torstai 29. marraskuuta 2012

Persjätön ihmeellinen maailma

JOS ei oteta huomioon sitä, että Penny karkasi agilitytreeneissä naapurikentän tokotreeneihin hermostuttaen bordercollien ja etenkin sen omistajan, ja sitä että se lopuksi huiteli mihin sattui, oli meidän treeneissä tosi onnistuneita pätkiä. Kunhan vaan ohjaaja itse oppi ensin tekemään persjätön. Oli vaan niin paljon helpompi tehdä valssia. Siinä vaiheessa kun tein ilman Pennyä persjätön oikein, ja aina koiran kanssa valssin, ja tämä oli toistunut kolme kertaa, sanoi Anne minulle, että seuraavaksi jos vielä teen valssin, juoksen hallin ympäri väärin päin kaksi kertaa. No alkoihan se sitten sujua :D

Mutta siis tosi hienoja pätkiä tehtiin aluksi ja oli huippu kivaa! Tässä (uudella, ihanalla) iPadillä raapustettu ratapiirros:


Kunhan saan Tainalta videoita, laitan niitä vielä tänne blogin puolelle. Ja niille, joille agilitytermistö ei ole tuttua, yritän itsekin niitä opiskella, ja kirjoitan niistä sitä mukaa lisää, kun niitä ymmärrän. Tänään tajusin valssin ja persjätön eron. Baby steps, baby steps...

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Koiraystäviä ja kissaystäviä

Hih, tämä video sai kyllä jopa kello 7 aamulla hymyn sen verran tehokkaasti huulille, että ehkäpä se piristää myös teidän päivää! Toinen syy näihin videopostauksiin on se, että olen onnistunut täyttämään bloggerin valokuvakiintiön, joten pitäisi jaksaa liittää kuvat hankalammin tekstien yhteyteen tai vaihtoehtoisesti pienentää jättikokoisia kuvia aikaisemmissa postauksissa. Huoooh. Joka tapauksessa, tässä annos piristystä, olkaa hyvät:


Onneksi omat ihmisystäväni kuuluvan kategoriaan ihmisystävät...

tiistai 27. marraskuuta 2012

Pallohulluutta

Pennyllä on uusi agilitylelu. Ihanaakin ihanampi ikivanha jalkapallo, jonka se löysi meidän läheisistä puskista. Penny bongasi pallon monena päivänä ja aloitti kauhean ulinan aina, jos ei päässyt pallolla leikkimään. Mikään muu asia ei ollut aiemmin saanut Pennyä niin kiihtyneeksi, joten ei muuta kuin pallo kainaloon ja agilitytreeneihin koekäyttöön! Ja kyllä vaan, tämä toimii paremmin kuin mikään muu! Pallo sai Pennyyn vauhtia ja intoa, se jaksoi pidempiä pätkiä ja aiheutti muissa ryhmäläisissä naurun pyrskähdyksiä remutessaan pallon kanssa kenttää. Ei ehkä kovin kätevän kokoinen, mutta minkäs teet, kun toinen on niin onnessaan rakkaasta pallostaan :)


perjantai 23. marraskuuta 2012

Reskontra-assistentti Keränen, kuinka voin auttaa?

Keränen pääsi tänään toimistokoiraksi Saskian työpäivää ilahduttamaan. Hän on kuulemma hoitanut reskontra-assistentin tehtäviä mallikkaasti. Että jos joku hakee tehokkaasti pussailevaa, hieman kuritonta työvoimaa, Keränen ottaa tarjouksia vastaan. Ruokapalkalla!


Kuvan otti Saskia!

- Posted using BlogPress from my iPhone

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Lipottaja-Keränen

Penny on pahimman luokan lipottaja. Aina valmiina antamaan suukkoja ihan kaikille! Naapureille, pihan lapsille, eläinlääkärille ja tietysti meille. Korvien putsaus tuntuu olevan yksi Pennyn elämäntehtävistä - parhaimmillaan Penny on saanut J:n mummin kuulolaitteesta äänet pois korvien putsausprosessin aikana :) Kuvanäyte Lipottaja-Keräsen hyökkäyksestä pahaa aavistamattomaa Mariaa kohti:


Penny tykkää myös, kun muut koirat suukottelevat sitä, etenkin jos suukottelijana on jo aiemmin blogistakin tuttu Eetu:


Mutta ehkäpä tämä tapa juontaa juurensa hieman kauemmas, vai mitä sanotte tästä Nationa Geographyn kuvasta?


tiistai 6. marraskuuta 2012

Urheiluhullu

Tässä vaiheessa on hyvä hetki paljastaa, mitä kaikkea älytöntä sitä tulee tehtyä koiratouhujen ulkopuolella. Syyskuussa aloitimme ystäväni Saskian kanssa viisiottelukurssin. Lajeina siis esteratsastus, miekkailu, ampumajuoksu ja uinti. Saskian kanssa kirjoittelemme blogia, jonka löydätte osoitteesta kohtirioa.blogspot.fi.

