lauantai 28. huhtikuuta 2012

Me, Myself and I - millainen koiranomistaja olen?

Tainan innoittamana aloin pohtimaan sitä, minkälainen olen koiran omistajana ja miten itse vaikutan koiraani. Faktahan on kuitenkin se, että jos koira tekee jotain "tyhmää", käyttäytyy huonosti tai ei tee niin kuin omistaja haluaa, voi katsoa ihan suoraan peiliin. Oma "helmasyntini" koiranomistajana on flegmaattisuus. Reagoin suhteellisen hitaasti asioihin ja jään välillä omiin ajatuksiin, jolloin en ehdi olemaan tilanteen tasalla. Koiran, etenkin nopean ja melko temperamenttisen, kanssa tulisi pystyä olemaan aina askeleen edellä. Ohitukset menevät esimerkiksi aina silloin hyvin, kun saan otettua Pennyyn kontaktin kunnolla ennen kuin Penny on vastaantulijaa edes huomannut. Kun Pennyn olemus terhakoituu, katse menee jo ihan muualle ja hihna kiristyy, tiedän että olen taas auttamattomasti myöhässä ja ohituksesta tulee pikemminkin vetoleikki kuin sivistynyt hihnassa kulkeminen.

Ihana, keväinen mutaoja ja onnesta soikea russeli

Penny on hyvähermoinen koira. Ja myös melko paksunahkainen. Se sallii minulta virheitä, toisaalta oppii nopeasti, mutta myös uudelleen oppii tarvittaessa. Toisaalta se saattaa kerta toisensa jälkeen kaahottaa liian lujaa ja hömpsöttää sinne tänne, ja se on esimerkiksi tippunut sohvan selkänojalta lukemattomia kertoja, lyönyt päätään tähystäessään ikkunaan, eikä tunnu edelleenkään hätkähtävän sitä. Toisaalta silloin, kun olen itse skarppina ja jaksan keskittyä, pystyn tarvittaessa olemaan hyvinkin nopea ja selkeä. Saan omalla toiminnallani koiran toimimaan oikein ja ajoitettua palkan juuri oikeaan kohtaan. Ehkä me jollain lailla täydennämme toisiamme - Penny vaatii minulta keskittymistä ja nopeaa reagointia, mutta toisaalta saatan omalla rauhallisella käyttäytymisellä rauhoittaa Pennyä joissakin tilanteissa.

"Kyllä mä osaan olla tosi söpö ja ihan kauheen flegmaattinenkin"
Mielenkiintoista oli myös Tainan kuvaama reaktio siitä, jos hän karjaisee koiralle hermonsa menetettyä. Mitä enemmän minulla menee hermot ja kiihdyn, tai joskus korotan koiralle ääntä, sitä enemmän koira kiihtyy. Se ei todellakaan tule jalkoihin nöyristellen makaamaan, kuten Loki, vaan juoksee vähän matkan päähän ja ottaa tilanteen enemmän haasteena tai leikkinä. Se saattaa juosta pöydän alle ja vaania siellä tai äristä. Ärrieri mikä ärrieri. Olenkin todennut, että positiivinen vahvistaminen ja houkutteilla pelaaminen, sheippaaminen ovat ehdottomasti paras tapa kouluttaa Pennyä. Talvella Pennyllä oli kausi, kun se juoksi pöydän alle joka kerta, kun otin hihnan esiin. Se tiesi, että hihnan jälkeen päälle tulee takki. Monta viikkoa yritin napata koiran kiinni lenkkiä varten niin, että se ei tajuaisi joutuvansa pihalle, ja tästä seurasi se, että sain entistä vauhdikkaammin paikalta liukenevan koiran, joka lymyili kolme kertaa päivässä pöydän alla odottaen kaameaa kohtaloaan ja takkiaan. Sen jälkeen menin itseeni ja pohdin, että mitä ihmettä olen tehnyt väärin. Tajusin, että en ollut missään vaiheessa opettanut Pennylle takin päälle laittoa. Takki oli sen mielestä super epämiellyttävä, ja vaikka se sai takin laitosta aina namin, oli tilanne sille pakote. Kaivoinkin vanhan kunnon naksuttimen kaapista, ja parissa päivässä Penny tuli vapaaehtoisesti muutamalla naksautuksella takin sisään ihan itse. Näissä tilanteissa sitä tuntee itsensä niin tyhmäksi. Onneksi virheistä voi oppia.

Pieni, suloinen karvatassu
Joskus pitäisi varmasti videoida omaa käyttäytymistä koiran kanssa, niin näkisi ulkopuolelta, mitä asioita tekee oikein ja mitä voisi tehdä toisin. Se ainakin on varmaa, että koiran kanssa oppii tarkkailemaan itseään eri tavalla ja oppii myös tietoisesti muuttamaan omaa käyttäytymistään. Jos esimerkiksi olen valmiiksi kiukkuinen lenkille lähdettäessä, menen mieluummin koirapuistoon ja annan koiran touhuilla siellä omiaan, ilman että siirrän ärtymykseni hihnaa pitkin koiraan. Penny opettaa minua jatkuvasti. Pakottaa keskittymään paremmin ja pitkäjänteisemmin, tekee minusta skarpimman ja opettaa minua myös oppimisesta paljon. Ensimmäinen oma koira avaa tien koirien maailmaan ja pakottaa ajattelemaan enemmän sitä, miten eläin maailmaa näkee. Miksi se käyttäytyy niin kuin se käyttäytyy. Viikon päästä meillä alkaa agilitykurssi - joudumme Pennyn kanssa molemmat sellaiseen tilanteeseen, että teemme jotain uutta ja pääsemme opettelemaan uusia asioita yhdessä. Siellä varmasti pääsee pohtimaan vielä enemmän sitä, miten koira reagoi minuun.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Koira ei ole lelu!

Aamulla kävellessäni Kampin Narinkkatorin läpi, oli torilla kerrankin sellainen tapahtuma, joka kosketti myös itseä. Tänään on nimittäin koiranpäivä, ja koiran päivän kunniaksi Kennelliitto oli jakamassa ihania koirapehmoleluja ja tietoa koiran omistajille tai koiran hankkimista harkitseville. Tänään gradun teossa auttaa siis "varaKeränen", joka vahtii tiukasti gradun edistymistä.


Aika tuima ilme, eikö? Tänään ei parane laiskotella...

Hyvää koiranpäivää siis kaikille! Tänään on hyvä päivä muistaa karvaista perheenjäsentä, käydä vähän pidemmällä lenkillä, antaa ekstra rapsutukset tai vaikkapa opetella uusi temppu!

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Vihdoinkin agilitya!

Reissussa ollessani sain aivan mahtavia uutisia! Päästiin nimittäin Pennyn kanssa agilityn alkeiskurssille, ja vieläpä juuri sinne, mihin halusimmekin! Mahtavaa! Järjestävä taho on Agility Sport Team, eli AST. Meiltä on seuran agilitykentälle noin 30 minuutin kävelymatka (juuri sopiva alku- ja loppulämmittelylenkiksi!), ja suoria bussejakin menee neljä. Kurssille otetaan kahdeksan koiraa, ja ohjaajia ja kenttiä on kaksi, joten ryhmät ovat oikein hyvän kokoisia. Lisäksi tuntuu siltä, että täällä agilityä opetellaan juuri niinkuin haluaisinkin, ja saimmekin hyvän lukupaketin ilmoittautumisen yhteydessä.

Lukupaketista nostin esiin sellaisia asioita, joita koiralle olisi hyvä opettaa, ja pohdin myös vähän, että mitä voisi ennen kurssia tehdä, jotta kurssista saisi eniten irti. Ensiksi listalta löytyi perusjuttuja, eli kontakti, paikallaolo, leikkiminen ja target.

Kontakti Pennyllä on aika hyvin kunnossa. Sen pitää aina ottaa katsekontaktia ovista kuljettaessa, ruokaa saadessa ja usein leikittäessä pyydän sitä odottamaan, heitän lelun kauemmas, ja Penny saa vasta katsekontaktia hakiessa luvan lähteä. Lisäksi kun vapautan sen metsässä hihnasta, vapaaksi saa lähteä vain katsekontaktilla, samoin koirapuiston portista pääsee sisään vain katseen maagisella voimalla.

Paikallaoloa meidän pitäisi harjoitella lisää. se sujuu suht hyvin häiriöttömässä tilassa ja silloin, kun Penny näkee minut. Heti kun katoan nurkan taakse, se siirtyy, nousee herkästi ylös jos olen jättänyt sen makaamaan. Etenkin ulkona tämä vaatisi paljon lisätreeniä. Lisäksi meidän ongelmana on se, että Penny ei millään haluaisi istua tai mennä maahan, jos maa on jäinen tai märkä... Pitäisi siis tätäkin treenata lisää.

