Russeli vastaan ampiaispesä - 3-0

Penny on tänä kesänä koittanut onneaan useaan kertaan erinäisten myrkyllisten olentojen kanssa. Kyykäärme ollaan kohdattu neljästi, onneksi vain kertaalleen kosketusetäisyydeltä, mutta nyt sitten kokeiltiin, että miltäs ne ampiaisenpistot oikein tuntuvat. Ja eihän ne hyviltä tuntuneet. Olimme ystäväni mökillä kolme yötä ja viimeisenä iltana rannasta kuului yhtäkkiä karmea ulina ja Penny juoksee salamana jalkoihini. Tässä vaiheessa yksi noista saatanan pikku kätyreistä (anteeksi tästä ilmaisusta...) oli vielä kiinni piikkinsä kanssa, mutta lähti nopeasti irti. Penny kainaloon ja ihmettelemään että mitäs nyt on sattunut. Penny ontui tassuaan ja aloitin tutkimisen tassusta.

Kyypakkaus <3 Ja muuten kannattaa katsoa ennen mökkireissuja oikeat annostukset netistä - ainakaan tässä kyypakkauksessa ei annostusta koirille ollut.

Oikean etutassun varpaiden välistä löytyi ensimmäinen piikki. Seuraava piikki löytyi vasemman etutassun lavasta ja kolmas piikki vasemman takajalan reidestä. Piikit irti, kyypakkaus lääkekaapista ja puhelimella pikainen tarkistus netistä, mikä on oikea annostus. Puolikas tabletti ihan pieneksi murskaksi ja Penny nielaisi sen paahtopaistin kanssa nopeasti. Sitten alkoi odottelu. Penny tärisi lääkkeen annon jälkeen aivan valtavasti. Ja uikutti pienen pientä uikutusta. Sydän sykki kauheaa vauhtia. Tässä vaiheessa soitin varmuuden vuoksi eläinlääkärin päivystykseen ja halusin varmistaa, voiko mitään muuta tehdä ja pitääkö varmistautua eläinlääkäriin lähtöön. Sain ohjeeksi, että mikäli pistoskohdat eivät turpoa ja koira pysyy tolkuissaan ei ole mitään hätää. Kyypakkauksesta  voisin antaa toisen puolikkaan kahden tunnin päästä. Reilun tunnin päästä ensimmäisen tabletin antamisesta Penny oli jo vähän virkeämpi. Se käveli itse ja söi iltaruokansa.  Hieman seis ja varuillaan Penny oli, lymyili tuolien alla ja hakeutui piiloon. Toinen tassu turposi ihan pikkaisen, mutta muuta turvotusta ei ollut ollenkaan. Varmuuden vuoksi annoin vielä toisen kyypakkaustabletin ja tärinä alkoi lääkkeestä taas. Pikkuhiljaa Penny alkoi olla jo oma itsensä ja vaara oli ohi.

Onneksi minulla on jatkossakin tämä ihana päiväunikaveri seurana...

Huh, miten kauheaa oli katsoa pienen Keräsen tärinää ja pahaa oloa. Ja odottaa, mitä tapahtuu ja pitääkö ihan oikeasti lähteä kunnaneläinlääkäriin. Meidän tapauksessa se olisi tarkoittanut puolen tunnin soutumatkaa, taksin tilaamista aivan pöpelikköön (viini- ja sangrialasillisten jälkeen ei rattiin ollut asiaa) ja melkein tunnin ajomatkaa. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, ja ainakin jatkossa tiedän, että Penny ei ole ampiaisen pistoille yliherkkä, ja jos pistokset osuvat muualle kuin kuonoon, päähän ja kurkun alueelle tai niitä on korkeintaan kolme, hätää ei pitäisi olla. Muistan myös entistä paremmin pitää kyypakkauksen mukana. Loppureissun ajan Penny säpsähti ja hypähti joka kerta pienesti ilmaan, kun jonkin sortin pörriäinen lensi alle metrin päähän - eiköhän sekin oppinut edes vähän varomaan, mihin sen kuononsa tunkee. Niin ja olihan siellä mökillä kivaakin ja reissulta ihania valokuvia odottamassa kamerasta tietokoneelle siirtämistä - niitä tulossa myöhemmin lisää!