle kurssin vetämisestä, pääsimme kahdessa päivässä tosi hyvin alkuun lajissa ja nyt on eväät tehdä jatkossa itsekin jälkiä metsään.

Merkkinaru vesisateen jäljiltä

True blood part 1

Viikonlopun teema on ollut kuonon käyttö. Aamulla päästiin Tappilaisten kanssa hakuilemaan. Tehtiin Pennyn kanssa laajennettua makkararinkiä, eli etsittävät ihmiset menivät metsään lähelle polkua kyykkyyn näkyville ja Pennyn piti käydä kaikki ihmiset etsimässä. Löydettyään etsittävän, Penny sai löytämältään ihmiseltä nameja ja kovasti paljon kehuja ja rapsutteluita. Alku oli hieman hapuilevaa, Tyttiä Penny vain vilkaisi ja jatkoi matkaansa polkua pitkin. Seuraavan ihmisen kohdalla epäröi, ja lähti katsastamaan ihmisen ja namit ja kehut saatuaan kävi kaikki loputkin ihmiset läpi. Pennyn mielestä oli ihan parasta, kun sai luvan kanssa käydä nuolemassa vieraiden ihmisten naamat ja sai siitä vielä namiakin :)

Hienon haun jälkeen Penny pääsi Janan kanssa pöpelikköön telmimään. Jana joutui ärsyttävää kakaraa välillä komentamaan kun Penny kouhotti omaan tapaansa ja hyppi välillä turhan innokkaasti naamaan, mutta tosi hyvin meni lenkki. Tytöt pyörivät yhdessä jossain ihanassa ruskeassa ja kävivät ottamassa mutakylvyn. Tästä johtuen pääsivät lopuksi vielä uimaan. Tämän reissun jälkeen oli taas väsynyttä koiraa ja onnellisena tuhisten Penny uuvahti moneksi tunniksi.

Illalla olikin sitten aika suunnistaa ilman koiraa pusikkoon. Lähdettiin nimittäin tekemään huomista varten verijälkeä! Saara opasti meitä ennen jälkien tekoa lajiin, ja varsin kiinnostavalta tämä uusi laji kuulostikin. Jäljet teimme pareittain, ja varustimme kolme parivaljakkoa matkaan vedessä kastellulla sienellä, veripullolla, narulla, merkkinauhoilla ja pyykkipojilla - ja eikun metsään! Aloituskohtaan tehdään alkumakuu, toisin sanoen siirrettiin paikalta sammalta sivuun noin 30x30 cm kokoiselta alueelta. sieni, joka oli tiukasti sidottu narun päähän ja sienen päälle kaadetaan verta. Tytille kiitos verisistä kuvista :)

Alkumakuu merkitään ja tämän jälkeen toinen parivaljakon jäsenistä lähtee kulkemaan edellä ja merkitsee reittiä kulkiessaan. Koska kurssilla kaikki ovat aloittelijoita tässä lajissa, teimme lyhyitä, suoria matkoja. Muille 50 metriä, Pennylle vähän lyhyempi. Tässä tärkeää on, että sieni tulee viimeisenä ja sieneen tarttuvia risuja ei heitellä ympäriinsä, vaan vasta kun ollaan makuulla tai kaadolla, otetaan risut pois ja jätetään siihen. Muuten risuihin tullut veren haju muualla metsässä voi häiritä koiraa. Meidän jäljille makuita ei tehty, vaan pelkästään alkumakuu ja lopetus, eli kaato. Kaadolla tehdään sama toimenpide kuin alkumakuussakin, eli rikotaan maan pinta. Sen jälkeen muovipussi käteen ja sienestä puristetaan verta kaadolle. Kaato merkataan niin, että sen löytää seuraavana päivänä, ja sen jälkeen lähdetään jatkamaan matkaa eteenpäin merkaten reittiä samalla, jotta seuraavana päivänä pystyy hyödyntämään reittiä sorkan viemiseen.

Huomenna aamulla pakataan koirat autoon ja lähdetään katsomaan, miten Penny pusikossa pärjää. Ennen kuin päästään jäljestämään, pitää kaadolle vielä viedä peuran sorkka ja verta, ja tietysti ottaa namipussi taskuun mukaan. Valjaat päälle koirille, hyttysmyrkkysuihkutus ihmisille ja sitten mennään!

Päiväpainit Nalan kanssa

Pieni uupunut russeli pötköttää kaikkensa antaneena omassa kopassaan. Syy tähän voipumuksen tilaan löytyy tästä:

Tavattiin Nala toista kertaa, ja tällä kertaa leikit olivat vielä paremmat kuin viimeksi, kun Penny on ottanut koon puolesta Nalaa kiinni. Nyt oli enää vajaa kilo eroa painossa. Leikit olivat huikeat, paljon painia, vähän järkeä. Välillä käytiin juoksemassa muutama kunniakierros. Nalan mielestä Pennyn namit oli maailman parhaita, Penny taasen söi onnessaan Nalan namipussista ihan tavallisia nappuloita. Nalaa nähdään myös viikonloppuna verijälki-kurssilla! Alla pari videopätkää tyttöjen leikkituokiosta, Nalalle kiitos laatuseurasta :)

Penny 20 viikkoa

Pyöreitä viikkoja täytetään tänään, ja sen "kunniaksi" Penny joutui ostoksille Mustiin ja Mirriin. Tällä viikolla päästään kokeilemaan niinkin jännittävää lajia kuin verijälkeä! Jälleen kerran Tappien järjestämä kurssi, tämä on yhden kerran lajiin tutustuminen. Ja koska meillä ei vielä valjaita ollut, piti käydä hakemassa asianmukaiset varustukset. Päädyin lopulta Hurtan y-valjaisiin. Y-valjaat on mielestäni paremmin isuvat kuin t-valjaat, tuntui istuvan ainakin Pennylle ihan hyvin ja hintakin oli ihan ok. Koko oli hiukan hankala, ollaan totuttu jo Gessin palveluun, että kaikki varusteet ovat just eikä melkein, ja tämä valmistuotteen sovitus olikin hieman haastavampaa. Pienin koko oli niin pieni, että just ja just meni päälle ja kainaloita olisi jäänyt hiertämään, seuraava vaihtoehto oli 10 cm isompi, ja siinä jääkin nyt sitten kasvunvaraa vähän reilummin. Vatsan ympäri menevää hihnaa saa onneksi säädettyä, ja meneepähän sitten syksylläkin kun pirpana tuosta kasvaa. Värivaihtoehtoja oli tästä koosta jäljellä 2, otettiin ruskeat punaisella tekstillä.

Sitten strategisiin mittoihin. Tällä hetkellä neidillä on Mustin ja Mirrin vaa'an mukaan painoa tasan 4 kiloa, kahdessa viikossa on tullut lisää painoa melkein 300 grammaa. Tässä päivän posetukset, malli oli juuri herännyt iltauniltaan, joten ilmekin on vähän sen näköinen...

Vasemmalta

Oikealta

Edestä

Tarkkasilmäisimmät lukijat voivatkin tässä vaiheessa huomata, että ihme on jälleen tapahtunut! Pennyn korvat!!! Se varmaan päätti, että nyt kun purjeita ei enää tarvita ja lokkien äänien kuulostelemiseenkaan ei hörtsäreitä mantereen puolella vaadita, voi korvat tipauttaa kauniisti alas. Verijäljen lisäksi meillä on tällä viikolla tiedossa huominen Kiva koirakansalais-kurssi ja torstaina treffaamme podengo-Nalaa, eli paljon on kivaa koira-actionia tiedossa!