maanantai 28. marraskuuta 2011

Sairastelua pahvilaatikoiden keskellä

Huh. Nyt on ensimmäinen yö uudessa kodissa takana, ja kurkkukivun ja kuumeen iskettyä eilen olo on vielä hieman hutera. Penny totuttelee uuden kodin tunnelmiin ja ensimmäinen yksinoloharjoituskin on jo tehty. Vielä on paljon laatikoita purkamatta ja muutama huonekalu hakee yhä paikkaansa. Ollaan kuunneltu koko päivä rapussa haukkuvan eroahdistuskoiran tauotonta huutoa. Etenkin postinkantaja sai koiran sekoamaan aivan täysin, toivottavasti rauhoittuu pian. Aamulla Penny vastaili sille muutaman kerran, mutta on nyt rauhoittunut pötköttämään sohvan selkänojalla mahtavalla tähystyspaikalla (pahoittelut kännykkäkameran kuvanlaadusta viimeisimmissä postauksissa, ei vaan jaksa kaivaa kunnon kameraa esille pahvilaatikoiden kätköistä...).

Rankka muutto takana
Uusiin lenkkeilymaastoihin käytiin tutustumassa eilen, ja viereinen koirapuisto on kyllä ihan huippu! Erikseen puolet isoille ja pienille koirille, ja molemmat puolet isoja ja siistejä. Penny saikin eilen jo ensimmäiset uudet kaverit. Tampereelle suuntaan seuraavan kerran torstaina, onneksi, sillä huomasimme eilen, että Pennyn ruoat jäivät keittiön kaappiin... Onneksi meillä oli pakkasessa jauheliha-riisisekoitusta ja vain nappulat jäivät. Veikkaan, että Pennyä ei tämä haittaa yhtään! Loppupäivän pötköttelemme sohvalla yhdessä, ja siirrymme Stars Hollown maisemiin - Gilmore girls, can't wait to see you again!

torstai 24. marraskuuta 2011

Muuttopuuhia ja Nalan hyvästelyä

Viimeiset viikot ovat menneet muuttopuuhissa. Tuntuu siltä, että muuta ei ole ehtinyt tehdä kuin pakata ja siivota. Tänään ja huomenna pitäisi vielä jaksaa pakata vanhassa kodissa tavaroita ja lauantaina on sitten varsinainen muuttopäivä. Penny joutui viikonloppuna siivousavuksi uuteen kotiin, ja oli sitä mieltä, että ihan liian tylsää hommaa tuo siivoaminen. Eikä päässyt edes tähystämään kun ei yltänyt ikkunoista katsomaan. Pitää asetella sohva niin, että pikkuinen saa jatkaa tähystysharrastustaan. Uuden kodin ehdottomasti paras puoli on lenkkeilymaastot. Aivan talon kulmalta lähtee leveä hiekkatie, josta pääsee suoraan Espoon keskuspuistoon. Valaistuja ulkoilureittejä ja paljon metsää! Lisäksi koirapuistoon kävelee noin viidessä minuutissa. Tällä hetkellä lenkkeilymaastot ovat olleet hyvin rajalliset, samoja kolmea lenkkiä tulee pyörittyä, joten tähän tulee ehdottomasti parannusta. Penny on seuraillut hyvin huolestuneena pakkausoperaatiota, tulee aina makoilemaan siihen huoneeseen, jossa pakkaan ja katselee kulmiensa alta.

"Ette muuten sitten jätä mua tänne!"

Uusia lenkkipolkuja testaamassa

Maisema uuden kodin parvekkeelta
Viime viikkojen tiukoista aikatauluista huolimatta ehdimme onneksi eilen vielä viimeiselle metsäreissulle Iinan ja Nalan kanssa. Suuntasimme Kintulammelle suppistelemaan, ja kolmisen litraa tuli sieniä poimittua. Penny ja Nala painelivat pitkin metsää onnessaan, tosin Nalaa ärsytti kun Penny ensimmäistä kertaa pinkoi vauhdikkaammin kuin Nala, eikä Nala saanut Pennyä kiinni. Nala juoksee Pennyä kovempaa tasaisella alustalla, mutta metsäolosuhteissa Penny on vauhdikkaampi. Harmittaa kyllä tosi paljon, kun kaikki meidän ihanat koirakaverit jäävät Tampereelle. Ainakin Tammikuussa tulemme Pennyn kanssa viikonlopuksi käymään, joten ihan lopullisia hyvästelyjä ei sentään vielä tarvitse tehdä.

Puspus!




maanantai 14. marraskuuta 2011

Penny 8 kk

Niin se muru vaan kasvaa... Tällä hetkellä Penny on noin 24 cm korkea ja painoa on 5,1 kg. Tälläkin kertaa jouduin ottamaan kuvia itse, kameran jalusta auttoi hiukan, mutta olisihan se hieman helpompaa, jos olisi apuna toinen käsipari, Penny kun on melkoisen ehtiväinen... Seisoo kyllä silloin paikallaan, kun olen itse edessä seisomassa.


Vasemmalta

Oikealta

Edestä
Kuten kuvasta näkyy, Pennystä on tullut iloinen puolihörökorva :D Nyt on menty jo yli kuukausi niin, että toinen korva on pystyssä, toinen suurimman osan ajasta lupalla. Melkoisen veikeän näköinen napero!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

SUPPIKSIA! Ja ehkä vähän retkeilyäkin

Tämä viikko on ollut kyllä oikein eräretkeilyviikko! Keskiviikkona ja sunnuntaina tuli samoiltua Makkarajärven lähituntumassa, eilen lauantaina pakattiin Tytin kanssa koirat autoon ja suunnattiin Orivedelle Pukalaan. Ihan helppoa ei ollut löytää oikeaa paikkaa, eikä ilmeisesti oikealla polulla lopulta oltukaan, mutta pääasia eli paljon metsää ilman muita ihmisiä toteutui. Törmättiin tosin alkumatkasta hirviporukkaan, mutta käytiin kysäisemässä, että mihin suuntaan herrat olivat matkalla, ettei vaan törmättäisi heihin metsässä. Miehet olisivat ottaneet meidät mukaan ja yksi lupasi jopa näyttää parhaat suppispaikat! Kieltäydyttiin kuitenkin kohteliaasti tästä kunniasta ja lähdettiin etsimään sopivaa polkua. Reitti oli pääosin ihan miellyttävää, polku kuiva ja maisemat kauniita. Alkumatkasta hakkuuaukean ylittäminen oli hieman haastavaa ja pitkospuut matkan varrella todella liukkaat. Penny ja Jana painoivat aivan onnessaan pitkin metsää, Tytti keskittyi valokuvaamiseen ja minä suppisteluun. Suppilovahveroita kertyi lenkin varrelta yli 10 litraa! Sieniä oli ihan kaikkialla, todella isoja ja todella paljon. Lopulta jouduin jopa ohittamaan suppispaikkoja, kun ei vaan enää jaksanut kantaa enempää mukana. Osa suppiksista kuivuu parhaillaan saunan lauteilla, osa meni kaveriksi eiliseen poronkäristykseen ja osa odottaa huomista ruokailua. Kuvista kiitos jälleen Tytille!

SUPPIKSIAAAA <3
Pieni koira synkässä metsässä
Tytti yritti ottaa kuvaa Janasta ja ERÄS linssilude helpotti operaatiota tosi paljon
Varsinaiset Urpo ja Turpo...

Penny päätti myös ilahduttaa Tyttiä ja tökkiä nokallaan kameran linssiä
Saalis, eli suppikset ja kolme kanttarellia

Pennyn kanssa on tullut lähdettyä ihan eri tavalla metsäretkille kuin aikaisemmin. Metsässä retkeily on aina ollut kivaa, mutta jotenkin ei ole saanut aikaiseksi lähteä. Lisäksi suppilovahverot lenkkeilyn sivutuotteena vetävät metsään entistä enemmän. Tänä syksynä on tullut mukavasti paikannettua Tampereen lähistön parhaita suppispaikkoja, ensi syksynä pitää sitten opetella uudet paikat Espoossa. Muutto häämöttää jo todella lähellä. Kahden viikon päästä ollaan vietetty jo ensimmäinen yö uudessa kodissa. Kolme lastia henkilöauton kyydissä on jo lähtenyt kohti Espoota ja osa hyllyistä ammottaa tyhjinä. Vielä on kuitenkin paljon pakattavaa ennen muuttoa.

torstai 10. marraskuuta 2011

Kauhukaksikon metsäretki

Penny pääsi keskiviikkona Hervannan metsiin riekkumaan Nalan kanssa, ja tytöillä oli jälleen ihan huippu kivaa yhdessä! Aivan päätöntä rallia ja huikeita painimatseja. Makkarajärven lenkin alku oli todella mutainen, ja saatiin alkupätkä kierrettyä vähän kuivempaa polkua. Pennyn lempikohta tällä lenkillä on Makkarajärven soinen rantakaistale, jossa on kiva kaivella ja kalastella vedestä keppejä. Me keskityttiin Iinan kanssa suppisten etsimiseen. Joku ryökäle oli ehtinyt meitä ennen, ja monessa paikassa näkyikin katkottuja suppisten jalkoja. Onneksi muutama ihan hyväkin paikkakin löytyi, ja reilu litra tuli lenkkeilyn ohessa saaliiksi. Lisäksi suuntavaisto petti loppulenkillä, kun yritimme löytää jonkun muun poistumisreitin kuin mutaisen polun pätkän, ja hetki meni harhaillessa. Olen vieläkin ihan varma, että se oli suppisten kutsu, joka sai meidät harhautumaan, sillä tämän harhailun seurauksena löytyi paras suppispaikka :) iPhone onneksi pelasti meidät lopulta eksymiseltä. Penny ja Nalakin auttoivat sienihommissa ja tulivat aina sieniapajan löytyessä tallomaan sieniä... Tässä muutamia kuvia reissulta, kiitos Iina ja Nala seurasta!



"Saisko sitä nakkia jo? Ainakin sekunnin poseerasin jo!"







sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Uitettu koira

Eilen käytiin testaamassa, miten Pennyltä sujuu sisätiloissa uiminen. Kävimme siis Tappilaisten kanssa Hyvinkäällä koirauimalassa. Penny ei tätä visiittiä arvostanut, kyllä se ui kun uittaja sen laittoi uimaan, mutta kun pääsi altaasta pois, oli ehkä maailman säälittävimmän näköinen... Onneksi pieni pääsi uinnin lopuksi metsään juoksemaan Kertun kanssa, ja tottakai ulkona sitten kahlaili mutalammikoissa vatsaa myöten ja sukelsi takki päällä kepin mutalammikon pohjasta... Eipähän ainakaan jäänyt uimisesta traumoja :) Penny ei kyllä luonnonvesissäkään ui, kahlailee, kaivelee kaikenlaista veden pohjasta, saattaa mun perässä tulla veteen pidemmälle ja joskus hakee keppejä lähietäisyydeltä. Pitää yleensä tarkasti huolta siitä, että vähintään yksi takatassu yltää pohjaan. Reissu oli mukavan väsyttävää puuhaa, ja loppu päivä menikin sitten koomatessa. Tässä vielä kuvia reissulta, kiitos kovasti Tanja!

"Ai että tonneko mun pitäis muka mennä!"

Riemun kanssa kroolamassa



Tää ei nyt ollu ihan kivointa ever...


Tänään Penny pääsee sienestysreissulle, josko vielä löytyisi suppiksia metsän uumenista... Penny on pompotellut takajalkojaan vähän vaihtelevasti viime päivinä. Tiistaina paljon, keskiviikkona ja torstaina ei ollenkaan, perjantaina vähän, eilen vähän. Jatkamme tarkkailua...