Koiranelämää New Yorkissa

Vietimme elokuussa 1,5 viikkoa New Yorkissa häämatkalla, ja vaikka Penny jäi Suomeen, kävivät koirat silti mielessä ja jotenkin kummasti sitä kiinnitti huomiota ohikulkeviin koiruuksiin... New Yorkin katukuvassa näkyi paljon koirien päiväkoteja ja koiranulkoiluttajia, joilla saattoi olla hihnassa montakin koiraa kerralla. Suosikkirotuja olivat etenkin Cavalierit ja Yorkit.

Koirien päiväkotiin tuli juuri uusi tulokas, jota muut pikkaraiset menivät innolla portille tervehtimään.

Näitä toivoisin myös Suomeen! Vasemmalla namiautomaatti, oikeanpuoleisesta sai puolestaan kakkapusseja!

Kyseiset automaatit löytyivät The New York Dog Shopin seinästä, aivan ihana kauppa, jolta löytyy myös verkkokauppa :) New Yorkin matkustajille vinkkinä, putiikki löytyy Upper West Sidelta Central Parkin lähettyvillä, tarkka osoite 46 W 73rd St.

 Koiranulkoiluttajat hommissa - ajatelkaa kun jokaisesta lenkistä koiran kanssa saisi rahaa!

Central Parkissa koirilla oli lokoisat oltavat, ja nelijalkaiset ystävät nauttivat ihanan keskuspuiston tunnelmasta siinä missä ihmisetkin.

Penny lomailee

Nyt kun olemme molemmat Pennyn kanssa taas terveitä, on aika siirtyä matkapostausten pariin. Kävimme eläinlääkärin kontrollissa reilu viikko sitten, ja eläinlääkäri totesi, että Penny on hämmästyttävän hyvin reagoinut lääkkeeseen ja korva on täysin kunnossa. Myös tärykalvo oli oikein siisti. Penny käyttäytyi eläinlääkärissä varsin hienosti ja pidetään peukkuja, että tämä ei uusi. Syy tulehdukselle jäi edelleen epäselväksi.

Meidän ollessa reissussa Penny majaili siskoni luona ja oli aivan ihanaa, kun sain joka päivä WhatsAppin kautta "päivän Keräsen", valokuvan kuulumisilla höystettynä! Mahtavaa palvelua ja ihanaa, että teknologia mahdollistaa nykyisin tällaisen kuulumisten vaihdon. Penny oli aktiivilomalla päässyt puuhastelemaan kaikenlaista kivaa, ja kuvat kertoivat Pennyn olevan hyvin tyytyväinen oloonsa.

Ennen kuin kone oli edes ilmassa, tuli ensimmäinen kuva - neiti Keränen oli päässyt mukaan ravintolapäivään, jossa koiratkin oli huomioitu. Yhdestä kojusta oli löytynyt koirille kuivattuja lihalastuja, joita Penny pääsi onnessaan maistelemaan. Tätä kuvaa katsoessa ei voi kyllä ihmetellä, miksi meille joka viikko sanotaan, että onpa ihana pentu :)

Heräämiset ottivat kuulemma koville ja Pennyä sai aamuisin etsiä peittojen alta lenkille.

Hurrrrrja Kerämonsteri yrittää herätä aamulla luolastaan...

 ...Jotta jaksaa lähteä brunssille nukkumaan!

Pennyä myös selvästi alkoi kismittää, kun parvekkeelta ei löytynyt mitään sopivaa tähystyskoloa. Siispä hän näppäränä tyttönä löysi kivasti tähystystornin ja kiipesi oma-aloitteisesti pöydälle... Just tätä me ollaan aina kotonakin harjoiteltu...

Ja koska siskon matto oli kuulemma ollut aivan liian pieni Keräsen puuhasteluja varten, täytyi käydä hakemassa toinen matto olohuoneeseen.

 Lauttasaaren puistoista löytyi myös ihana poikaystävä <3

Ja auringonlaskuja oli hyvä ihastella rantakallioilla.