Tämän hullun lajin ja älyttömän treenimäärän seurauksena Penny on joutunut juoksuseuraksi lenkeille ja osallistuu mielellään myös iltaisiin venyttelytuokioihin:

"Hähä, mä yllänkin varpaiden päähän asti!"

"Venyyyyyy, venyyyyy"

"Olisit heti kertonut, että tässä pitää käyttää molempia tassuja!"

Penny luuli, että tässä pitää taas joku uusi temppu opetella, ja teki kyllä kaikkensa, että olisi herkun saanut :D Kokeili myös ympärikierähtämisestä suoraan orava-asentoon ja sen jälkeen käpälät jalkapohjaan. Aikamoinen ninja!

perjantai 2. marraskuuta 2012

Agiangstista toivonkipinään

Aloitettiin siis Pennyn kanssa AST:n treeniryhmässä lokakuun puolella. Saatiin ylimääräiseksi jäänyt paikka, eli siis seurassa ei olla jäseninä, vaan ainoastaan treeniryhmässä mukana. Meillä on sikäli haastava tilanne, että kaikki muut ryhmässä on aika reippaasti meitä edistyneempiä, ihan superhienoja koiria ja taitavia ohjaajia, ja sitten on minä ja Penny. Ohjaaja, joka on aivan kujalla ja koira, joka sinkoilee sinne tänne, menee lukkoon jos ohjaan väärin ja on kaikin puolin kiihtynyt. Tällä yhdistelmällä olin ensimmäisen agilitytunnin jälkeen aivan epätoivon partaalla. Meillä oli ensimmäisellä kerralla tuuraava agilityvalmentaja ja ensimmäistä kertaa hallissa. Penny päätti esittää parastaan ja mm. karkasi aidan pienestä raosta hallin toiselle puolelle viihdyttämään tokoa treenaavaa rottwaileria. Siinä vaiheessa mietin että minkä hiton takia raahaan itseni koko loppu vuoden Veikkolaan joka torstai ja maksan siitä lystistä itseni kipeäksi.

Toisissa treeneissä meillä oli oma ohjaaja, eli Anne Savioja. Näin hyvää ohjausta en ole aikaisemmin saanut. Joka tunti tulee mielettömiä ahaa-elämyksiä ja pikkuhiljaa tajuan, mistä kaikesta tässä on kyse. Anne räätälöi meille tosi kivoja harjoituksia ja Pennylle sopii tosi hyvin Annen ideat ja ehdotukset. Toisissa treeneissä Penny pysyi jo paremmin hanskassa, joskin hypyille hakeutumiset olivat sille haastavia. Etenkin kaaressa olevat hypyt ovat todella vaikeita. Mutta Pennyllä oli kivaa ja tehtävät tarpeeksi helppoja. Vähän pääsi lopussa väsähtämään liikaa. Note to self: Lyhyempiä pätkiä!!

Kolmannet treenit meillä oli eilen, ja nyt tuli pikkuhiljaa sellainen olo, että tässä on ehkä sittenkin järkeä. Annen sanoin: "Pennyn agilitymoottori on käynnistymässä". Nyt kun Pennyn fokus on pääosin tekemisessä ja minussa, minun pitäisi ruveta luottamaan siihen, että Penny pysyy lähituntumassa. Penny pitäisi saada nyt irtoamaan minusta aktiivisemmin ja hakeutumaan paremmin hypyille. Takaraivossa kuitenkin edelleen ne monet karkuteille lähtemiset ja ympäri kenttää viipottamiset, vaikea muuttaa omaa tapaa toimia. Onneksi Anne on sopivan tiukka ja sanoo minulle, kun teen väärin. Anne osaa kuitenkin sanoa asiat niin, että jää itselle tunnin jälkeen hyvä fiilis, tulee niitä onnistumisen kokemuksia. Kolmannen kerran harjoituksena oli keinu, takaakierto ja valssi. Pennylle oli vaikeaa tällä kertaa putki, en tiedä oliko syynä liian mutkalla oleva putki vai putken musta väri. Ehkä molemmat. Tai joku ihan muu. Putkitreeniä pitäisi päästä tekemään lisää. Eilisen treenin parasta antia oli ehdottomasti se, että Penny oli enemmän mukana kuin ikinä aikaisemmin. Tämä valoi minuun uskoa ja tsemppihenkeä. Note to self: Meillä on ihan oikeasti vasta 14 agilitytuntia ja parit omatoimitreenit takana, ei tätä lajia opi ilman jatkuvaa harjoittelua. Nyt pitäisi enää löytää omatoimitreenaamiselle aika, paikka ja rahaa...

Ja viimeinen note to self: Ensisijainen tavoite on pitää yhdessä kivaa Pennyn kanssa, parantaa meidän välistä yhteistyötä ja kontaktia!