Meillä kävi lokakuussa lapsivieras. Lapset lähipiirissä ovat hyvin harvinaisia, ja lähestulkoon ainoat lapsikontaktit ovat taloyhtiön pihan kauhukakarat, jotka juoksevat toisinaan laumana meidän perässä. Kenties tästä johtuen Penny on todennut, että ei kiitos, pysyttelen kaukana lapsista. Yli 8 vuotiaat lapset menevät jo, etenkin tytöt, ja heidän kanssaan Penny suostuu seurustelemaan. Viikonlopun lapsivieras aiheutti siis Pennyssä hyvin paljon epäluuloa, ja neiti päätyikin ensimmäisen 10 minuutin jälkeen siihen tulokseen, että turvallisinta on siirtyä kenkätelineen kätköihin turvaan ja esittää kenkää aivan hipihiljaa. Ehdin jo ihmetellä, minne Penny katosi, kunnes kävelin kenkätelineen ohi ja teline rupesi hytkymään kun Penny heilutti häntää minulle antaumuksella.
Lapsivieraamme oli hyvin koiraystävällinen, rauhallinen ja tottunut koirien kanssa touhuamaan. Tästä huolimatta Penny oli sitä mieltä, että pienihminen mikä pienihminen, minä pysyn piilossa. Välillä se tuli jostain lymypaikastansa moikkailemaan ja illalla lapsen simahtaessa suostui jo nukkumaan sohvalla viekussa. Kenties Pennykin totesi, että lapsi on parhaimmillaan nukkuessaan. Rinnakkaiselo sujui kuitenkin ongelmitta ja rauhallisesti. Hassu koiruus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti