Penny pieni pyörii...

Keräsen temppukoulusta hyvää päivää! Meidän uusin temppu on nimeltään pyöri. Eli Pennyn pitää siis pyörähtää lattian kautta itsensä ympäri. Tämän tempun opetteluun meni ikuisuus. Aloitettiin varmaan jo heinäkuun puolessa välissä, ja tiistaina Penny vihdoin tajusi, mistä on kyse. Tai siis ehkä minä osasin kertoa sille, mitä haluan...

"Niinpä, kyllä mä tekisin jos toi yks kertois että mitä pitää tehdä!"

Tämä temppu harjoiteltiin jälleen naksuttamalla ja sheippaamalla, eli aloitin siitä, että kun Penny liikautti päätä oikealle, naksautin. Sitten vaadin koko ajan vähän enemmän pään kallistusta ja lopulta oltiin siinä pisteessä, että Penny oli kyljellään, mutta oikea takajalka jäi koko ajan oikealle puolelle, eikä Penny pystynyt siitä kiepsahtamaan ympäri. Tässä jumitettiin varmaan 5 viikkoa, kahteen viikkoon en edes tehnyt mitään koko tempun kanssa, mutta eilen yhtäkkiä alkoi sujumaan. Penny tosissaan yritti saada itseään kyljelleen, ja palkkasin juuri oikealla hetkellä. Ei mennyt kuin pari naksautusta, ja Penny oli kellahtanut ympäri. Tämän jälkeen temppu oli hanskassa ja nyt vaan pitää vielä ehdollistaa sana mukaan. Jossain vaiheessa epätoivon hetkellä kokeilin houkutella kädellä Pennyä kiepsahtamaan, ei mitään toivoa. Kun on koiransa itse opettanut oppimaan naksuttelulla eikä houkuttelulla, ei houkuttelu vaan yksinkertaisesti toimi :D

Nyt Penny kiepsahtelee kovin ketterästi ja vauhdilla, tästä tuli hauska temppu. Olen aikaisemminkin huomannut, että jos joku temppu jää junnaamaan paikalleen, se kannattaa jättää hautumaan hetkeksi, ja ottaa myöhemmin uusi yritys. Tai sitten muuttaa jotain omassa koulutustavassa. Mikäs temppu sitten seuraavaksi? Jalkojen läpi pujottelu on ollut treenissä, sitä jatketaan ja siitä onkin useampi videopätkä valmiina eri koulutusvaiheista. Peruuttaminen voisi myös olla kiva temppu, se olisi myös hyödyllinen motoriikan kannalta. Niin ja ryömiminen! Temppuideoita on taas paljon, onneksi on koira jonka mielestä temppuja on superkivaa opetella :)

Niin ja PS. miten niin alkaa otsikoiden keksiminen vähän ontua...

Agilityn jatkokurssi 2/6

Maanantaiselta agilitytunnilta palasin kotiin ristiriitaisissa fiiliksissä. Ensimmäinen harjoitus meni meiltä aivan super hyvin! Penny teki kaiken juuri niin kuin pyysin, se oli säpäkkä ja energinen ja irtosi putkiin tosi hyvin. Teimme jo hieman vaativampia ohjauskuvioita, mutta esteinä oli pelkästään hyppyjä ja putkia.

Kun odottelimme vuoroamme toiseen harjoitukseen, jotain tapahtui. Pennyä ei ois voinu vähempää kiinnostaa. Se nuuhkutteli nenä maassa ympäri kenttää ja harmikseni löysi sieltä nameja. Sain Pennyn keskittymään ehkä sekunniksi kerrallaan, jolloin se teki hyvin ja innokkaasti, mutta se pysähteli kesken radan eikä suostunut ollenkaan esimerkiksi leikkimään. Se ei kuitenkaan vaikuttanut paineistuneelta, vaan jotenkin keskittyminen oli ihan jossain muualla.

