Kun odottelimme vuoroamme toiseen harjoitukseen, jotain tapahtui. Pennyä ei ois voinu vähempää kiinnostaa. Se nuuhkutteli nenä maassa ympäri kenttää ja harmikseni löysi sieltä nameja. Sain Pennyn keskittymään ehkä sekunniksi kerrallaan, jolloin se teki hyvin ja innokkaasti, mutta se pysähteli kesken radan eikä suostunut ollenkaan esimerkiksi leikkimään. Se ei kuitenkaan vaikuttanut paineistuneelta, vaan jotenkin keskittyminen oli ihan jossain muualla.
Etä-neuvoja Tytin kanssa päädyimme siihen, että voitaisiin kokeilla nyt Pennyn kanssa lyhentää harjoituksia. Enemmän palkkausta, enemmän leikkimistä, enemmän superkivaa siellä kentällä niin, että joka kerta kun kentältä poistuu, mukana on innokas koira. Ja toinen tärkeä asia olisi, että harjoiteltaisiin enemmän hyppyjä. Hyppyjen kanssa käy helposti niin, että jotenkin kuvittelee koiran osaavan ne kun ne on niin helppoja. Kontakteja ollaan treenattu kotona paljon ja tehty 2on2off -harjoituksia, joten Penny tietää saavansa jokaisen kontaktin jälkeen palkan. Mutta kuinka monta kertaa koiraa tulee oikeasti palkattua hypyn jälkeen säännöllisesti? Meillä vaihtuu kurssilla joka kerta ohjaaja, ja tuntuu hieman vaivalloiselta joka kerta selittää ohjaajalle, mitä haluan koirani kanssa tehdä. Harjoitukset ovat olleet hyviä ja olen kovasti tykännyt kahden ensimmäisen kerran ohjaajista. Ensi kerralla pysyn tiukkana ja teen Pennyn kanssa lyhyitä 2-4 esteen sarjoja maksimissaan. Ja jos jostain löytyisi se lelu, josta Penny aidosti innostuu. Kuitenkin ne kerrat, kun Penny on tehnyt innokkaasti, meillä molemmilla on ollut niin kivaa! Ja Penny on nopea, rohkea ja taitava. Nyt sitten vaan maanantaita odottamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti