perjantai 14. maaliskuuta 2014

"Voi kun toi sun pentu on niin söpö!"

Huhhuh. 3 vuotta. 3 vuotta sitten syntyi meidän ihana ikioma Penny Irmeli Keränen. Tosin silloin hän ei vielä tällä nimellä kulkenut, mutta Keräpupusta on tullut niin tiivis osa meidän perhettä, että on vaikea kuvitella elämää ilman omaa russelia. Kolmessa vuodessa russelin puuhasteluihin, höpöilyihin ja tassutteluun on jo ehtinyt tottua, siitä on tullut osa elämää. Pikkarainen Penny meille tullessaan oli leikkisä, söpö ja kovin ihmisrakas. Tämä ei ole muuttunut mihinkään. Viimeisen kuluneen viikon sisällä minulta on kysytty kolmesti ihastellen että voiiiiii, minkä ikäinen toi sun pentu on, se on niin söpö! Menee samaan kategoriaan sen kanssa, että multa kysyttiin tänään ruokakaupassa paperit kun ostin kaksi olutta. Jes! Nuorekkaita molemmat ;)

Penny vuonna 2011 ja 2014. Sama lelu on ihme kyllä vieläkin elossa.
Miten on, onko Penny kasvanut vai sorsa kutistunut?

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Jemma

Pennyllä on ollut pienestä pitäen tapana jemmata tärkeimpiä aarteitaan. Pahimmillaan jemmaus on todella maanista hommaa ja se tehdään ulinan ja vikinän saattelemana. Hyvä jemmapaikka on sellainen, johon aarteen saa piilotettua ja peiteltyä, jos peittely ei onnistu peitolla, tyynyillä omilla leluilla, peittely tehdään "mielikuvitushiekalla"... Jemmaus päättyy siihen, että Penny vilkaisee olkansa yli ja varmistaa, ettei kukaan vaan näe jemmaa. Parhaimpana jemmauksina vuosien varrelta muistuu mieleen kananmunankuoret matkalaukkussa. Oli kiva purkaa laukkua ja löytää sieltä hieman murustellut kananmunankuoret...

Viime viikolla Penny kokeili taas hetken unohduksissa ollutta jemmapaikkaa - lehtikoria! Mutta aina ei suju jemmaamiset niinkuin Strömsössä... Pienellä russelilla oli hieman teknisiä haasteita: