Joulun vietossa

Pennyn jouluun mahtui kaikenlaista jännittävää ja uutta, ekstra herkkupaloja, kuusen tuoksua, lahjojen rapistelua ja söpöilyä. Joulua vietimme J:n vanhemmilla Töölössä, mukana menossa oli myös mummin Knopka-koira, jonka kanssa ilta sujui olosuhteisiin nähden hyvin. Kerran neidit ärähtivät toisilleen kun Pennyn mielestä Knopka ei TODELLAKAAN saanut istua HÄNEN sohvallaan... Tämän jälkeen pitivät etäisyyttä toisiinsa sopivasti, Penny suurimman osan illasta nukkui makuuhuoneessa omassa kopassaan, Knopka ruokapöydän alla.

"Joku sanoi että tonttu voi tulla ikkunan taa. Olen kyllä ihan koko ajan tähystänyt
ja yhtään en ole nähnyt! Ja vaikka näkisin niin tänne ei sitten ole millään tontulla mitään asiaa!"

"Aika monta pakettia!"

"Haistan jo lateksipossun ihanan tuoksun... Joko saa avata?"

"Ai miten niin sukan varastaminen ja repiminen ei ole kilttiä?"

"No okei, saat tämän kerran olla täällä, mutta minun paketteihin et kyllä sitten koske!"

"En enää millään jaksaisi odottaa.. Saisko ne paketit jo avata?"

"Ohoh, aika kiltti olen ollut" :)

"Sika, sen Penny teurastaa, Sika, lallalalaalaalaa..."

Joululahjasika 1/3 suolistettu

Jouluiloa!

Aivan ihanaa ja rauhallista Joulua kaikille blogin lukijoille! Kiitos kuluneesta vuodesta ja lukuisista kommenteista!

Toivoo, Penny ja Ansku

"Lumi on joooo peiiittänyt kukat laaaaaksosessaaaaa..."

"Vähän kyllä sitä kärpästä tarkkailen toisella silmällä, ettei vaan pääse yllättämään..."

Joulupukin pikku apuri

Joulupukinpajan tontturekrytoinnissa kävi tänä vuonna kämmi, ja tontun sijaan pukin pikku apulaiseksi valikoitui itse Tonttu-Keränen. Ensimmäisen paketin jälkeen totesin, että Penny saa tänä vuonna paketoida vain Knopka-koiraystävän lahjan - en usko että muut osaisivat arvostaa Pennyn kuolaisia ja repaleisia paketteja.

"Mä haluun tätä punaista lahjapaperia!"

"Ai miten niin on muka liian pieni pala jäljellä, höh."

"No otetaan tätä toista sitten..."

"Sitten laitetaan lahjanamit pakettiin"

"Oiskohan tää punainen lahjanauha hyvä?"

"Vai sittenkin ruskea..."

"Sitten nimitarra pakettiin kiinni"

"Ja valmista tuli!"

Pennyn ruokinnasta

Lupailin varmaan jo aikoja sitten kirjoittaa siitä, mitä Penny tällä hetkellä syö. Ruokinnasta olen kirjoittanut lähinnä pentu-aikana, muuten lähinnä sivulauseissa maininnut jotain ruoasta. Pennyllä oli pentuna ongelmia nappuloiden suhteen. Se ei joko suostunut syömään tai sitten nappulat aiheuttivat sille iho-ongelmia. Kokeiltiin kolmea nappulamerkkiä, Royal Caninia (iho-ongelmat), Golden Eagle (ei maistunut ja liian iso nappulakoko) ja ANF (maistui ihan hyvin, ei iho-ongelmia). Tästä johtuen aloitimme ruoan valmistuksen itse, ja pentuaikana lisäsimme ANF-nappulaa mukaan noin 1/3 ruoasta. Jossain vaiheessa Penny ei kuitenkaan enää ANF:stä tykännyt, joten vaihdoimme nappulan Happy Dogiin, ja sitä on käytetty nyt 2 vuotta. Teemme aina kerralla ison kattilallisen ruokaa, jonka pakastamme pakasterasioihin ja sulatamme aina rasia kerrallaan. Kattilallinen riittää noin kolmeksi viikoksi, joten urakka on varsin kohtuullinen.

"Hetkinen... Tämä uusi jättiruokakippohan on varsin hyvää edistystä!"

Laitan kattilan pohjalle noin 3 litraa vettä, joukkoon vähän sekalaisen coctailin "puuroaineksia", eli tummaa riisiä, hirssiä, tattaria ja toisinaan ohraa, mikäli sitä sattuu kaapissa olemaan. Raastan joukkoon pari porkkanaa, joskus kesäkurpitsaa. Parsakaalia laitoin kerran, jonka seurauksena Penny paastosi kyseisen ruokaerän ajan ja söi juuri sen verran kuin oli pakko... Lisäilen vettä tarpeen mukaan, en yleensä mittaa kovin tarkasti aineksia, kaadan purkeista suoraan kattilaan, joten välillä vettä tarvitaan lisää. Kun ruoka on melkein kypsää, laitan sekaan pellavasiemenrouhetta ja kun keitos on kokonaan kypsää, sekoitan lihat joukkoon raakana niin, etten kypsennä niitä ollenkaan. Lihan ja puuron suhde on noin 50/50, lihaa vaihtelen ja laitan usein samaan keitokseen eri lihoja, esim. kanaa, nautaa, sikaa ja kalaa. Ostan eläinkaupoista valmispakasteseoksia, jotka on helppo lisätä ruoan joukkoon. Näissä seoksissa on usein luumurskaa ja esimerkiksi kalanruotoja murskattuna kalsiumin saannin turvaamiseksi.

Sitten kun Penny saa ruoka-annoksensa, joukkoon lorahtaa kerran päivässä öljyä ja kerran päivässä ravintolisä + hieman nappuloita molemmille ruokailuille. Nappulat ovat auttaneet siihen, että Penny syö vähän hitaammin ruokansa ja nämä tämän hetkisent nappulat ovat neidille maistuneetkin jo pitkään. Nyt kuitenkin syksyn aikana alkoivat korva-ongelmat. Pennyllä oli korvatulehdus syyskuussa, joka meni kortisonikuurilla ohi. Marraskuussa korva alkoi punottaa uudestaan, ja Penny rapsutti sitä kovasti. Puhdistelin viikon desinfiointiaineella korvaa, ja punoitus helpotti. Viikko siitä eteenpäin ja punoitus palasi. Pohdin jo, että pitäisikö taas lähteä eläinlääkäriin, mutta päätettiin sitten kuitenkin kokeilla ensin nappuloiden jättämistä pois ruokavaliosta. Kappas, 3 päivää kului ja korva oli täysin normaali! Mikään ruokinnassa ei ole muuttunut noin vuoteen, en sitten tiedä onko nappulamerkissä tapahtunut jotain muutoksia, mutta tämä varmisti sen, että enää ei nappuloita syötetä, vaan Penny on tästä lähtien kotiruokinnalla.

Päivän ajaksi jätän Pennylle Kongin, johon laitan naudan mahaa. Nämä Oscarin naudanmahapullat ovat todella käteviä, menee nimittäin juuri Kongin sisään ja kun on pakaste, Pennyllä kuluu aikaa, että saa askarreltua herkun ulos Kongista. Eikä sotke paikkoja kun voi jäisenä työntää Kongin sisään. Naudanmaha haisee nimittäin sulana aivan karsealta...

"Rouskrouskrousk"

