Laivakoira Penny Keränen ulapalla

Reilun viikon kestänyt purjehdusmatka on takana, ja vaikka onkin ollut ihanaa nukkua ihan oikeessa sängyssä pari viimeisintä yötä, oli reissu oikein onnistunut. Penny oli mitä etevin laivakoira, nukkui kaikki purhehdusmatkat, eikä hätkähtänyt edes 13 metrin tuulta ja kovassa kelissä kryssimistä! Tässä vähän tunnelmia ja fiiliksiä reissusta, ja lisäksi esittelyt paikoista, joissa käytiin. Tiedossa siis megapostaus ja paljon kuvia...

Kasnäs

Ensimmäinen yö nukuttiin Kasnäsin vierasvenesatamassa. Ison sataman etuina täältä löytyi kauppa, ravintola, sauna, sisävessat, pyykkitupa, minigolf-kenttä - kaikki mahdolliset palvelut siis. Toisaalta taas vilinää oli paljon, koiria sitäkin enemmän. Sataman yhteydessä on myös Sinsimpukan luontokeskus, jonka vierestä lähti geologinen luontopolku. Lyhyt, alle kilometrin mittainen kävely oli oikein mainio Pennylle, ja samalla sai mielenkiintoisesti kerrottua faktaa kallioiden ja saariston synnystä. Lisäksi matkan varrelle osui matalahko ranta, jossa Penny pystyi hepuloimaan ja metsästämään rakkolevää.

Naapuriveneen asukki

Kejsarhamnen

Högsåran Kejsarhamn oli ensimmäisen veneilypäivän kohde. Koska Penny ei aiemmin ole purjeveneessä ollut, otimme varman päälle ja menimme tämän lyhyen matkan moottoreilla. Kejsarhamnista jäi hieman ristiriitaiset fiilikset. Saari oli kiva, saaren keskusta todella sympaattinen ja siellä sijainnut Farmor's Cafe aivan mieletön! Hyvää ruokaa, koirat saivat tulla pihalle mukaan ja ympäristö todella ihana. Löysimme matkalla Farmors Cafesta satamaan pienen maitolaiturin, jonka sisällä oli kaksi kylmälaukkua ja rahalipas, ja kylmälaukuista löytyi itsetehtyjä pasteijoita, sämpylöitä ja lettuja! Jos mennään niihin huonompiin puoliin, satamasta jäi hieman huonot fiilikset lähinnä ulkohuussista johtuen. Täällä nimittäin sijaitsi koko reissun pahanhajuisin ja huonoiten hoidettu vessa, joka ei tosiaan houkutellut käymään sisällä. Satamasta löytyi pieni kauppa, mutta muuten palvelut rajoittuivat kahteen ulkohuussiin.

Farmors Cafe

Matkalla Birskäriin pysähdyimme Hästholmenissa, ja sieltä löytikin ihana Otto-koira leikkikaveriksi

Birskär

Seuraavat kaksi yötä vietimme Birskärissä, ja Birskär saarena olikin yksi reissun parhaista. Tämä oli ainoa paikka, jossa uskalsin Pennyä pitää vapaana, ja pieni vipelsi mustikanvarpujen seassa aivan onnessaan! Birskär on aivan Stenskärin vieressä, ja sieltä on suora näköyhteys viereisen saaren kauniisiin rakennuksiin. Satamassa on soutuveneitä, joita saa lainata, jos Stenskärissä haluaa vierailla. Birskärin palvelut rajoittuivat ulkohuussiin, mutta Stenskäristä pystyi varaamaan saunaa iltapäivästä eteenpäin, ja aamulla sai varattua suihkuaikoja 2,5 € hintaan/henkilö. Saunatilat on aivan uudet, juuri remontoidut, ja olikin ihana tunne päästä parin päivän suihkutauon jälkeen suihkuun! Saaren kaupassa oli myynnissä perunoita, sipulia, tilliä, avomaakurkkuja ja muita vihanneksia omasta maasta, ja aamulla yhdeksältä kun kauppa aukeaa, sieltä voi käydä ostamassa savustettua kalaa. Kalat hujahtavat hetkessä, meidän onnistui saada kaksi ahventa, siika ja kuha, ja kyllä vastasavustettu ahven aamupalaksi maistui ihan uskomattoman hyvältä! Satamassa oli valtavasti silakoita, ja kalastimme naapuriveneen lasten avittamina Pennylle 7 kalaa, jotka sujahtivat keitettynä mukavasti iltaruoan mukana.

