Sterilisaatio ja siitä toipuminen

Pennyn sterilisaatioleikkauksen aika oli varattu perjantai-illalle klo 16:15 Mevetiin. Ohjeeksi olimme saaneet, että Penny ei saisi syödä mitään aamu kuuden jälkeen, mutta juoda saisi normaalisti. Olimme paikalla eläinlääkärissä neljän maissa, punnitsin Pennyn ja sen jälkeen menimme vastaanottohuoneeseen. Pennyllä oli kova touhotus päällä, ja se nuuski innoissaan paikkoja häntä vipattaen.

Mevetin aula

Eläinlääkäri Anu Saikku-Bäckström pisti rauhoittavan piikin takajalan reiteen ja sitten alkoikin pienen russelin vipellys hidastumaan. Ilme oli Pennyllä aikamoinen kun se tajusi, että pahus, nyt ei kyllä ihan normaalisti enää takajalat pelitä. Reppana lyyhistyi eläinlääkärin lattialle ja näytti jo nukahtaneen.

Oivoiiii... Ihan ei enää jalat kanna...

Eläinlääkäri haki hoitajan paikalle ja hoitajan tullessa huoneeseen Pennyn häntä alkoi vipattaa kovasti ja viimeisillä voimillaan se raahasi itseään lattialla kieli lipottaen - pitäähän nyt uudet ihmiset tervehtiä asianmukaisella tavalla! Tuli ainakin todistettua, että Pennyn viimeinen refleksi on hännänheilutus, tervehtiminen ja lipottaminen. Hoitaja nosti Pennyn syliin ja Pennyn pää painui hoitajan olkapäätä vasten. Penny oli selkeästi hyvissä käsissä ja lähdimme kotiin odottelemaan hyvillä mielin. Kerästä saisi tulla hakemaan 19:30., eli noin kolme tuntia operaatioon menisi.

Kotiin mennessä tyhjä koti ilman russelia tuntui todella autiolta. Kolme tuntia kului kuitenkin yllättävän nopeasti, ja pian olimmekin jo Pennyä hakemassa. Eläinlääkäri tuli kertomaan, että operaatio sujui todella hyvin ja hän sai tehtyä hyvin pienen viillon ja poisti vain munasarjat, joten paraneminen tulisi olemaan nopeaa. Sterilaatioleikkauksia on useita erilaisia, joissain poistetaan munasarjat ja kohtu tai osa kohtua, poistetaan pelkästään munasarjat tai kolmantena vaihtoehtona poistetaan munasarjat tähystysleikkauksella. Tähystysleikkauksesta on etua erityisesti isoille koirille, jolloin leikkaushaava jää huomattavasti pienemmäksi kuin tavallisella leikkauksella.  Toisaalta isolla koiralla pelkkiin munasarjoihin on vaikea päästä käsiksi ilman tähystystä. Pienellä koiralla leikkaushaavan kokoon nähden etua ei niin ole. Eläinlääkäri suositteli, että hän poistaa tavallisella leikkauksella pelkästään munasarjat, jolloin haava jää pieneksi ja kohtu surkastuu itsekseen myöhemmin. Näin siis tehtiin, ja tämä oli varmasti järkevin muoto Pennylle.

En ehkä ihan oo vielä tässä maailmassa (onneksi tassun side oli sentään pinkki,
ettei kukaan vaan luule sitä pojaksi)

Hoitaja toi meille Pennyn lämpötakkiin puettuna. Raasu oli aivan poissa ja ihan omissa maailmoissa. Suu raollaan se pötkötti hoitajan sylissä. Hoitaja sanoi, että hän mielellään odottaisi hetken, että Penny olisi vähän pirteämpi, ennen kuin päästäisi meidät kotiin, ja kävi kysymässä eläinlääkäriltä, voisiko antaa herätettä. Hetken päästä hän tulikin jo takaisin piikin kanssa, ja tuikkasi herätteen takareiteen. Siitä alkoi pikkuhiljaa Penny tokenemaan, vähitellen yritti istua sylissäni ja huojuen tarkkaili jo ympäristöä. Suu ei vieläkään pysynyt oikein kiinni, ja Penny kuolasi housuni ihan märiksi. Penny myös tärisi ja inisi. Kun olimme vartin verran odotelleet, hoitaja tuli takaisin ja nyt Penny olisi jo halunnut häntä vipattaen moikata ja pusutella - joskin hyvin huterasti ja horjuen - joten saimme luvan lähteä kotiin.

Kotona sitten pötköttelimme yhdessä sohvalla ja annoimme Pennyn heräillä kaikessa rauhassa. Kävimme vielä illalla ulkona hyyyyyvin hitaalla kävelyllä lähinurmikolla, jotta Penny sai tehtyä asiansa.

Haloo haloo, maa kutsuu, kuuleeko Keränen?

Yö sujui todella rauhallisesti, laitoin Pennylle Mustista ja Mirristä ostamamme ilmalla täytettävän kaulurin ja tein sille meidän sängyn viereen pesän, josta sen ei pitänyt päästä ainakaan kaulurin kanssa pois. Jotenkin kummasti heräsin aamulla siihen, kun Penny tepsutteli makuuhuoneen ovella ja halusi päästä pihalle. Mistä lie oli keplotellut itsensä ulos. Kävimme ulkona ja sisään tullessa annoin ensimmäisen särkylääkkeen. Penny ei suostunut koko aamupäivänä syömään mitään, joten laitoin särkylääkkeen kielen takaosaan, ja Penny nieli sen kiltisti. Aamupäivän torkuimme yhdessä sohvalla, ja iltapäivästä alkoi pieniä pilkahduksia normaalista Pennystä ilmaantua, kun se tuli antamaan suukkoja ja putsaamaan korvakäytäviä :) Ensimmäiset palat ruokaa maistuivat samoihin aikoihin. Lauantai sujui rauhallisissa merkeissä, Penny tajusi heti, että se ei saa hypätä sohvalle ja sängylle, vaan tuli pyytämään "hissipalvelua" auttamaan, jos piti päästä tähystämään tai kainaloon. Eikä se myöskään yritä nuolla haavataitosta, joten se on suurimman osan ajasta ilman kauluria.

Illalla yritin laittaa sen nukkumaan samalla tavoin lattialle kuin edellisenäkin yönä, mutta toinen piipitti niin säälittävästi, että teimme diilin - jos Penny saa tulla kainaloon, ei lattialle saa hypätä. Ja niinhän se nukkui koko yön kiltisti sängyssä ja aamulla heräsin pienen suukkoihin. Parantuminen on alkanut siis kaikin puolin todella hyvin, ja olo on helpottunut.

Näitä kuvia ei sit näytetä naapurin chihuahualle #VähäksNoloo