Maltankoiria trimmaamassa

Lauantaina vein Pennyn ensimmäistä kertaa hoitoon. Tiesin kyllä, että Penny selviää oikein mainiosti, mutta itse koin lievää eroahdistusta ja illan aikana moneen kertaan Penny kävi mielessä... Ja hienosti oli kaikki mennyt, Pennyllä oli nimittäin aivan ihanat hoitajat, Aku ja Akun omistajat. Penny jäi onnessaan leikkimään Akun kanssa kun lähdin ja ainakin lähestulkoon irronneesta poskihampaasta päätellen, leikki myös jatkui pitkään :) Ja kuulemma Penny on tervetullut toistekin vierailemaan, joten ihan katastrofi tämä vierailu ei ilmeisesti ollut, loistavaa! Ruoka oli maistunut hyvin ja Akunkin ruokaa oli pitänyt käydä maistelemassa.

Aku ja Penny poseeraa

Päivällä ennen vierailua kävimme puistossa päästelemässä enimpiä höyryjä pois, seurana oli Akun lisäksi Pennyn ikäinen maltankoira Dafi. Vaikka ikää Dafilla onkin saman verran, kokoa on huomattavasti vähemmän. Huolimatta alle 2 kilon painosta Dafi pärjäsi Pennyn menossa mukana hyvin, ja tosi reipas pikkuinen leikkikaveri olikin. Ihan ei pärjännyt Pennyn juoksuvauhdille, ja myös reaktioiden nopeudessa oli tosi paljon eroa - Penny kun on aina salamana siellä missä tapahtuu. Kun Dafi oli väsytetty, Penny pääsi jatkamaan tohinoita Akun kanssa. Oli hauska seurata Akun käyttäytymistä, sillä Dafin ollessa paikalla se vetäytyi taka-alalle ja seuraili taustalta lasten touhuja, mutta heti kun Dafi lähti pois, alkoi armoton paini ja juoksuleikki Pennyn kanssa. Kuvia tuli taas räpsittyä, ja suurin osa olikin luokkaa Penny ja kasa valkoista karvaa... Onneksi Penny on lyhytkarvainen ja siinä on muutakin kuin valkoista - huomattavasti helpompi ottaa kuvia!

Tutustumisnuuhkimiset

Dafi Pennyn "hellässä" korvakarvatrimmaamossa

Aku lapsenvahtina :)

Onneksi Dafi oli tuonut mukanaan pallon, niin sai Akukin tekemistä

Tänään Penny täyttää 5 kuukautta, hurjan nopeasti aika kyllä menee. Tähän mennessä koiran omistaminen on ollut vielä paljon ihanampaa kuin etukäteen kuvittelin - käsittämätöntä miten paljon iloa ja hymyjä pieni karvainen ystävä voi antaa! Totta kai niitä harmituksen hetkiä ja huolenaiheitakin tulee kaupan päälle, mutta vaakakuppi on silti reilusti positiivisen puolella. Välillä on aivan pihalla kun ensimmäisen koiran kanssa joutuu opettelemaan tosi paljon uusia asioita, mutta pikkuhiljaa tulee varmemmaksi ja oppii tuntemaan oman koiransa. Tässä vielä 5 kk poseeraukset!