Etä-neuvoja Tytin kanssa päädyimme siihen, että voitaisiin kokeilla nyt Pennyn kanssa lyhentää harjoituksia. Enemmän palkkausta, enemmän leikkimistä, enemmän superkivaa siellä kentällä niin, että joka kerta kun kentältä poistuu, mukana on innokas koira. Ja toinen tärkeä asia olisi, että harjoiteltaisiin enemmän hyppyjä. Hyppyjen kanssa käy helposti niin, että jotenkin kuvittelee koiran osaavan ne kun ne on niin helppoja. Kontakteja ollaan treenattu kotona paljon ja tehty 2on2off -harjoituksia, joten Penny tietää saavansa jokaisen kontaktin jälkeen palkan. Mutta kuinka monta kertaa koiraa tulee oikeasti palkattua hypyn jälkeen säännöllisesti? Meillä vaihtuu kurssilla joka kerta ohjaaja, ja tuntuu hieman vaivalloiselta joka kerta selittää ohjaajalle, mitä haluan koirani kanssa tehdä. Harjoitukset ovat olleet hyviä ja olen kovasti tykännyt kahden ensimmäisen kerran ohjaajista. Ensi kerralla pysyn tiukkana ja teen Pennyn kanssa lyhyitä 2-4 esteen sarjoja maksimissaan. Ja jos jostain löytyisi se lelu, josta Penny aidosti innostuu. Kuitenkin ne kerrat, kun Penny on tehnyt innokkaasti, meillä molemmilla on ollut niin kivaa! Ja Penny on nopea, rohkea ja taitava. Nyt sitten vaan maanantaita odottamaan!

Koiramainen leffailta

Perjantai-iltana on ihana olla kotona ja pötköttää sohvalla lämmin russeli kainalossa tuhisemassa. Hyvä leffa, lasi punaviiniä ja brie-juustoa kruunaa täydellisen rentoutumishetken. Penny ei punaviiniä rentoutumiseen kaipaa - sen verran rennot nukkumisasennot neidiltä löytyy :) Tässä pieni näyte viimeisen 15 minuutin ajalta...

Pennyn perjantaileffasuositukset TOP-5 (kolmessa ensimmäisessä itkutakuu):

Marley and Me

Hachiko

My Dog Skip

Bolt

Kaunotar ja Kulkuri

Leffa, joka on ehdottomasti tulevaisuudessa katsottava, on The Artist - niin söpö russeli tässäkin leffassa esiintyy!!

Ja leffa, joka ei ehkä meidän ihan ykkössuosikkeihin kuulu, mutta joka on mainittava russelileffoista puhuttaessa, on The Mask. Jokainen sileäkarvaisen russelin omistaja on varmasti jossain vaiheessa kuullu kommentin "onks toi se sama ku Mask-leffassa?". Joo-o, onhan se...

Penny ja Eetu ne yhteen soppii...

Osuttiin pitkästä aikaa koirapuistoon "vanhojen tuttujen" kanssa, ja Penny saikin hyvät painit aikaiseksi. Kaikkein parasta oli kuitenkin Pennyn oma rakas Eetu. Eetu antoi Pennylle ehkä sata suukkoa, ja kun Eetu lopetti pusuttamisen, Penny työnsi kuononsa Eetun kuonon viereen kuin sanoen että vielä lisää kiitos!

Keskeltä...

...Alhaalta...

...Ja kuonon päältä myös!

Lipoti, lipoti, lipoi Eetu-murun kieli, ja välillä painittiin! Pennyllä oli todella hieno paini taktiikka - se odotti, että joku kävi kellistämässä Eetun maahan, ja meni itse päälle. Reilukerhosta päivää... Penny on alusta alkaen tykännyt Eetusta, ja Eetu Pennystä, Eetu antaa Pennyn ottaa kepit suusta ja jää silmä kovana vahtimaan vierestä, milloin ote heltiää.

Pennyn juoksujen jälkeinen kolmen kuukauden kooma alkaa vihdoin olla ohi. Onneksi. Pikkuhiljaa neiti herää eloon, jopa leikkii leluillaan ja on muutenkin vastaanottavaisempi ihan kaikelle. Ihanaa!

Agilityn jatkokurssi 1/6

Eilen meillä siis alkoi AST:n agilityn jatkokurssi. Olin etukäteen jo hieman kauhuissaan, että mitäköhän siitä tulee, kun edellinen kerta omatoimitreeneissä oli niin katastrofaalinen. Kaksi viikkoa sitten päästiin Tainan siivellä AST:n kentälle, ja Pennyä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Se juoksi haistellen ympäri kenttää, ei tullut kutsusta luokse, ei suostunut tekemään hyppyjä. Ainoa asia, mistä se innostui, oli puomi. Sitä se teki hetken innostuneena. Ruoka ei kiinnostanut, lelut ei kiinnostaneet, minä en todellakaan ollut kiinnostava. Viimeinen harjoitus saatiin onneksi onnistumaan, kun tajusin kysyä Tainalta lainaksi Lokin ihanaa, kuolaista ja ällöttävää karvalelua. Se oli Pennyn mielestä aivan huikea! Tehtiin kaksi lyhyttä harjoitusta, superpaljon leikkimistä ja kentältä pois, kun Pennyllä oli vielä super kivaa. Penny on muutenkin ollut koko kesän tosi flegmaattinen juoksujen takia. Olisiko ollut valeraskautta sitten ilmassa, kun ei neitiä napannut yhtään.

Mee keskenäs sinne lenkille..

Ajattelin, että tällä kertaa käy samoin, mutta minulla olikin ihan eri koira mukana. Penny vinkui perääni kun käytiin katsomassa harjoitukset ohjaajan kanssa, se lähti innoissaan mukaani kentälle, se yritti varastaa esteille kun oli niin sairaan kivaa, teki superhienosti ihan kaikki harjoitukset, joita pyysin sitä tekemään ja luki minua tosi hienosti - myös niissä tilanteissa kun en itse osannut ohjata oikein. Meille oli rakennettu rata, josta saatiin päättää, että miten halutaan tehdä. Saatiin tehdä juuri niinkuin ajateltiin meidän koirien parhaiten tekevän. Otin 2-3 esteen pätkiä ja vaikeammat esteet harjoiteltiin aina etukäteen, kuten rengas ja pussi. Lopuksi tehtiin hyppy-A-pussi pätkääkin. Penny oli koko harjoituksen ajan super innokas ja halusi oikeasti tehdä mun kanssa töitä. Tehtiin jo vähän vaikeampia ohjauskuvioitakin ja sain lopetettua jokaisen harjoituksen juuri silloin, kun meni hyvin ja Pennyllä JA minulla oli hauskaa. Oli niin kivat treenit ja lopuksi Penny pääsi vielä painimaan alkeiskurssilta tutun Rilla-koiran kanssa. Ilta menikin Pennyllä unia näkiessä, pienet jalat sätkyivät, kun Penny ilmeisesti jatkoi agilitytreenejä vielä unissaan. Jes, näitä lisää ja ensi maanantaita odotellessa!

Kyllä russeli on sitten kaunis ja älykkään näköinen koira...

Maanantai

Flunssaisen viikonlopun jälkeen olisi ollut mitä ihanin ajatus jäädä peiton alle kerälle Keräsen kanssa. Penny olisi ollut ihan samaa mieltä, sen verran silmät sikkuralla se kaapattiin aamulla julmasti peiton alta aamupissalle. Pikaisen aamulenkin jälkeen neiti paineli takaisin nukkumaan ja oli sitä mieltä, että ei kyllä maanantaiaamuisin herätä näin aikaisin. Itseni sain sentään potkittua ylös sängystä ja jopa yliopistolle asti, mutta veikkaan että neiti Keränen jatkaa unosiaan koko päivän. Hyvä vaan, sillä meillä alkaa illalla AST:n agilityn jatkokurssi! Kuusi maanantai-iltaa on siis nyt pyhitetty agilitylle, josko saisimme jonkin ahaa elämyksen tähän lajiin ja Pennykin tajuaisi, että agilityssa on muutakin kivaa kuin kontaktiesteet... Mutta iltaa odotellessa Penny toivottaa kaikille oikein ihanaa maanantaita!

Eikö täällä saa edes rauhassa nukkua...

Tämän pienemmälle kerälle ei varmasti Keränen itsekään enää taipuisi :)

Aurinkoa ottamassa

Sillä aikaa kun täällä toiset yrittää ahertaa, tehdä graduhommia ja paneutua huippumielenkiintoisiin tilastollisiin analyyseihin, sanoo Keränen että EVVK, ja kääntää kylkeä aurinkoisella parvekkeella. Tasan ei käy turkinpippurit eikä edes Sisu Hornat.

