Sterilointiin valmistautuminen

Tänään meillä on kovin jännittävä päivä edessä. Pennyllä on nimittäin sterilaatioleikkaus illalla. Leikkaus suoritetaan Mevetissä, jossa olemme aikaisemminkin käyneet. Saimme ajan tutulle eläinlääkärille, Anu Saikku-Bäckströmille. Eniten jännittää varmasti minua. Meneekö leikkaus hyvin? Lähteekö haava parantumaan ja miten ihmeessä pidän pienen russelin paikoillaan, kunnes leikkaushaava on parantunut? Miten saamme pidettyä Pennyn niin, että se ei nuole haavaa?

Lipslips, aion kyllä lipottaa, vaikka miten yritätte estää...

Haavan nuolemisen ehkäisyyn olen miettinyt erilaisia strategioita. Tavallinen tapa estää nuoleminen on käyttää kauluria, sitä lampun kuvun näköistä tötteröä. Pienelle Keräselle joka tykkää olla ahtaissa paikoissa ja rentoutuu parhaiten pienissä koloissa, tämä ei ehkä olisi se kaikkein stressittömin vaihtoehto. Toinen mitä olen kuullut suositeltavan on pienten vauvojen body, johon voi leikata hännälle reiän. Penny tosin ahdistuu myös kaikista vaatteistakin, jopa niin paljon että se rupeaa tärisemään ja lamaantuu (onneksi se ei ole syntynyt Paris Hiltonin koiraksi...). Näitä body-tyyppisiä ratkaisuja on myös koirille tehtyinä - koirien normaaleissa takeissahan on se ongelma, että ne ovat vatsasta auki, joten ne eivät suojaa tarpeeksi. Kolmas vaihtoehto löytyi sitten eilen Mustissa ja Mirrissä kierrellessä, nimittäin ilmalla täytettävä ja kaulaan kaulapannan avulla kiinnitettävä "niskatyyny", joka estää koiran nuolemasta, mutta ei kuitenkaan estä elämää ihan niin pahasti kuin perinteinen kauluri.

Meidän rakas hörökorva <3

Leikkausta ennen Penny ei saanut aamu kello kuuden jälkeen syödä ruokaa. Niinpä J heräsi ennen kuutta, kaivoi Pennyn peittoni alta ja vei keittiöön ruokakupin ääreen. Penny vilkaisi kippoa todeten, että en kyllä näin aikaisin syö, tänkö takia sä mut herätit, tsiiiisus! Ja kipitti takaisin kainalooni nukkumaan. Prioriteetit kunnossa... Siinä vaiheessa kun olimme lähdössä kotoa töihin ja neiti tajusi, että ruokaa ei herunutkaan normaaliin aikaan, jäi sängylle istumaan närkästyneen näköinen koiruus. Pahus sentään. Vettä sentään saa juoda.

Niin ja miksi sitten haluamme Pennyn steriloida? Yksi syy on toki terveydellinen - kohtutulehduksen riski on suuri leikkaamattomilla nartuilla. Toisaalta Pennyn juoksut ovat aika uuvuttavia Pennylle itselleen. Juoksut alkavat sillä, että se on 2-3 viikkoa todella ärtyisä ja ärtsyilee myös lenkillä muille koirille. Sen jälkeen alkaakin parin viikon paasto ja kainaloituminen. Kun tästä on päästy, vajoaa Penny koomaan noin kolmeksi kuukaudeksi, lähinnä vain nukkuu eikä oikein innostu leikkimisestä eikä muista koirakavereista, haistelee kaikki lenkit ja on vähän omissa maailmoissaan. Tämän jälkeen on sitten kuukauden pätkä, jolloin Penny on oma, vilkas itsensä, jonka jälkeen taasen alkaa juoksut. Pennyllä en myöskään koskaan pentuja teettäisi. Vaikka se onkin tottakai maailman ihanin koira varustettuna huippuluonteella, se on vähän pienikokoinen, korvat liian pystyt eikä rakenne muutenkaan ole ihan ideaali. Lisäksi takajalan pompotus on sellainen, joka kaiketi jossain määrin voi periytyä. Nyt vaan pidetään peukkuja, että kaikki menisi hyvin! Kirjoittelen vielä leikkauskokemuksesta ja kaulurin toimivuudesta, kunhan operaatio on ohitse.