True blood part 1

Viikonlopun teema on ollut kuonon käyttö. Aamulla päästiin Tappilaisten kanssa hakuilemaan. Tehtiin Pennyn kanssa laajennettua makkararinkiä, eli etsittävät ihmiset menivät metsään lähelle polkua kyykkyyn näkyville ja Pennyn piti käydä kaikki ihmiset etsimässä. Löydettyään etsittävän, Penny sai löytämältään ihmiseltä nameja ja kovasti paljon kehuja ja rapsutteluita. Alku oli hieman hapuilevaa, Tyttiä Penny vain vilkaisi ja jatkoi matkaansa polkua pitkin. Seuraavan ihmisen kohdalla epäröi, ja lähti katsastamaan ihmisen ja namit ja kehut saatuaan kävi kaikki loputkin ihmiset läpi. Pennyn mielestä oli ihan parasta, kun sai luvan kanssa käydä nuolemassa vieraiden ihmisten naamat ja sai siitä vielä namiakin :)

Hienon haun jälkeen Penny pääsi Janan kanssa pöpelikköön telmimään. Jana joutui ärsyttävää kakaraa välillä komentamaan kun Penny kouhotti omaan tapaansa ja hyppi välillä turhan innokkaasti naamaan, mutta tosi hyvin meni lenkki. Tytöt pyörivät yhdessä jossain ihanassa ruskeassa ja kävivät ottamassa mutakylvyn. Tästä johtuen pääsivät lopuksi vielä uimaan. Tämän reissun jälkeen oli taas väsynyttä koiraa ja onnellisena tuhisten Penny uuvahti moneksi tunniksi.

Illalla olikin sitten aika suunnistaa ilman koiraa pusikkoon. Lähdettiin nimittäin tekemään huomista varten verijälkeä! Saara opasti meitä ennen jälkien tekoa lajiin, ja varsin kiinnostavalta tämä uusi laji kuulostikin. Jäljet teimme pareittain, ja varustimme kolme parivaljakkoa matkaan vedessä kastellulla sienellä, veripullolla, narulla, merkkinauhoilla ja pyykkipojilla - ja eikun metsään! Aloituskohtaan tehdään alkumakuu, toisin sanoen siirrettiin paikalta sammalta sivuun noin 30x30 cm kokoiselta alueelta. sieni, joka oli tiukasti sidottu narun päähän ja sienen päälle kaadetaan verta. Tytille kiitos verisistä kuvista :)

Alkumakuu merkitään ja tämän jälkeen toinen parivaljakon jäsenistä lähtee kulkemaan edellä ja merkitsee reittiä kulkiessaan. Koska kurssilla kaikki ovat aloittelijoita tässä lajissa, teimme lyhyitä, suoria matkoja. Muille 50 metriä, Pennylle vähän lyhyempi. Tässä tärkeää on, että sieni tulee viimeisenä ja sieneen tarttuvia risuja ei heitellä ympäriinsä, vaan vasta kun ollaan makuulla tai kaadolla, otetaan risut pois ja jätetään siihen. Muuten risuihin tullut veren haju muualla metsässä voi häiritä koiraa. Meidän jäljille makuita ei tehty, vaan pelkästään alkumakuu ja lopetus, eli kaato. Kaadolla tehdään sama toimenpide kuin alkumakuussakin, eli rikotaan maan pinta. Sen jälkeen muovipussi käteen ja sienestä puristetaan verta kaadolle. Kaato merkataan niin, että sen löytää seuraavana päivänä, ja sen jälkeen lähdetään jatkamaan matkaa eteenpäin merkaten reittiä samalla, jotta seuraavana päivänä pystyy hyödyntämään reittiä sorkan viemiseen.

Huomenna aamulla pakataan koirat autoon ja lähdetään katsomaan, miten Penny pusikossa pärjää. Ennen kuin päästään jäljestämään, pitää kaadolle vielä viedä peuran sorkka ja verta, ja tietysti ottaa namipussi taskuun mukaan. Valjaat päälle koirille, hyttysmyrkkysuihkutus ihmisille ja sitten mennään!