"Hei tarjoilija, tarjoilijaaaa! Voisin ottaa vielä toisen porsaan kylkiluun, kiitos?"

"Ai miten niin täällä ei tarjoilla koirille ruokapöytään?"

"Ei tässä kai muu auta kuin jatkaa kauneusunia..."

Mökkeilyn iloja

Ampiaispesätarinan jälkeen on hyvä jatkaa niillä vähän iloisemmilla mökkipuuhasteluilla. Vietimme siis Pennyn kanssa keskiviikosta lauantaihin laatuaikaa ystäväni mökillä. Mökki sijaitsee saaressa Päijänteen rannalla, ja saaressa ei ole muita mökkejä - mikä unelma tällaisen ehtiväisen russelin kanssa. Ollaan kesällä oltu pari kertaa sellaisella mökillä, jossa on myös naapureita, ja Penny on ihan mahdoton. Ehkä kaikkein pahin on se, että neiti käyttää naapuripihoja vessanaan :D Eihän sitä nyt oman mökin pihalle voi pissata... Hups... Tällä kertaa Penny sai siis vipeltää saaressa täysin vapaana kolme päivää.

Tuitui :)

Ensimmäisenä päivänä Penny oli aivan sietämätön. Oikein kunnon teini-ikäinen. Jos se osaisi näyttää keskisormea, sillä olisi ollut keskisormi pystyssä koko päivän. Käytiin aamusta kiertämässä saari ja poimimassa kanttarelleja. Penny hukkasi itsensä saareen ja viiden minuutin huutelusta huolimatta neitiä ei kuulunut eikä näkynyt. Kun olimme jo melkein mökillä asti, alkoi metsästä yhtäkkiä kuulua sydäntäraastavaa ulvontaa. Penny oli ilmeisesti jonkun aivan ihanan tuoksun johdattelemana lähtenyt seikkailulle ja eksynyt. Vihelsin, ja ryminällä Penny juoksi metsästä luokse. Pari tuntia se sitten kiehnäsikin lahkeessa kiinni. Illasta Penny viis veisasi luoksetulokutsuista saati mistään muistakaan käskyistä. Se hyppäsi ulkona ruokapöydälle avonaisen pekonipaketin houkuttelemana. Tässä vaiheessa oma pinna paloi ja karjaisin kerran kunnolla. Tämän jälkeen olikin sitten rauha maassa ja Penny alkoi käyttäytyä.

Tämän kesän suurin kanttarelli (tähän mennessä...)

Saaresta löytyi kaikenlaista ihanaa järsittävää...

...Enkä oikeastaan edes halua tietää mitä kaikkea...

Ja tälläkin reissulla tähystettiin ahkerasti!

Toinen päivä sujuikin sitten sopuisemmissa merkeissä. Penny pääsi souturetkelle lähisaareen ja hommaili omiaan nuuskutellen ja pysytellen tällä kertaa lähituntumassa. Nyt oli ihan toinen ääni kellossa kuin ensimmäisenä päivänä ja meidän murkulla näköjään hyvä päivä. Päivä sujuikin mainiosti edellisessä postauksessa kuvattuun ampiais-episodiin asti...

Rantakivillä taiteilua

Vaikka Pennyllä onkin hyvä tasapaino, taisi se ainakin kertaalleen mulahtaa
rantakiviltä järviveteen...

"Tytöt hei! Nyt meillä on ihan väärä kurssi! Ranta on tuolla päin!!" 

Huippumalli haussa: "tää kuvakulma tuo mun paremman puolen hyvin
esiin ja samalla pitkä, joutsenmainen kaulani erottuu edukseen"

Illalla ehdittiin hetki ihastelemaan upeaa auringonlaskua

Viimeisen päivän aamuna lähinnä laitettiin paikkoja kuntoon, luettiin vanhoja Aku Ankkoja ja ihan vaan relattiin. Pennykin oli väsyneen oloinen edellisen illan seikkailuista.

Yritä siinä nyt ottaa valokuvia kun utelias russelin kuono on aina kaikkialla...

Huh, kun oli rankka ilta!

Mutta ehtii sitä vähän luita jyrsiä lepäämisen lomassa.

Russeli vastaan ampiaispesä - 3-0

Penny on tänä kesänä koittanut onneaan useaan kertaan erinäisten myrkyllisten olentojen kanssa. Kyykäärme ollaan kohdattu neljästi, onneksi vain kertaalleen kosketusetäisyydeltä, mutta nyt sitten kokeiltiin, että miltäs ne ampiaisenpistot oikein tuntuvat. Ja eihän ne hyviltä tuntuneet. Olimme ystäväni mökillä kolme yötä ja viimeisenä iltana rannasta kuului yhtäkkiä karmea ulina ja Penny juoksee salamana jalkoihini. Tässä vaiheessa yksi noista saatanan pikku kätyreistä (anteeksi tästä ilmaisusta...) oli vielä kiinni piikkinsä kanssa, mutta lähti nopeasti irti. Penny kainaloon ja ihmettelemään että mitäs nyt on sattunut. Penny ontui tassuaan ja aloitin tutkimisen tassusta.

Kyypakkaus <3 Ja muuten kannattaa katsoa ennen mökkireissuja oikeat annostukset netistä - ainakaan tässä kyypakkauksessa ei annostusta koirille ollut.

Oikean etutassun varpaiden välistä löytyi ensimmäinen piikki. Seuraava piikki löytyi vasemman etutassun lavasta ja kolmas piikki vasemman takajalan reidestä. Piikit irti, kyypakkaus lääkekaapista ja puhelimella pikainen tarkistus netistä, mikä on oikea annostus. Puolikas tabletti ihan pieneksi murskaksi ja Penny nielaisi sen paahtopaistin kanssa nopeasti. Sitten alkoi odottelu. Penny tärisi lääkkeen annon jälkeen aivan valtavasti. Ja uikutti pienen pientä uikutusta. Sydän sykki kauheaa vauhtia. Tässä vaiheessa soitin varmuuden vuoksi eläinlääkärin päivystykseen ja halusin varmistaa, voiko mitään muuta tehdä ja pitääkö varmistautua eläinlääkäriin lähtöön. Sain ohjeeksi, että mikäli pistoskohdat eivät turpoa ja koira pysyy tolkuissaan ei ole mitään hätää. Kyypakkauksesta  voisin antaa toisen puolikkaan kahden tunnin päästä. Reilun tunnin päästä ensimmäisen tabletin antamisesta Penny oli jo vähän virkeämpi. Se käveli itse ja söi iltaruokansa.  Hieman seis ja varuillaan Penny oli, lymyili tuolien alla ja hakeutui piiloon. Toinen tassu turposi ihan pikkaisen, mutta muuta turvotusta ei ollut ollenkaan. Varmuuden vuoksi annoin vielä toisen kyypakkaustabletin ja tärinä alkoi lääkkeestä taas. Pikkuhiljaa Penny alkoi olla jo oma itsensä ja vaara oli ohi.

Onneksi minulla on jatkossakin tämä ihana päiväunikaveri seurana...

Huh, miten kauheaa oli katsoa pienen Keräsen tärinää ja pahaa oloa. Ja odottaa, mitä tapahtuu ja pitääkö ihan oikeasti lähteä kunnaneläinlääkäriin. Meidän tapauksessa se olisi tarkoittanut puolen tunnin soutumatkaa, taksin tilaamista aivan pöpelikköön (viini- ja sangrialasillisten jälkeen ei rattiin ollut asiaa) ja melkein tunnin ajomatkaa. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, ja ainakin jatkossa tiedän, että Penny ei ole ampiaisen pistoille yliherkkä, ja jos pistokset osuvat muualle kuin kuonoon, päähän ja kurkun alueelle tai niitä on korkeintaan kolme, hätää ei pitäisi olla. Muistan myös entistä paremmin pitää kyypakkauksen mukana. Loppureissun ajan Penny säpsähti ja hypähti joka kerta pienesti ilmaan, kun jonkin sortin pörriäinen lensi alle metrin päähän - eiköhän sekin oppinut edes vähän varomaan, mihin sen kuononsa tunkee. Niin ja olihan siellä mökillä kivaakin ja reissulta ihania valokuvia odottamassa kamerasta tietokoneelle siirtämistä - niitä tulossa myöhemmin lisää!