Jaaha, Blogger päätti sitten poistaa keskiviikkona kirjoittamani tekstin, ja jätti siitä vain keskeneräisen luonnoksen jäljelle, joten otetaanpa uusiksi...
Olin tiistaina
Tampereen pikkukoirien järjestämässä Tommy Wirenin naksutinkoulutuksessa, ja vaikka opiskelujen takia oppimisteoriat ovatkin hyvin hallussa, tuli tältä luennolta paljon uutta ajateltavaa. Ideologiana operantin ehdollistamisen ja siihen kuuluvan positiivisen vahvistamisen kautta koiran kouluttaminen on juuri sitä, mitä aion itse Pennyn kanssa tehdä ja tämä ilta varmisti vielä sen, että näin haluan koirani oppivan. Edelleen on todella syvään juurtunutta se, että koiraa koulutetaan pelolla ja pakotteilla. Olenkin saanut useita "koulutusneuvoja", että sen terrierin kanssa pitää sitten olla tiukka, ja jos se jotain luvatonta syö, otat sitä niskasta kiinni, tuijotat lähietäisyydeltä suoraan silmiin ja kommennat sitä huutamalla. Ei tarvitse kovin paljoa koiran kouluttamisesta tai ylipäätään oppimisesta tietää, että tajuaa tämän latistava, lannistavan ja epämotivoivan koiraa. Rankaisu ei myöskään kerro koiralle, mitä sen pitäisi tehdä oikein. Se kertoo vain, että nyt tein jotain väärin.
Se, että koira oppii itse hoksaamalla ja sitä palkitaan oikeista asioista, saa koiran oppimaan paremmin. Päällimmäisinä asioina eiliseltä jäikin mieleen useita koulutukseen liittyviä asioita, kuten koulutuksen suunnitteleminen, mitä haluan koirani oppivan ja miten sen opetan. Lisäksi tilaukseen lähti kosketuskeppi, jonka käyttöä aletaan harjoittelemaan piakkoin. Luento oli kaiken kaikkiaan todella inspiroiva ja tähän väliin kun pennun kanssa yhteiseloa aloitellaan juuri sopiva
Tällä viikolla ollaan keskitytty yksinoloharjoituksiin, pantaan ja hihnaan totuttautumiseen, käyty muutaman kerran metsässä vapaana ja tutustuttu Hilaan. Ja oppi Penny myös kiipeämään omaan lelukoriinsa, on se niin taitava... Sieltä on hyvä valikoida paras lelu leikkeihin!