Sukutapaaminen

Penny pääsi vuoden tauon jälkeen pääsimme vihdoinkin juhannuksena tapaamaan Pennyn siskoa Wienoa, veljeä Welmua, äitiä Saaraa ja toki kasvattajaa Mirkkua. Harmi, että välimatka on näin pitkä, siskoksilla oli todella hienot leikit ja tuntui siltä, että jatkettiin siitä, mihin viime keväänä jäätiin :) Äidin kanssa piti ensin hieman ärähdellä (molemmin puolista), mutta neutraalimmalle maaperälle siirtyminen auttoi tilanteeseen ja äiti ja tytär olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Welmu-veljen kanssa tapaaminen jäi lyhyeksi, Penny tuoksuu vielä aivan liian hyvältä juoksujen takia.

Welmu-veikka

"Hippaa vai sokkoa? Jos vaikka molempia ja yhtä aikaa?"

"Penny, tuus ny leikkimään sieltä!"

Pennyllä on paljon asiaa siskolle

Kumpi on kumpi? Wieno oikealla, Penny vasemmalla

Mä ja mun sisko!

Mamman kanssa ollaan ihan samikset

Oli niin kiva käydä Mirkkua ja koirulaisia tapaamassa, toivottavasti näistä tapaamisista tulee vähintään jokavuotiset! Ja pikkasen erilailla Mirkku saa Pennyn seisomaan, tässähän on jo yritystä!

Muuten Juhannusta vietettiin mökkitunnelmissa. Penny joutui tosin olemaan kiinni koko ajan. Naapurin kaksi leikkaamatonta urosta ja juoksuinen narttu - ei niin hyvä yhdistelmä... Hyvin Penny tottui narun päässä olemaan, osallistui kaikkiin mökin tapahtumiin, saunoi, kahlaili meressä ja yritti pyydystää hiirtä. Mökkireissusta toipumiseen menee taas itse kullakin muutama päivä, mutta niin kivaa oli, että odotamme jo innolla seuraavaa reissua!

Päivän parhaat naurut!

Ehhhheeeehheeee... Pitäiskö kokeilla tätä kotona? Ehkä säästetään Penny kulmakarvoilta :D

Kuva löytyi Pinterestin kätköistä, alkuperäinen lähde täällä.

Valmistautumista tulevaan purjehduskauteen

Jos Penny saisi valita, viettäisimme kaikki lauantaipäivät näin. Koko päivä saaressa, koirakaverin kanssa ihanassa auringonpaisteessa, ja välillä saa vähän lettuja ja makkaraa! Olimme juhlimassa perhetuttujen syntymäpäiviä Porkkalan edustalla, ja aivan mieletön keli, ihana auringonpaiste ja Penny sai ihanan koiraseuralaisen, Stella-vesikoiran. Stellan mielestä Penny oli vähän ärsyttävä kakara ensimmäiset 15 minuuttia, kunnes se ei enää voinut vastustaa Pennyn leikkiinhakupyyntöjä. Sen jälkeen mentiinkin 5 tuntia yhtä rallia, välillä painittiin, välillä kytättiin letunpaistajia, käytiin jahtaamassa joutsenta rannassa (Penny onneksi vain rannasta käsin) ja käytiin yhteistuumin kahlailemassa. Penny seurasi Stellan jokaista askelta. Lisäksi käytiin tunnin mittaisella purjehduksella perinnepurjeveneellä - tämä oli vähän niinkuin korkean paikan leiri heinäkuun purjehdusreissua varten :)

"Tällä on niin ihana tämä turkki - saa hyvän otteen!"

Purjehtiminen on vakava laji ja tähystyshommat
hoidetaan kunnialla myös veneellä

Pennyllä on purjeet omasta takaa...

Ystävän kanssa tähystäminen on tuplasti hauskempaa!

"Huuuuuh, mä oon ihan loppu!"

Tämän purkkarin iso purje oli ihan oikeasti iso...

Oijoi, jos me saataisiin Pennyn kanssa valita, muutettaisiin saaristoon! Oma saari ja oma mökki saaresta, ja mielellään yksi koirakaveri mukaan!

Rautarouva Siirin syntymäpäivät

Tänään vietetään tuplasynttäreitä! Pennyn "sylikummitäti", siskoni juhlii 24-vuotis synttäreitään, ja Pennyn isoisoäiti Siiri viettää 14-vuotis päiviään. Penny lähettääkin paljon onnittelusuukkoja molemmille :)

Pennyn ihana äidinäidinäiti ansaitsee oman postauksensa, aivan mahtava rautarouvarusseli kun kerran on kyseessä! Tällaisena muistan Siirin, kun kävimme Pennyn hakemassa kotiin. Ihana köllöttelijä ja aina valmiina maharapsutuksille :)

"Vähän vielä tuosta oikeasta kyljestä kiitos!" Kuva: Tytti Käyhkö

Siiri on edelleen oikein hyvässä kunnossa ja jaksaa kevyesti hypätä sohvalle ja sängylle. Viime viikolla oli kuulemma syönyt grillistä foliot... Edelleen jaksaa keksiä kepposia :) Tässä muutamia kuvia Siiristä vuosien varrelta, kuvat Mirjam Koivula.

Siiri-vauva, awww....

Näitä veneilygeenejä on siirretty onneksi myös jälkipolville!

Siiri ja Pen.... eikun Saara! Ihan vaan vähän on samaa näköä äidissä ja tyttäressä

Siiri juhlii 12-vuotis syntymäpäiviä

Siiri 14-vuotta - vieläkin riittää asiaa rouvalla :)

 Kyllä näissä charmanteissa russelirouvissa vaan on sitä jotain, eikö?

Pyörällä päästään!

Autottomana koiranomistajana kotipihasta pidemmälle liikkuminen on välillä hieman haastava. Toki bussilla pääsee, ja Penny liikkuu bussissa tottuneesti. Välillä olisi kuitenkin kiva päästä bussia kätevämmin kulkemaan pieniä matkoja lähellä, tai esimerkiksi mennä Pennyn kanssa lenkille merenrantaan. Tähän tarpeeseen ostimme Pennylle pyöräkorin. Etsin jo viime kesänä sopivaa koria, mutta sitä ei löytynyt. Kaikki tuntuivat hieman kiikkeriltä, ja pyörän eteen kiinnitettävät korit olivat jotenkin epävakaita. Nyt törmäsin kuitenkin toisenlaiseen malliin, jonka saa kiinnitettyä pakkariin. Testasimme eilen, mitä mieltä Penny tästä uudesta kuljetusmuodosta oli.

Otin varman päälle, ja kori on ollut meillä sisällä auki niin, että Penny on päässyt sitä nuuhkimaan ja siihen tutustumaan. Olen syöttänyt sille korissa nameja ja sulkenut korin luukut Pennyn ollessa sisällä ja lisäksi nostanut koria ilmaan. Koska tämä ei näyttänyt olevan Pennylle ongelma, kiinnitettiin kori eilen pyörään ja ajoin pienen lenkin Pennyn kanssa. Penny käpertyi koriin kiltisti ja pyörälenkki sujui oikein hyvin! Tänään ajammekin J:n vanhemmille pyörällä syömään, joten hieman pidempi lenkki on tiedossa.

Plussat: Edullinen hinta (35€), nopea toimitus, sopivan kokoinen pakkarille, helppo kiinnittää pyörään. Tukeva ja turvallinen. Kopan sisällä klipsu, johon koiran saa kiinnitettyä.

Miinukset: Hieman pieni Pennylle. Se mahtuu ihan hyvin pötköttämään kopassa ja kääntymään, mutta katto on vähän matala. Nettikaupassa, josta kopan ostin, sanottiin, että tämä on maksimissaan 8 kiloisille koirille. Penny painaa hieman yli viisi kiloa, ja kori on hieman nafti.