Näiden lisäksi saa välillä kuivattuja luita ja naudanosia. Ruoka imeytyy hyvin ja lihasmassa on pysynyt hyvänä. Vatsan kanssa on ollut ongelmia lähinnä niinä päivinä kun Penny on löytänyt ulkoa jos jonkinlaisia aarteita (pari viikkoa sitten kebab-lihaa ja HK:n sinistä), joten suuri osa menee sen piikkiin. Tämä sekaruokinta on ollut meille vaivaton vaihtoehto, pienelle koiralle joka ruokinnalla liha-annoksen sulattaminen olisi aika hankalaa, paketit kun ovat niin valtavia, että tämä puuroon sekoittaminen on ollut helpointa. Lihan määrää voisi lisätä pikkuhiljaa, katsoa onko sillä minkäänlaista vaikutusta. Raakoja luita annoimme jossain vaiheessa lisänä, mutta siitä meni niin herkästi vatsa sekaisin, että palasimme tähän systeemin takaisin. En tiedä, olisiko vatsa tottunut pikkuhiljaa. Lisäksi pelkkä Barf-ruokavalio olisi sikälikin hankala, että Penny syö hyvin huonosti kasviksia, edes kurkkua se ei suostu syömään. Oma ajatukseni ruokinnasta kuitenkin on se, että niin kauan kun koira pysyy terveenä, ruoka maistuu, ruoka imeytyy, lihasmassaa on ja vatsa toimii tasaisesti, on ruoka sopivaa.

Onko teillä kokemuksia ruokinnan suhteen - mikä toimii, mikä ei? Mikä on maistuvin/paras nappulamerkki ja mikä ykkös puuroresepti? Lukisin mielelläni kommentteja teiltä!

Mangusti

Eilen minua hauskuutti kovasti Pennyn "orava"-temput. Olen ottanut tavaksi leikkiä ja tehdä temppuja sen kanssa iltalenkin jälkeen. Penny tarjoaa usein kiihtyessään jokaiseen asiaan ensiksi oravaa, koska se näkee minusta että tulen siitä hyvälle tuulelle... Ja siis eihän tässä voi olla nauramatta, kun toinen tönöttää hiukan huojuen ja saattaa minuutinkin istua orava-asennossa...

Hypnoottinen katse - "omnnnomnnnn... anna jo sitä kinkkuaaaa...."

"Mä voin kyl samalla kans hymyillä, saisko sillä nopeemmin kinkkua?"

Vähän erilainen joulutervehdys

Yritin ottaa Pennystä joulukorttikuvia... Viime vuonna joulukorttivalokuvausepisodi meinasi loppua lyhyeen, kun menin julmasti sitomaan satiininauhan Pennyn kaulaan, ja Penny piiloutui pöydän alle syömään ja repimään kaulastaan nauhaa. Lopulta sain neidin houkuteltua takaisin kuvauspisteeseen.

Kotitekoinen "valokuvausstudio"

Tänä vuonna meinasi käydä toisin päin. Aluksi Penny tunki rekvisiitan keskelle innokkaasi, mutta sitten... Kauhea kärpänen surisi katossa, ja aikaisemmasta ampiaisepisodista johtuen Pennyn mielestä surisevat hyönteiset ovat about kauheinta maailmassa heti blenderin äänen jälkeen. Tällä seurauksella jouduin ensin kärpäsjahtiin ja tapoin kärpäsen, jonka jälkeen sainkin sitten houkutella Pennyä sängyn alta takaisin esiin. Tosin suurin osa valokuvista joita muistikortille tallentui, olisi kaivannut hieman tavanomaisesta poikkeavia joulutoivotustekstejä...

"Surkeaa Joulua!"

"Säälittävää Joulua! (siis voitko nyt oikeesti tehdä tolle kärpäselle jotain...)"

"Pelokasta Joulua"

Lopulta saatiin muutama vähän reippaampikin otos otettua, mutta ne näette sitten jouluattona!

Toipilas tervehtymässä

Kovaa vauhtia parantuu Pennyn haava. Nyt näyttää jo tosi hyvältä, leikkauksesta tällä hetkellä 10 päivää. Särkylääkkeen syönti loppui lauantaina.

"Hei nyt kyllä lopetat ton kuvaamisen... Tää on niiiiiin noloo."

Vaikka haava on parantunut hyvin, olen ollut hieman huolissani lisääntyneestä juomisesta ja vatsakin on ollut sekaisin. Juomisen määrä on yli tuplaantunut. Ja voihan olla että vatsa reagoi lisääntyneeseen juomiseen. Nyt kuitenkin seuraillaan vielä tilannetta, ruoka kuitenkin maistuu suurella ruokahalulla.