Penny vietti siis vähintäänkin yhtä upeaa kaupunkilomaa kuin mekin, ja nautti varmasti joka hetkestä! Yksinolot sujuivat hienosti vieraassakin paikassa ja Penny on kuulemma edelleenkin tervetullut kyläilemään. Mahtavaa, kun on tällainen hoitopaikka olemassa, niin pystyy hyvillä mielin lomailemaan :)

Kerämuru sairastaa

Pikainen tilannekatsaus. Häämatkalta palattu kera flunssan ja Keränen on onnistunut hankkimaan itselleen korvatulehduksen. Huooh. Jouduttiin siis reissun jälkeen suuntaamaan eläinlääkäriin ja tietty just keväällä lopetettiin eläinlääkärikuluvakuutus, kun siitä ensimmäistä kertaa olisi ollut jotain hyötyä. Pennyllä alkoi siis meidän reissun aikana korva punottamaan ja kutisemaan, ja sitä huuhdeltiin eläinkaupan korvalitkulla. Hetkeksi tämä helpottikin, mutta torstaina korva äityi niin pahaksi, että päätin varata eläinlääkärin. Käytiin Univetissa Espoon eläinsairaalassa, ja vaikka tilat eivät olleet yhtä uudet kuin Mevetissä, jossa edellisen kerran kävimme, oli palvelu hyvää ja sijainti sen verran sopiva meille, että tänne voisi harkita jatkossakin menevän.

Pennyltä otettiin labraa varten näytteet korvasta, katsottiin korvan sisälle, mutta koska korva oli niin turvonnut, ei eläinlääkäri nähnyt tärykalvolle asti. Tämän jälkeen Penny sai kortisonipiikin niskaan ja korva desinfioitiin ja huuhdeltiin kortisoniliukosella. Pennyn mielestä nämä lukuisat kidutustoimenpiteet olivat niin kauheita, että lopulta se makasi säälittävänä myttynä eläinlääkärin pöytää vasten ja painautui minuun kiinni. Kun toimenpiteet oli saatu tehtyä, neiti jaksoi murjottaa korvat luimussa noin viisi sekuntia, kunnes piti päästä antamaan tosi paljon suukkoja hoitajalle, joka juuri oli tehnyt nämä inhottavat toimenpiteet... Tällä hetkellä huuhdellaan korvaa kortisonilla joka päivä ja torstaina on kontrolliaika. Korvan punoitus ja kutina loppui heti ensimmäisen yön jälkeen, mutta vieläkin korvasta tulee ruskeaa töhkää, yök.

Kunhan tästä molemmat parannutaan, pitänee kirjoittaa matkapostausta reissusta.

Lomailua edessä

Tänään on vuorossa jännittäviä aikoja koko perheelle! Ihmisjäsenet lähtevät häämatkalle New Yorkiin ja Keränen pääsee siskoni luokse citylomalle. Näin pitkää aikaa en ole koskaan ollut erossa Pennystä, eikä Penny ole ikinä ollut hoidossa yli viikkoa! Penny on pikkuhiljaa heräilemässä kesän juoksukoomastaan, että tsemppiä vaan siskolle :D Onneksi tukiverkosto on luvannut ottaa koppia jos "sylikummitädillä" menee täysin hermot kakaraan... Mutta jos joku on varma niin se, että kyllä varmasti monta kertaa tulee ikävä reissun aikana Kerämurua!

Kapteeni Keränen

Tänä kesänä purjehdusreissu jäi hieman lyhyemmäksi kuin aikaisempina kesinä. Syynä allekirjoittaneen kesäloma. Tai siis lähinnä se, että sitä ei ole. Lähdimme pitkäksi viikonlopuksi Turun saaristoon, vanhempieni purjeveneelle, ja tällä kertaa matkasimme autolla Kirjaisiin, josta hyppäsimme Chansessan kyytiin. Aikaisempien vuosien tapaan kirjoittelen vähän tarkempaa kuvausta satamista, joissa pistäydyimme, etenkin koiran kanssa purjehduksen näkökulmasta.

