Mejäilyä ja tokomietteitä

Kävimme Pennyn kanssa tiistaina toista kertaa mejäilemässä, ja hirvikärpäsistä huolimatta tähän lajiin on tullut innostus! Penny teki myös tällä kertaa tosi keskittyneesti ja tarkasti töitä, yksi haahuilu tuossa noin kolmen minuutin jälkeen tulee, kun Penny lähtee haistelemaan jotain, mutta voi olla, että joku oli jäljen päällä käynyt kävelemässä - näimme nimittäin metsässä miehen, joka seuraili meidän merkkejämme... Sorkka on Pennyn mielestä edelleen arveluttava, se ei oikein osaa päättää, että onko se mielenkiintoinen vai tosi outo. Nakit kuitenkin kelpasivat, ja Penny tuntuu tykkäävän puuhasta sen verran, että palkkautuu jonkin verran pelkästä tekemisestä. Alla olevasta videosta näkyy vielä meidän jälkemme, Kiitos Helmiinalle kuvauksesta!  Vaikka video saattaa näyttää päämäärättömältä haahuilulta metsässä, niin Penny ihan oikeasti seuraa jälkeä :D

Näin hienon löysin!

Mejäilyn jälkeen lähdimme koirien kanssa vielä lenkille, ja tosi kiva luontopolku lähistöltä löytyikin! Penny ja Nala painivat onnessaan ja menivät pitkin ja poikin metsää. Rusina ei arvostanut kahden älykääpiön puuhasteluja, vaan piti välimatkaa riekkuviin kakaroihin. Luontopolku johti suolammelle, jonka ranta oli Pennyn mielestä aivan huikea, siellä se möyri vatsaa myöten mudassa ja nautti sydämensä kyllyydestä! Onneksi tuo turkki on niin liukas ja lyhyt - puhdistui itsestään loppulenkin aikana. Seuraavista kuvista kiitos Iinalle, ei yhtään harmittanu noissa maisemissa, että jätin järkkärin kotiin...

Ryhmäpose: Nala, Penny ja Rusina

Suohirviö

Mejästä päästäänkin sujuvasti siirtymään tokoiluun. Pentutokoa on nyt kolme kertaa takana, ja parasta tähän mennessä on ollut se, että Penny ei ole ensimmäisen kerran jälkeen huudellut muille ollenkaan! Ollaan harjoiteltu kontaktia, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, perusasentoa ja seuraamista. Näistä Pennyn kanssa ollaan ennen kurssia harjoiteltu kaikkea muuta paitsi perusasentoa (jos ihan rehellisiä ollaan, mulla ei ollu mitään hajua, mikä on perusasento...). Perusasennon harjoittelu ollaankin aloitettu naksuttimen avulla, en halua harjoitella sitä houkuttelemalla, koska mulle jää tosi helposti käsiohjaukset päälle, ja omaa käytöstä onkin sitten tosi paljon vaikeampi muuttaa kuin koiran! Siispä edetään nyt naksuttelun kanssa rauhallisesti eteenpäin.

Maahanmeno seisomisesta on vielä vähän haastava, mutta sujuu silloin kun Penny malttaa keskittyä, eikä ehdi tarjota sataa eri temppua ennen maahanmenoa. Maahanmenossa seuraavaksi lähdetään etenemään eri paikoissa ja häiriötilanteissa maahanmenoa, ja pikkuhiljaa pidennämme kestoa. Pitää olla myös tarkka, että ehdin palkata Pennyn niin, että sillä on myös vatsa maassa, nousee niin herkästi ylös. Tähän voisi auttaa Tanjan neuvo siitä, että palkkaa maahanmenossa namilla niin, että laittaa namin maahan tassujen väliin - tällöin koiran ei tarvitsisi seurata niin paljon palkkaavaa kättä.

Parin viikon takaisessa videossa pätkä Pennyn seuraamista. Tämä harjoiteltiin naksuttelemalla, Penny oli aluksi vapaana ja naksutin aluksi aina, kun tuli oikeaan kohtaan vierelle. Pikkuhiljaa pidennettiin matkaa ja otettiin katsekontaktia mukaan. Ei tarvittu kuin muutama toisto, kun Penny oivalsi, mistä oli kyse. Pikkukoiran kanssa tuntuu helpommalta toimia naksuttimen kanssa tässä tilanteessa kuin houkuttelemalla. Ei tarvitse itse kulkea kyykyssä, eikä myöskään tarvitse häivyttää ensin naminanto kättä ja sitten omaa asentoa. Penny tarjoaa lenkillä tosi paljon itse seuraamista, ja seurailee välillä lenkillä myös vieraita ihmisiä namin toivossa :)