Sterilisaation jälkeinen viikko

Mitä tapahtuu kun russelia pidetään aloillaan kuusi vuorokautta?

1) Russeli flippaa
2) Russelin kierrokset kohoavat niin korkealle, että se ei pysy nahoissaan
3) Russelin kiihtymystila nousee "hullunkiiltosilmissä"-asteelle
4) Omistaja saa hermoromahduksen. Etenkin aamuisin juuri herättyään. Jotenkin se energialataus aamulla tuntuu kaikkein pahimmalta. Huoooooooh.

Toisin sanoen Keräpupun paraneminen on hyvin hyvässä vauhdissa. Juujuu, kyllähän sitä pitää olla pelkästään iloinen, että leikkaus meni niin hyvin ja pieni tokkurainen leikkauspotilas on taas oma itsensä, mutta jotenkin rauhallinen hihnalenkkeily ja riehumiskielto ei sovi russelin psyykelle....

Syksyisistä metsälenkeistä voi tällä hetkellä vain haaveilla...

Mennääs vähän ajassa taakse päin edelliseen postaukseen. Penny oli siis vielä lauantaina ja sunnuntaina todella rauhallinen, käveli lenkillä hissuksiin eikä hyppinyt itse sängylle tai sohvalle, vaan pyysi että joku hänet nostaisi. Kuinka taitava! Se käytännössä vain lepäili ja nukkui, söi hyvin lauantai-illasta alkaen ja sunnuntaina otimme haavan päällä olleen taitoksen pois kun se ei oikein enää pysynyt ihossa kiinni lisäteipeistä huolimatta. Laitoimme sunnuntai-illaksi ja iltalenkin ajaksi pienen sidetaitoksen muutamalla teipillä kiinni, jotta haava pysyisi puhtaana. Haava oli koko ajan täysin kuiva, eikä Penny yrittänyt ollenkaan nuolla sitä missään vaiheessa. Särkylääke on myös huippuhyvän makuista, ja ne se popsii tyytyväisenä. Hieno potilas siis kaikin puolin!

Ihan kiltisti osaan kyllä myös olla potilaana!

Maanantaina J piti etäpäivän, jotta Pennyn ei tarvinnut jäädä heti koko päiväksi yksin. Penny oli lähinnä nukkunut kaikessa rauhassa. Tiistaina Penny meni J:n isän etäpäivää riemastuttamaan "Töölön mummolaan" - työnteko oli kuulemma ollut hieman haastavaa, kun Penny halusi olla sylissä koko ajan. Tiistai-ilta oli minusta ensimmäinen ilta kun Penny alkoi olla jotenkin oma itsensä ja sai hepulikohtauksia lenkillä ja oli muutenkin iloisen oloinen. Nyt torstaina siitä ei enää edes huomaa, että mitään leikkausta olisi ollutkaan. Ainoat merkit ovat pieni siisti haava vatsassa ja kaljuksi ajettu masu.

Sunnuntai - 2 pv leikkauksesta

Maanantai - 3 pv leikkauksesta

Tiistai - 4 pv leikkauksesta

Keskiviikko - 5 päivää leikkauksesta

Torstai - 6 päivää leikkauksesta

Näiden kauniiden kuvien johtopäätös on, että pieni on haava ja todella hyvin parantunut. Oli jo sunnuntaina siistin näköinen, mutta selkeästi punoitus vähentynyt ja turvotus samoin. Niinkuin aikaisempien postauksien kommenteissa arveltiin - paraneminen on ollut nopeampaa ja helpompaa kuin etukäteen ajattelin.

Sterilisaatio ja siitä toipuminen

Pennyn sterilisaatioleikkauksen aika oli varattu perjantai-illalle klo 16:15 Mevetiin. Ohjeeksi olimme saaneet, että Penny ei saisi syödä mitään aamu kuuden jälkeen, mutta juoda saisi normaalisti. Olimme paikalla eläinlääkärissä neljän maissa, punnitsin Pennyn ja sen jälkeen menimme vastaanottohuoneeseen. Pennyllä oli kova touhotus päällä, ja se nuuski innoissaan paikkoja häntä vipattaen.