Stenskärin tähystäjä

Borstö

Borstöhön saavuimme rankan purjehduspäivän jälkeen. Keli oli vaativa, pahimmillaan tuuli 13 metriä sekunnissa, ja saimmekin purjehtia isossa aallokossa kaikessa rauhassa... Kryssimisen seurauksena matka-aika oli 6 tuntia, ja laituriin saavuttiin tosi uupuneina. Ihmetys olikin kova, kun olimme ainoat koko laiturissa. Saareen päästyämme ihmettelimme tunnelmaa, saari tuntui todella kolkolta, liput olivat puolitangossa ja ihmiset istuivat hiljaa pihoilla ja tuijottivat merelle. Lippujen oletimme olevan puolitangossa Norjan tapahtumien johdosta, kun sattui olemaan yleinen suruliputuspäivä. Kävimme kävelemässä kylässä, tunnelma oli edelleen jollain lailla karmiva ja tuuli ujelsi. Näimme kylän laidalla saunan, jonka ovet olivat auki, ja kysyimme kyläläisiltä että onko sitä mahdollista käyttää. Vastaukseksi saimme vakavan "ei tänään". Tässä vaiheessa olo oli entistä oudompi, mutta saaren outous selittyi hetken päästä, kun rajavartioston laiva saapui laituriin ja veneestä astui kaksi poliisia. Koko kylä kokoontui saunalle poliisien kanssa, ja hetken päästä saunasta kannettiin mies ruumispussista veneeseen. Myöhemmin kävi ilmi, että eräs kesäasukas oli löydetty hukkuneena. Tämä selitti kylän tunnelmaa paljon. Kävimme kiertämässä saaren luontopolun tuliaisena kaksi punkkia ja Pennyn löytämä käärmeennahka. Saari on varmasti ihan kiva, mutta ei houkutellut tällä kertaa jäämään pidemmäksi aikaa... Saaren palveluihin kuului grillikatos ja siistit ulkohuussit. Luontopolku oli mielenkiintoinen ja saaren historia myös. Alueelta löytyi pieni matkamuistokoju ja museo. Harper´s Island fiiliksien jälkeen olikin kiva suunnata takaisin ihmisten ilmoille...

Rosala
















Rosalassa viihdyimme kaksi yötä. Sinänsä sataman alue ei ole kovin viihtyisä, alueella on jonkin verran romua ja vessat olivat välillä vähän epäsiistit. Mutta tässä vaiheessa pelkästään sisävessa ja sähkö saivat aikaan sen verran onnellisia tunteita, että epäsiisteys ei päässyt harmittamaan. Palvelut olivat hyvät, kauppa, ravintola, sauna, suihkut ja vuokrattavia Jopoja, sähköt, vettä yms. Poukama oli suojaisa ja alueella melko paljon nähtävää. Ihan sataman läheltä löytyi hienoja hiidenkirnuja ja paljon tosi isoja mustikoita, joita Penny onnessaan mutusteli suoraan puskasta (ja mielellään siitä puskasta, josta joku ihminen keräsi marjoja). Lisäksi Jopoilla pääsi ajamaan Viikinkikylään ja Hiittisiin. Kävimme kiertämässä Viikinkikylän, tämä paikka oli kyllä enemmän lapsille suunnattu. Viikinkikylän vieressä oli aivan ihana ruokakauppa, jonka valikoima ja sisustus poikkesi kovasti normi marketista. Aivan ihania purkkeja ja purnukoita! Mukaan lähti raparperimehua ja vilustuneen hunajaa, sekä teetä. Jos olisi ollut viileämpi päivä tai kylmäkallet mukana, myös peura- ja hirvimakkarat olisivat löytäneet tiensä kauppakassiin. Rosalan ravintola saa plussapisteitä isosta annoskoosta - huh minkä kokoiset hampurilaiset!

Hiidenkirnut

Penny mustikassa

Rosala burger

Kyläkauppa

Ihana naapurin Nooa, joka tosin oli aluksi Pennyn mielestä hieman arveluttava...

Hanko, Itäsatama

Lopuksi suunnistimme ihan oikeasti ihmisten ilmoille ja Hankoon. Valitsimme Itäsataman hyvien kulkuyhteyksien ja siistien pesutilojen ja vessojen takia. Koiran kannalta tämä oli satamista kaikkein hankalin, mutta ihmisten kannalta ihan viihtyisä. Satama on rakennettu kolmelle kallioiselle luodolle, ja koiria saa viedä kaikkein kallioisimpaan ja kivikkoisimpaan saarekkeeseen. Sen lisäksi, että luoto oli osittain niin jyrkkää, että jouduin Pennyä välillä nostamaan jyrkimpien kallioseinämien yli, sieltä löytyi myös aivan sairaan paljon hanhen kakkaa. Ihan kaikkialta. Penny saikin popsittua sitä niin paljon, että vatsa meni sekaisin. Hienoa. Onneksi Itäsatamasta meni mantereen puolelle lautta edestakaisin, joten pidemmille lenkitykselle pääsi helposti läheiseen puistoon. Vaikka muuten tuntui siltä, että Hanko oli täynnä koirakieltomerkkejä, milloin ei saanut mennä iltatorin läpi, milloin kiellettiin rannan läheisessä puistossa käveleminen, täytyy antaa pisteet Classic Pizzalle. Penny sai tulla terassille, ja ennen kuin tarjoilija ehti edes kysyä ihmisten juomatoiveita, hän tuli kysymään, saisiko koiralle olla juotavaa!! Penny sai ison juomakupin, jota tosin käytti enemmänkin uima-altaana kuin juomakuppina... Kävimme syömässä illalla Hangon makaroonitehtaassa, ja ruoka oli todella hyvää. Lisäksi katsastimme illalla sataman iltatorin, ihania kirpparikojuja ja tosi hyvän näköisiä vihanneksia ja kanttarelleja! Hangosta matkasimme junalla Espooseen pariksi päiväksi, junamatka oli käsittämättömän halpa, opiskelijalippu maksoi 7,80.

Pennyllä on purjeet omasta takaa...

Hangon iltatori

Monta ihanaa paikkaa nähtiin tällä reissulla, ja Pennyn sopeutuminen uusiin tilanteisiin on ihan mielettömän hyvä. Kaikki uudet paikat otetaan tyynesti vastaan ja kaikki uudet ihmiset pitää käydä pusuttamassa. Lopuksi vielä muutama purjehduskuva, on se vaan niin kivaa!

Pennyn oma paikka