Pitkäaikainen haaveeni omasta koirasta on vihdoin toteutumassa, kun pieni karvainen perheenjäsen saapuu kotiin toukokuun alussa. 14.3. syntyi peräti kuusi pientä jackrussellinterrierin alkua, ja pientä tyttöpentua odotellaan jo malttamattomasti! Viime viikolla pääsin ensimmäistä kertaa katsomaan pentuja, ja aikamoista vipinää oli jo pentulaatikossa. Lauantaina on edessä uusi reissu Vaasaan, ja silloin saattaa jo selvitä, kuka viidestä pienestä tyttöpennusta meille saapuu.
Olen saanut kovasti perustella sitä, miksi juuri russeli. Ensimmäiset kommentit rodusta kun ovat, että se pitää sitten kouluttaa hyvin, ja huhhuh miten energinen rotu, mieti nyt vielä mitä olet tekemässä! Kuitenkin russeli on itselle ollut aina ykkös rotu ylitse muiden, ja nimenomaan rodun puuhakkuus, iloisuus ja riemu ovat aina tuntuneet omilta. Toisaalta kompakti koko, hyvä asenne ja ulkonäkö vielä kallistavat lisää vaakakuppia tämän rodun puolelle. Ja kun itsekin omaa oravan keskittymiskyvyn, luulen että sovimme hyvin yhteen...
Iloista russelivipinää on siis toukokuussa tiedossa! Tunteet liikkuvat jännityksestä iloiseen odotukseen ja kauhuun, mitä jos en olekaan muistanut varautua kaikkeen? Ja ennen kaikkea, mikä pennulle nimeksi?
ääh, mitä mä sekoilen... Poistin sen kommentin, jonka hetki sitten lähetin... Niin, sitä vaan sanoin, että harvinaisen tutuilta kuulostaa noi "Mieti nyt vielä" -kommentit, oon saanut itekin kuulla muutamaan otteeseen :)
VastaaPoistaMutta niin se vaan on, että vaikka vaikuttaisi ulkopuolisen silmiin uhkarohkealta (tyhmänrohkealta?)niin kyllä sen sisimmässään tietää, mihin pystyy ja saako homman hoidettua kunnialla. Onpas syvällistä :D
Tervetuloa tutustumaan myös mun blogiin, laitoin kutsun sun uta.fi -osoitteeseen, toivottavasti se on edelleen käytössä. Ja mun blogihan on toistaiseksi eksklusiivisesti vain Sinulle ;)
Jöran
Paljon onnea tulevalle koiranomistajalle! Onhan se totta, että terrierit pitää kouluttaa hyvin ja niillä on paljon luonnetta ja energiaa, mutta ne ovat myös superfiksuja ja niille on äärimmäisen palkitsevaa opettaa temppuja. Ne ovat sellaisia aina valmiina -koiria, mikä on aktiiviselle ihmiselle kiva juttu. Meidän parsonnarttumme on äärimmäisen kiltti ja osaa olla myös rauhallinen, joten ei se rotukaan tarkoita sitä, että koira menee aina pitkin seiniä.
VastaaPoistaKiitos :) Ja kiitos rohkaisusta! Juuri tuollaista aina valmiina -asennetta koiralta haluankin ja se yhdessä tekemisen ilo on niin ihanaa!
VastaaPoista