Kaksi penniä ajatuksestasi

Pennyn lempipuuhaa kotona on tähystäminen. Se onkin saanut lisänimekseen Penny "Tähystäjä" Keränen. Ylhäältä on hyvä seurailla pihan tapahtumia. Tänään ikkunasta näkyi tosin jotain ihan muuta!

Kerro, kerro kuvastin...

...Ken on maassa kaunehin!

Mutta mikäs tuolla pihalla oikein menee!

Tähystetty on!

Just A Perfect Day

Keskiviikko aamu oli juuri sellainen kuin täydellisten arkiaamujen pitäisikin olla. Lähdin kahdeksalta tallille ratsastustunnille. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja keli oli mitä mainioin pienelle maastokävelylle ennen tuntia. Eemeli oli oikein pirteällä päällä, ratsastustunti sujui hyvin ja energisesti. Harjoitukset olivat viisi-vuotiaalle Empulle haastavia, mutta se suoriutui niistä oikein mallikelpoisesti. Ratsastustunnin jälkeen tuli puhelu töistä, että voisinkin tulla tuntia myöhemmin töihin. Lähdimme Pennyn kanssa tunnin lenkille metsään nauttimaan keväisestä auringonpaisteesta, ja hyvä niin. Iltapäivällä alkoi taas sataa lunta ja sää on tänään niin harmaa, että eilinen auringonpaiste on enää etäisesti mielessä. Kamerakin pääsi lenkille mukaan, tästä se opettelu alkaa...

Noh, mennääs jo!

Mikäs tuonne koloon on oikein mennyt...

Penny maastoutuu hankeen melko hyvin...

Mikäs tuolla oikein meni?

Penny on varautunut kylmyyteen kasvattamalla hyvin säälittävät jalkakarvat... Se tarkenee kyllä oikein hyvin melkein -10 asteeseen asti, jos ei tuule, mutta siitä kylmemmällä kelillä tulee vilu. Nyt ollaankin saatu nauttia mukavista talvilämpötiloista ja Pennykin on tyytyväinen kun ei tarvitse käyttää takkia...

Talvitöppöset

Metsälenkin jälkeen pieni tähystäjä nukahtaa sohvan selkänojalle

Toivottavasti muidenkin arkipäiviin mahtuu näitä pieniä täydellisiä hetkiä, jolloin kaikki tuntuu loksahtavan kohdilleen ja hissikin on aina omassa kerroksessa :) (Kun asuu seiskakerroksessa ja on kauhea kiire bussiin, on hissin tuloaika hyvin kriittinen bussiin ehtimisen kannalta...)

Lisää ylävitosia!

Palataanpa vielä hetkeksi high fiven pariin... Sain kerrankin otettua videopätkää ihan ensimmäisistä harjoituskerroista, kun opetin Pennylle high fiven toisella tassulla. Aikaisemmin Pennyn piti läppäistä vasemmalla tassulla minun oikeaa kättä, ja nyt tarkoituksena oli, että kun nostan vasemman käden, Penny läppäisee oikealla tassulla. Tämä video on harjoitus numero kaksi, ja kovin on taas yritystä Pennyllä pelissä, ja video kannattaa katsoa loppuun asti, aika huikea loikka takaoikealle :D

Eilisen lumimyräkän jäljiltä lenkkeily on ollut Pennylle hieman haastavaa, kun pieni joutuu kahlaamaan lumihangessa niin että vain pää näkyy... Onneksi aamulla teitä oli jo aurattu suht hyvin, ja päästiin koirapuistoon asti. Lenkillä ohikulkeva koiranulkoiluttaja ehdottikin, että Pennylle pitäisi hankkia pienet lumikengät...

Oikein ihanaa ystävänpäivää!

Penny sisustaa

Tervetuloa Penny sisustaa -ohjelman pariin! Tällä kertaa muutoskohteenamme on perheen makuuhuone, ja annamme vinkkejä liian harmoonisen ja tylsän huoneen muuttamisesta punk-henkisemmäksi pienellä budjetilla! Muutos vaatii pienen russelin, jolla on päivisin hyvin tylsää, ja mielellään vanutäytteisen päiväpeiton.

"Mitään en oo tehny..."

Tämä rymsteeraus on tosin melko aikaavievä - ihan yhdessä työpäivässä se ei synny, vaan vaatii kärsivällistä ja suunnitelmallista hampaiden käyttöä. Ja kyllä, Pennylle jätetään työpäivien ajaksi tekemistä, kongeja, revittäviä pahveja, luita ja leluja, mutta mikään ei ole niin kiva kuin päiväpeitto. Ehkäpä tämä olikin vain vastalause Ikea-päiväpeitolle, joten kokeillaan, josko Stockmannin mallisto miellyttäisi enemmän neitiä. Tällä kertaa valitsimme kestävän tuntuisen ja jämäkän päiväpeiton, jossa ei ole vanutäytettä, ja koristetyynyt siirtyvät olohuoneen puolelle työpäivien ajaksi.

Vaikka Penny siis yritti kovasti sisustaa makuuhuonetta uuteen uskoon, näyttää makkari nyt jälkeen tältä. Toivotaan, ettei hetkeen tarvitsisi uudistaa sisustusta :)

"Noista tyynynkulmista olis hyvä aloittaa makuuhuoneen kevätilmeen luominen..."

Pikkumustan paluu!

Aamulla kun Penny vielä hieroi unihiekkoja silmistään, laitoimme takit päälle ja lähdimme pihalle. Penny ei voinut edes aavistaa, kuinka upeaa seuraa oli aamupäivälle saamassa. Parkkipaikalla autosta ilmestyivät Nala ja Loki! Nala ja Penny tapasivat viimeksi Tampereella marraskuussa, ja tytöt olivat ihan onnessaan tavatessaan jälleen toisensa (etenkin sen jälkeen kun Nala pääsi pakkasesta sisälle, aivan liian kylmä jos Nalaskilta kysytään...). Käytiin ensin koirapuistossa kolmikon kanssa, ja tassujen jäätyessä siirryttiin sisälle. Penny selvästikin tuoksuu vielä tosi ihanalta, vaikka juoksuista on jo kuukausi aikaa. Loki yritti kovasti liehitellä Pennyä, ja ainakin on korvat nyt putsattu. Pidämme kovasti peukkuja, että Nala muuttaisi pääkaupunkiseudulle, me niin Pennyn kanssa haluttais!

Voitaisko mennä jo sisään, mun tassut vähän jäätyy...

Mun bestis Nala <3

No jos mä sit vaik makaan tässä niin putsaa vaan...

Mangusti vai podengo?

Lokilla on ilmeisesti hyvät jutut kun Penny on noin muikeana :)

Penny, Nala ja Loki yhteiskaverikuvassa

Huh, olipa rankka vierailu...

Ensi viikolla päästään Pennyn ja Lokin kanssa tutustumaan virikeluolastoon Vantaalle! Muuten odottelemme jo kelien lauhtumista, niin pääsisi vähän pidemmille lenkeille.

Valokuvaushaave

Valokuvaus on jo pienestä pitäen kiinnostanut minua tosi paljon. Sain ensimmäisen palkan 7-vuotiaana. Summa oli 500 markkaa, ja kävin ostamassa ihan oman filmikameran. Muistan vieläkin, kun kävimme isäni kanssa Helsingissä kivijalkakameraliikkeessä ja musta, pieni oma kamera lähti mukaan. Valokuvaus on pysytellyt sellaisena haaveena taustalla, innostuin viime keväänä Pennyn myötä harjoittelemaan digijärkkärin perusjuttuja, ja syksyllä menin Tampereen työväenopiston valokuvauskurssille.

Mitä enemmän vanhalla järkkärillä kuvasin, sitä enemmän rupesi tuntumaan siltä, että nyt on saatava uusi kamera. Pientä valkoista, salamannopeaa Pennyä ei saanut millään tallentumaan kameran muistikortille, kuvat näyttivät vielä kameran näytöllä ihan hyviltä, mutta tietokoneen ruutu paljasti karusti epätarkkuudet, liian pimeät tai rakeiset kuvat. Tytin kautta pääsin kokeilemaan Canonin 7d:tä, ja sen jälkeen paluuta vanhaan ei enää ollut. Ensi viikolla käyn hakemassa uutukaiseni kotiin ja Tytiltä ostan kameraan objektiivin, Tamron SP AF 17-50mm f/2.8. Tämän jälkeen en enää voi syyttää kuvien epäonnistumisesta välineitä, joten nyt alkaa armoton opettelu, jossa Tytti on onneksi luvannut avustaa. Mahtavaa!

Tällaista jälkeä Tytti sai aikaiseksi 7d:llä studio-olosuhteissa viime viikolla, kiitos vielä huippupaljon Tytille ihanista kuvista!