Paljon onnea Penny!

Kuin varkain on vuosi taas vierähtänyt. Neiti Keränen täyttää tänään kokonaiset kaksi vuotta! Syntymäpäivälahjaksi Penny sai naudanmahaherkkuja ja ekstrarapsutuksia. Samalla tuntuu siltä, kuin Penny olisi vasta äsken meille tullut, mutta toisaalta siltä, kuin pikkuinen olisi ollut osa perhettämme jo ikuisuuden. Juuri äsken Penny tunki kuononsa käteni alle, mönki tyytyväisenä kainalooni ja käpertyi viereeni pienelle kerälle. Ei sitä enää osaisi olla ilman pientä kuonolaista. Siispä hyvää syntymäpäivää Penny ja sisarukset Wieno, Welmu, Nelli ja Wilma, sekä pilvenreunalle Leeloolle.

Ei olisi pitänyt selata Pennyn pentukuvia. Mua rupee aina itkettää kun se on niin liikuttava ja pieni :D Katsokaa nyt vaikka... Awwww....

Hnnggghhghgg, kyllä mä vielä pääsen tän pahuksen juuren yli!

Mun suuri heikkous - russelilapsen vaaleanpunainen maha...

Hieman harmittaa nää pantahommat :)

Tällä kertaa virallisia synttäripotretteja ei viralliselta päivältä ole, josko sitä viikonloppuna jaksaisi kaivaa kameran esille. Kaksivuotias Penny on jo huomattavasti rauhoittunut villeimmistä ajoistaan. Silti energiaa löytyy sopivasti, ulkona jaksaa tehdä pitkiä lenkkejä ja remuta koirakavereiden kanssa. Penny on huippu seuraa ja osaa aina piristää keskellä harmaintakin päivää.

Matkalla kuuluisuuteen!

Postaustahti kiihtyy kiihtymistään... Kenties kevään ihana valo ja pidentyvä päivä saavat aikaan lisäenergiaa. Tai huono omatunto laiskasta bloginkirjoitustahdista. Tänään Facebookissa törmäsin hauskaan valokuvaan. Joulukuussa tein Off the Leash -sarjakuvan innoittamana kuvakollaasin Pennyn nukkuma-asennoista. Off the Leashin piirtäjä Rupert Fawcettin sarjakuva ilmestyy jatkossa Dogs Today lehdessä, ja tästä johtuen sarjakuvapiirtäjästä ja huiman hauskasta sarjakuvasta oli artikkeli lehdessä. Ja kas kummaa, mehän oltiin Pennyn kanssa päästy mukaan lehteen, ollaan siis julkkiksia jo ihan maailmanlaajuisesti :D Olisihan sitä voinut ehkä jonkun hieman edustavamman kuvan omasta naamasta valita...

Kuva hieman lähempää

On käsittämätöntä, että sarjakuvan piirtäjällä ei ole omaa koiraa, meillä nimittäin on harva se päivä sellainen olo, että joko kyseisellä piirtäjällä on videokamerat asennettuna meidän kotiin, tai vaihtoehtoisesti Penny on opetellut käyttämään facebookia ja ottaa oppia sarjakuvasta :)

Kyytiin!

Helmikuussa tein videon Pennyn tempuista, ja voihan pahus, videosta jäi uupumaan yksi meidän lemppari tempuista! Nimittäin kyytiin! Tämä temppu harjoiteltiin jo ihan pentuna, ja tämä taitaakin olla ainoa temppu, jonka J on opettanut Pennylle alusta loppuun itse.

Temppu on harjoiteltu naksuttimella niin, että ensin koppa otetaan lähelle, ja naksautetaan aina, kun koira vilkaiseekin koppaan päin. Sen jälkeen vaaditaan liikahdus/askel kohti koppaa. Koko ajan palkataan koiran siirtymisestä kohti koppaa, ja pikkuhiljaa vaaditaan hieman enemmän, kunnes koira on kopassa. Tämän jälkeen koppaa voi siirtää eri paikkoihin ja harjoitella koppaan menoa eri tiloissa. Penny etsii "kyytiin" käskyn saadessaan myös vieraassa paikassa oman koppansa, vaikka se olisi kaukanakin, toisessa huoneessa. Minua tämä temppu naurattaa aina, toinen on niin kovin tohkeissaan! Kerran unohdettiin tarkistaa, oliko luukku kopassa auki, ja Penny raasu juoksi täysiä päin kopan ovea... Hups! Tämä temppu on hyödyllinen reissun päällä, kun koiraa ei tarvitse tunkea koppaan, vaan se riemulla juoksee koppaan itse, ja vain vetoketju tarvitsee sulkea perässä kiinni :)

Kevään pilkahduksia

Olemme ottaneet innolla vastaan kevään ensimmäiset auringonsäteet ja nauttineet täysin rinnoin auringosta. Minulla opinnot ovat vihdoin päättymässä - gradu on palautettu ja maisterin papereita odotellaan. Jes! Arkisin ulkoilu Pennyn kanssa jää välillä vähäiseksi, mutta viikonloppuisin otamme vahingon takaisin ja käymme pitkillä metsälenkeillä. Niistä nautimme eniten, etenkin jos saadaan seuraa.

Aijjai... Koirapuiston kaverit saa kyytiä...

"Armoa!"

Pieni koira suuressa metsässä

Tänä viikonloppuna olin myös ystävieni kanssa mökillä. Pennyä en tällä kertaa ottanut mukaan, mutta onneksi meillä oli silti yksi ihana karvakorva mukana. Ja olipa muuten ihanaa kuvata suurta koiraa! Penny on niin pieni, että joutuu todella lähellä kuvaamaan ja maassa kyykistelemään. Saksanpaimenkoiran kanssa kuvaaminen on huomattavasti helpompaa :)

Ihanat käpälät <3

Aika upea koira, eikö :)