Mevetin aula

Eläinlääkäri Anu Saikku-Bäckström pisti rauhoittavan piikin takajalan reiteen ja sitten alkoikin pienen russelin vipellys hidastumaan. Ilme oli Pennyllä aikamoinen kun se tajusi, että pahus, nyt ei kyllä ihan normaalisti enää takajalat pelitä. Reppana lyyhistyi eläinlääkärin lattialle ja näytti jo nukahtaneen.

Oivoiiii... Ihan ei enää jalat kanna...

Eläinlääkäri haki hoitajan paikalle ja hoitajan tullessa huoneeseen Pennyn häntä alkoi vipattaa kovasti ja viimeisillä voimillaan se raahasi itseään lattialla kieli lipottaen - pitäähän nyt uudet ihmiset tervehtiä asianmukaisella tavalla! Tuli ainakin todistettua, että Pennyn viimeinen refleksi on hännänheilutus, tervehtiminen ja lipottaminen. Hoitaja nosti Pennyn syliin ja Pennyn pää painui hoitajan olkapäätä vasten. Penny oli selkeästi hyvissä käsissä ja lähdimme kotiin odottelemaan hyvillä mielin. Kerästä saisi tulla hakemaan 19:30., eli noin kolme tuntia operaatioon menisi.

Kotiin mennessä tyhjä koti ilman russelia tuntui todella autiolta. Kolme tuntia kului kuitenkin yllättävän nopeasti, ja pian olimmekin jo Pennyä hakemassa. Eläinlääkäri tuli kertomaan, että operaatio sujui todella hyvin ja hän sai tehtyä hyvin pienen viillon ja poisti vain munasarjat, joten paraneminen tulisi olemaan nopeaa. Sterilaatioleikkauksia on useita erilaisia, joissain poistetaan munasarjat ja kohtu tai osa kohtua, poistetaan pelkästään munasarjat tai kolmantena vaihtoehtona poistetaan munasarjat tähystysleikkauksella. Tähystysleikkauksesta on etua erityisesti isoille koirille, jolloin leikkaushaava jää huomattavasti pienemmäksi kuin tavallisella leikkauksella.  Toisaalta isolla koiralla pelkkiin munasarjoihin on vaikea päästä käsiksi ilman tähystystä. Pienellä koiralla leikkaushaavan kokoon nähden etua ei niin ole. Eläinlääkäri suositteli, että hän poistaa tavallisella leikkauksella pelkästään munasarjat, jolloin haava jää pieneksi ja kohtu surkastuu itsekseen myöhemmin. Näin siis tehtiin, ja tämä oli varmasti järkevin muoto Pennylle.

En ehkä ihan oo vielä tässä maailmassa (onneksi tassun side oli sentään pinkki,
ettei kukaan vaan luule sitä pojaksi)

Hoitaja toi meille Pennyn lämpötakkiin puettuna. Raasu oli aivan poissa ja ihan omissa maailmoissa. Suu raollaan se pötkötti hoitajan sylissä. Hoitaja sanoi, että hän mielellään odottaisi hetken, että Penny olisi vähän pirteämpi, ennen kuin päästäisi meidät kotiin, ja kävi kysymässä eläinlääkäriltä, voisiko antaa herätettä. Hetken päästä hän tulikin jo takaisin piikin kanssa, ja tuikkasi herätteen takareiteen. Siitä alkoi pikkuhiljaa Penny tokenemaan, vähitellen yritti istua sylissäni ja huojuen tarkkaili jo ympäristöä. Suu ei vieläkään pysynyt oikein kiinni, ja Penny kuolasi housuni ihan märiksi. Penny myös tärisi ja inisi. Kun olimme vartin verran odotelleet, hoitaja tuli takaisin ja nyt Penny olisi jo halunnut häntä vipattaen moikata ja pusutella - joskin hyvin huterasti ja horjuen - joten saimme luvan lähteä kotiin.

Kotona sitten pötköttelimme yhdessä sohvalla ja annoimme Pennyn heräillä kaikessa rauhassa. Kävimme vielä illalla ulkona hyyyyyvin hitaalla kävelyllä lähinurmikolla, jotta Penny sai tehtyä asiansa.

Haloo haloo, maa kutsuu, kuuleeko Keränen?

Yö sujui todella rauhallisesti, laitoin Pennylle Mustista ja Mirristä ostamamme ilmalla täytettävän kaulurin ja tein sille meidän sängyn viereen pesän, josta sen ei pitänyt päästä ainakaan kaulurin kanssa pois. Jotenkin kummasti heräsin aamulla siihen, kun Penny tepsutteli makuuhuoneen ovella ja halusi päästä pihalle. Mistä lie oli keplotellut itsensä ulos. Kävimme ulkona ja sisään tullessa annoin ensimmäisen särkylääkkeen. Penny ei suostunut koko aamupäivänä syömään mitään, joten laitoin särkylääkkeen kielen takaosaan, ja Penny nieli sen kiltisti. Aamupäivän torkuimme yhdessä sohvalla, ja iltapäivästä alkoi pieniä pilkahduksia normaalista Pennystä ilmaantua, kun se tuli antamaan suukkoja ja putsaamaan korvakäytäviä :) Ensimmäiset palat ruokaa maistuivat samoihin aikoihin. Lauantai sujui rauhallisissa merkeissä, Penny tajusi heti, että se ei saa hypätä sohvalle ja sängylle, vaan tuli pyytämään "hissipalvelua" auttamaan, jos piti päästä tähystämään tai kainaloon. Eikä se myöskään yritä nuolla haavataitosta, joten se on suurimman osan ajasta ilman kauluria.

Illalla yritin laittaa sen nukkumaan samalla tavoin lattialle kuin edellisenäkin yönä, mutta toinen piipitti niin säälittävästi, että teimme diilin - jos Penny saa tulla kainaloon, ei lattialle saa hypätä. Ja niinhän se nukkui koko yön kiltisti sängyssä ja aamulla heräsin pienen suukkoihin. Parantuminen on alkanut siis kaikin puolin todella hyvin, ja olo on helpottunut.

Näitä kuvia ei sit näytetä naapurin chihuahualle #VähäksNoloo

Sterilointiin valmistautuminen

Tänään meillä on kovin jännittävä päivä edessä. Pennyllä on nimittäin sterilaatioleikkaus illalla. Leikkaus suoritetaan Mevetissä, jossa olemme aikaisemminkin käyneet. Saimme ajan tutulle eläinlääkärille, Anu Saikku-Bäckströmille. Eniten jännittää varmasti minua. Meneekö leikkaus hyvin? Lähteekö haava parantumaan ja miten ihmeessä pidän pienen russelin paikoillaan, kunnes leikkaushaava on parantunut? Miten saamme pidettyä Pennyn niin, että se ei nuole haavaa?

Lipslips, aion kyllä lipottaa, vaikka miten yritätte estää...

Haavan nuolemisen ehkäisyyn olen miettinyt erilaisia strategioita. Tavallinen tapa estää nuoleminen on käyttää kauluria, sitä lampun kuvun näköistä tötteröä. Pienelle Keräselle joka tykkää olla ahtaissa paikoissa ja rentoutuu parhaiten pienissä koloissa, tämä ei ehkä olisi se kaikkein stressittömin vaihtoehto. Toinen mitä olen kuullut suositeltavan on pienten vauvojen body, johon voi leikata hännälle reiän. Penny tosin ahdistuu myös kaikista vaatteistakin, jopa niin paljon että se rupeaa tärisemään ja lamaantuu (onneksi se ei ole syntynyt Paris Hiltonin koiraksi...). Näitä body-tyyppisiä ratkaisuja on myös koirille tehtyinä - koirien normaaleissa takeissahan on se ongelma, että ne ovat vatsasta auki, joten ne eivät suojaa tarpeeksi. Kolmas vaihtoehto löytyi sitten eilen Mustissa ja Mirrissä kierrellessä, nimittäin ilmalla täytettävä ja kaulaan kaulapannan avulla kiinnitettävä "niskatyyny", joka estää koiran nuolemasta, mutta ei kuitenkaan estä elämää ihan niin pahasti kuin perinteinen kauluri.

Meidän rakas hörökorva <3

Leikkausta ennen Penny ei saanut aamu kello kuuden jälkeen syödä ruokaa. Niinpä J heräsi ennen kuutta, kaivoi Pennyn peittoni alta ja vei keittiöön ruokakupin ääreen. Penny vilkaisi kippoa todeten, että en kyllä näin aikaisin syö, tänkö takia sä mut herätit, tsiiiisus! Ja kipitti takaisin kainalooni nukkumaan. Prioriteetit kunnossa... Siinä vaiheessa kun olimme lähdössä kotoa töihin ja neiti tajusi, että ruokaa ei herunutkaan normaaliin aikaan, jäi sängylle istumaan närkästyneen näköinen koiruus. Pahus sentään. Vettä sentään saa juoda.

Niin ja miksi sitten haluamme Pennyn steriloida? Yksi syy on toki terveydellinen - kohtutulehduksen riski on suuri leikkaamattomilla nartuilla. Toisaalta Pennyn juoksut ovat aika uuvuttavia Pennylle itselleen. Juoksut alkavat sillä, että se on 2-3 viikkoa todella ärtyisä ja ärtsyilee myös lenkillä muille koirille. Sen jälkeen alkaakin parin viikon paasto ja kainaloituminen. Kun tästä on päästy, vajoaa Penny koomaan noin kolmeksi kuukaudeksi, lähinnä vain nukkuu eikä oikein innostu leikkimisestä eikä muista koirakavereista, haistelee kaikki lenkit ja on vähän omissa maailmoissaan. Tämän jälkeen on sitten kuukauden pätkä, jolloin Penny on oma, vilkas itsensä, jonka jälkeen taasen alkaa juoksut. Pennyllä en myöskään koskaan pentuja teettäisi. Vaikka se onkin tottakai maailman ihanin koira varustettuna huippuluonteella, se on vähän pienikokoinen, korvat liian pystyt eikä rakenne muutenkaan ole ihan ideaali. Lisäksi takajalan pompotus on sellainen, joka kaiketi jossain määrin voi periytyä. Nyt vaan pidetään peukkuja, että kaikki menisi hyvin! Kirjoittelen vielä leikkauskokemuksesta ja kaulurin toimivuudesta, kunhan operaatio on ohitse.

Pienihmisen kohtaaminen

Meillä kävi lokakuussa lapsivieras. Lapset lähipiirissä ovat hyvin harvinaisia, ja lähestulkoon ainoat lapsikontaktit ovat taloyhtiön pihan kauhukakarat, jotka juoksevat toisinaan laumana meidän perässä. Kenties tästä johtuen Penny on todennut, että ei kiitos, pysyttelen kaukana lapsista. Yli 8 vuotiaat lapset menevät jo, etenkin tytöt, ja heidän kanssaan Penny suostuu seurustelemaan. Viikonlopun lapsivieras aiheutti siis Pennyssä hyvin paljon epäluuloa, ja neiti päätyikin ensimmäisen 10 minuutin jälkeen siihen tulokseen, että turvallisinta on siirtyä kenkätelineen kätköihin turvaan ja esittää kenkää aivan hipihiljaa. Ehdin jo ihmetellä, minne Penny katosi, kunnes kävelin kenkätelineen ohi ja teline rupesi hytkymään kun Penny heilutti häntää minulle antaumuksella.

Lapsivieraamme oli hyvin koiraystävällinen, rauhallinen ja tottunut koirien kanssa touhuamaan. Tästä huolimatta Penny oli sitä mieltä, että pienihminen mikä pienihminen, minä pysyn piilossa. Välillä se tuli jostain lymypaikastansa moikkailemaan ja illalla lapsen simahtaessa suostui jo nukkumaan sohvalla viekussa. Kenties Pennykin totesi, että lapsi on parhaimmillaan nukkuessaan. Rinnakkaiselo sujui kuitenkin ongelmitta ja rauhallisesti. Hassu koiruus :)