Kainaloisen paluu

Voi harmitus. Pennyllä alkoi tiistaina juoksut. Viimeinen agilitykerta jää nyt siis väliin. Keränen on ollut kovin kainaloinen, aina jos joku istahtaa sohvalle, saa aivan varmasti seuraa pienestä karvakuonolaisesta. Ulkona mennään nenä maassa alkulenkki, loppulenkki kuljetaan sairaan hitaasti korvat luimussa. Sisälle tullessa pitää sitten kuitenkin istua ovella ja käydä välillä vähän raapimassa ovea. Raaaaps, raaaaps, päästäkää ulooooos... Ruokakin maistuu hieman huonommin. Ihan täysin alamaissa ei Penny kuitenkaan ole, vaan tähystyshommia hoidetaan edelleen asian vaatimalla vakavuudella.

"Olisiko siellä kainalossa tilaa yhdelle tällaiselle ihan pienelle?"