Keskiviikko aamu oli juuri sellainen kuin täydellisten arkiaamujen pitäisikin olla. Lähdin kahdeksalta tallille ratsastustunnille. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja keli oli mitä mainioin pienelle maastokävelylle ennen tuntia. Eemeli oli oikein pirteällä päällä, ratsastustunti sujui hyvin ja energisesti. Harjoitukset olivat viisi-vuotiaalle Empulle haastavia, mutta se suoriutui niistä oikein mallikelpoisesti. Ratsastustunnin jälkeen tuli puhelu töistä, että voisinkin tulla tuntia myöhemmin töihin. Lähdimme Pennyn kanssa tunnin lenkille metsään nauttimaan keväisestä auringonpaisteesta, ja hyvä niin. Iltapäivällä alkoi taas sataa lunta ja sää on tänään niin harmaa, että eilinen auringonpaiste on enää etäisesti mielessä. Kamerakin pääsi lenkille mukaan, tästä se opettelu alkaa...
 |
| Noh, mennääs jo! |
 |
| Mikäs tuonne koloon on oikein mennyt... |
 |
| Penny maastoutuu hankeen melko hyvin... |
 |
| Mikäs tuolla oikein meni? |
Penny on varautunut kylmyyteen kasvattamalla hyvin säälittävät jalkakarvat... Se tarkenee kyllä oikein hyvin melkein -10 asteeseen asti, jos ei tuule, mutta siitä kylmemmällä kelillä tulee vilu. Nyt ollaankin saatu nauttia mukavista talvilämpötiloista ja Pennykin on tyytyväinen kun ei tarvitse käyttää takkia...
 |
| Talvitöppöset |
 |
| Metsälenkin jälkeen pieni tähystäjä nukahtaa sohvan selkänojalle |
Toivottavasti muidenkin arkipäiviin mahtuu näitä pieniä täydellisiä hetkiä, jolloin kaikki tuntuu loksahtavan kohdilleen ja hissikin on aina omassa kerroksessa :) (Kun asuu seiskakerroksessa ja on kauhea kiire bussiin, on hissin tuloaika hyvin kriittinen bussiin ehtimisen kannalta...)
Niin, se on just se hissin tuloaika joka on kriittinen, eikä suinkaan se oma lähtöaika...
VastaaPoistaNiinpä! Mähän tunnetusti lähden aina ajoissa liikkeelle ja oon myös perillä ajoissa... Mutta meidän talossa on oikeesti maailman hitain hissi, ja täällä on aamulla puol kasin maissa hissikisa, että kuka saa tilattua hissin eka, kenellä on nopein hissisormi, kun on sen verran vanha hissi kyseessä, että sen saa tilattua aina vaan yhteen kerrokseen, eikä pysähdy matkalla muihin kerroksiin ollenkaan, vaikka kuinka painaisi nappia...
VastaaPoistaOlipa ihana kirjoitus :) Luin muuten ensin, että Pennykin oli tyytyväinen, kun ei tarvinnut käyttää lakkia... Siinäpä vasta mielikuva. Mutta niin, olen itsekin viime aikoina koittanut huomioida ja nauttia niistä arkisen tavallisista, hyvistä hetkistä. Silloin huomaa, että oikeasti "vähemmän on enemmän", eikä vaan juokse sokeana ja haali koko ajan lisää tavaraa/elämyksiä tms. Oikein tervetullut ajattelutapa!
VastaaPoista