"Voisin ottaa vielä lisää sitä nakkia, jookos?"

Koreja saa siis tilattua ainakin täältä!

Kainaloisen paluu

Voi harmitus. Pennyllä alkoi tiistaina juoksut. Viimeinen agilitykerta jää nyt siis väliin. Keränen on ollut kovin kainaloinen, aina jos joku istahtaa sohvalle, saa aivan varmasti seuraa pienestä karvakuonolaisesta. Ulkona mennään nenä maassa alkulenkki, loppulenkki kuljetaan sairaan hitaasti korvat luimussa. Sisälle tullessa pitää sitten kuitenkin istua ovella ja käydä välillä vähän raapimassa ovea. Raaaaps, raaaaps, päästäkää ulooooos... Ruokakin maistuu hieman huonommin. Ihan täysin alamaissa ei Penny kuitenkaan ole, vaan tähystyshommia hoidetaan edelleen asian vaatimalla vakavuudella.

"Olisiko siellä kainalossa tilaa yhdelle tällaiselle ihan pienelle?"

Agilitykurssi 5/6

Eilen oli toiseksi viimeinen kurssikerta. Höh. On ollut tosi hauskaa, ja Pennynkin kanssa on tullut tehtyä enemmän järkeviä asioita kotona, kun on joku syy treenata. Tällä kertaa mukana oli reipas, nälkäinen ja minuun (ruokaan...) keskittyvä koira. Jes! Note to self: Pennyn kanssa ei saa tehdä mitään koko päivänä ennen agilitytuntia, vain kävely kurssipaikalle ja aamulla tosi pieni ruoka-annos pelkkiä nappuloita. Toimii!

Tällä kertaa vaihtui taas ohjaaja, ja nyt oli jälleen hieman erilaiset tavat opettaa koiraa, mutta toisaalta tulee monipuolisesti tapoja opettaa samaa asiaa, joista sitten voi valita itselle sen parhaan mahdollisen. Kaikki ohjaajat ovat kuitenkin painottaneet positiivista asennetta kentällä, koiran palkkaamisen tärkeyttä ja juuri sellaisia koulutusmenetelmiä, joita itsekin haluan käyttää. Painotukset vaan ovat olleet hieman erilaisia. Tällä kertaa keskityttiin paljon siihen, että koiran pitää katsoa estettä. Yksi harjoituksista oli namialustan laittaminen esteen perään ja koiran lähettäminen kipolle silloin, kun koiralla on fokus suoraan eteenpäin. Tätä voisi harjoitella myös kotona. Lisäksi harjoittelimme Pennyn kanssa omatoimisesti puomilla kontakteja, ja Penny jäi superhienosti kontaktille joka kerta. Kotona harjoittelu etukäteen on selvästi auttanut paljon!

Kuva agilitykentältä

Uutena esteenä mukaan tuli pituus. Tällä kertaa Penny ei mennyt esteiden ali. Viime kerralla Penny oli selvästi väsynyt, eikä yksinkertaisesti jaksanut hypätä. Se myös kiersi viimeksi paljon esteitä. Pitää muistaa siis viedä agilitykentälle virkeä koira, ja malttaa treenata mahdollisimman lyhyitä aikoja. Pennyn kanssa pitäisi pystyä tekemään todella paljon onnistuneita toistoja. Se ei kestä kovin montaa kertaa ilman palkkaa, vaan kyllästyy helposti. Vireän ja keskittymiskykyisen koiran kanssa onnistuminen ja palkkaaminen on huomattavasti helpompaa.

Tänään lähdetään Pennyn kanssa metsäretkelle Nuuksioon, kivaa päästä pitkästä aikaa oikein kunnolla metsään!

Niin ja PS. Opeteltiin Pennyn kanssa uusi temppu :D