Leikkiminen sujuu Pennyltä hyvin. Ollaan harjoiteltu sitä myös ulkona ja koirapuistossa niin, että toisella puolella on ollut muita koiria, joten onnistuu myös häiriössä. Penny tykkää leikkiä erityisesti niin, että hakee lelun ja tulee heti luokse, jotta leikkisin sen kanssa. Repiminen on parasta!

Targetina olemme käyttäneet pakasterasian kantta, mutta enemmän lyhyen matkan palkitsemisessa. Voisinkin ottaa tämän nyt harjoitteluun niin, että saisin paikallaoloa vahvistettua samalla kuin harjoittelemme targetia. Eli koira joutuu odottamaan, kun vien namin targetalustan päälle, siirryn poist targetin luota ja vapautan koiran.

Esteiden opettelusta löytyi myös hyvät ja selkeät ohjeet. Kunhan olemme saaneet paikallaoloa ja targetia vahvistettua ja opeteltua lisää, aloitamme kontaktien opettelua. On helpompi sitten kurssilla harjoitella esteiden kanssa, kun perusasioita on treenattu kotona. Nyt pitäisi malttaa odottaa kuukausi, toukokuun ensimmäisenä maanantaina alkaa kurssi!

Ja To Do -listalle ennen kurssia pitää lisätä myös eläinlääkärissä käynti. Yksivuotisrokotukset pitäisi laittaa kuntoon, ja samalla haluaisin, että Penny tutkittaisiin takajalkojen pompottelun vuoksi. Haluan varmistua, ettei jaloissa (tai muualla kropassa) ole mitään sellaista, mikä saattaisi agilityssä rasittua tai pahentua.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kuulumisia Espanjasta

Matka Espanjassa on jo takana päin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin näin pitkään Pennystä erossa, aikaisemmat kerrat ovat olleet kolmen yön pituisia, ja silloin Penny on ollut aina kotona. J oli mukana alkumatkan reissusta ja palasi viikonlopun jälkeen kotiin, minä jatkoin matkaa vielä rannikolle viideksi yöksi. Tällä kertaa Penny oli siis reissuni ajan 3 yötä hoidossa, loput viisi yötä kotona. Kovasti oli pientä Kerästä ikävä, ja kotiin tullessani sainkin todella perusteellisen naamapesun! Ihanaa kun sohvalle istuessa russeli tulee pötköttämään viekkuun ja nukkuu yöllä peiton alla lämmittämässä :) Se oli nukkunut peiton alla myös hoidossa ollessaan, edes tuplatäkki ei ollut liian kuuma... Kiitos kovasti Pennyn hoitohenkilökunnalle meidän reissun mahdollistamisesta!

Kyllä täällä matkalaukussa olisi ihan hyvin tilaa yhdelle Keräselle!

Madridilainen Keränen

Monen kaupan edessä pötkötteli kadulla koiria

Tämä ihana turriainen asui meidän hotellin viereisessä kukkakaupassa

Torialueella muistettiin myös koiria!

Ihan joka paikkaan ei koirillakaan ollut asiaa...

Sevillassa tämä terrieri odotti kovasti, että isäntä heittäisi kiveä
Yhtenä päivänä matkasimme Granadaan pitkin vuoristoteitä ja pysähdyimme ottamaan valokuvia. Kun olin astunut autosta ulos, huomasin, että meitä kohti lähti juoksemaan lauma koiria. Hännät heiluen tulivat meitä tervehtimään, valkoinen, ilmeisesti sokea koira hyppäsi jalkaani vasten nuolemaan kättä ja muut tulivat hieman aremmin perässä. Niin sympaattisia koirulaisia!



Voiko tämän lempeämpiä silmiä olla olemassa...



sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Eroahdistus!

Minulla nimittäin... Terveisiä Madridin lämmöstä! Keränen joutui (pääsi) kolmeksi yöksi hoitoon, kun me lähdimme Espanjaan pakoon takatalvea. Penny on kovasti ajatuksissa, vaikka se onkin oikein hyvissä käsissä. Huomenna J palailee kotiin ja minä jatkan rannikolle ystäväni luokse katsastamaan Fuengirolan, Granadan ja Sevillan. Keräselle paljon suukkoja, on kuulemma tullut vahdittua tarmokkaasti supikoirien pesäluolaa ja putsattua ihmisten korvakäytäviä antaumuksella, ainakin kuvien mukaan tuttu tähystyspaikka on taas valloitettu :)


Madridissa koirillakin on Happy Hour :)
- Posted using BlogPress from my iPhone

Location:Calle del Gobernador,Madrid,Espanja