Kirjais

Ensimmäinen yö yövyttiin Nauvossa Kirjaisten vierasvenesatamassa. Kirjaisissa koiran kannalta plussaa oli se, että pitkät hiekkatiet takasivat hyvät ulkoilumaastot. Muutenkin palvelut olivat varsin mukavat, sauna, sisävessat, pieni kauppa, ravintola (jota tosin emme testanneet), leikkipuisto ja veneilijän kannalta olennaiset bensa, vesi ja septitankin tyhjennyspiste. Satamassa oli maalaistunnelma, lehmät ammuivat taustalla.

Purjeet ylööös ja tähystyshommiin :) Pennyllä on taas purjeet omasta takaa...

Joko saa tulla tähystämään?

Seuraavana päivänä arvoimme hetken, lähteäkö purjehtimaan vai jäädäkö pitämään tuulta satamaan. Ennusteiden mukaan oli luvattu kovaa pohjoistuulta, ja sitä tosiaan oli. Päätimme kuitenkin lähteä seuraavaan satamaan, matkaa kun oli alle tunnin verran. Tuuli kävi paikoitellen 14,2 metrissä/sekunti, mutta purjehdus sujui oikein hyvin. Samoin satamasta lähtö ja rantautuminen. Aurinko paistoi suurimman osan matkasta, joskin loppuvaiheessa meinasi sadekuuro päästä yllättämään.

Brännskär

Itse olin ainakin kovin tyytyväinen että vaihdoimme satamaa, sillä seuraava kohteemme Bränsskär oli mitä ihanin vierasvenesatama! Tunnelma oli rennon leppoisa, saari todella siistissä kunnossa ja kaikenlaista pientä kivaa tapahtumaa ja tekemistä. Penny tosin oli hieman kiihtynyt saaressa ollessaan, sillä pihalla käyskenteli vapaana kukko ja kanalauma. Ja kaksi kissaa. Lisäksi saarella on myös lampaita, joita tosin emme tällä kertaa nähneet. Oli siinä pienellä russelilla paljon ihmeteltävää.

Jos ihan vähän vaan saisin käydä moikkaamassa kukkoa?

Saarella oli aivan ihana kahvila, josta sai tuoretta pullaa ja kakkuja. Lisäksi mukaan pystyi ostamaan saaristolaisleipää ja mysliä. Ensimmäisenä päivänä oli myös tarjolla aivan sairaan hyvää juuri savustettua lohta. Ensimmäisenä iltana rantavajassa esiintyi trubaduuri Jalle, joka peloista huolimatta ei vetänytkään ruotsinkielistä haitarihumppaa, vaan olikin tukholmalainen nuori mies, jonka repertuaarista löytyi niin Bruno Marsia, Elton Johnia, Oasista kuin The Passengeriakin. Ja kuultiinhan ne pakolliset Sommartidenitkin tietysti. Parhautta! Venelaituri kuhisi kaloja niin paljon, että meidän veneen syvyystutka sekosi aivan täysin. Veneiden alla parveili niin suuria kalaparvia, että tutka luuli syvyyden olevan alle metrissä! Lapset saivat valtavasti isoja ahvenia!

Kaksi yötä Brännskärissä vietettyämme olikin jo aika suunnata takaisin Kirjaisiin. Vaikka saaristo antoikin mahdollisuuden totaalirentoutumiseen ja ihanaan ajattomuuden tuntuun, työt kutsuivat takaisin mantereelle. Penny matkasi osan matkasta tavoilleen uskollisena myttykerässä peittojen sisällä.

Gullkrona

Pysähdyimme kuitenkin matkalla vielä Gullkronassa, joka on entinen vierasvenesatama. Vierasvenesatamaa pitänyt perhe lopetti sataman toiminnan muutamia vuosia sitten, mutta satamassa saa edelleen käydä päivällä klo 10-17 välillä. Pohjoistuulella rantautuminen oli todella haastavaa, sillä kaikki poijut on poistettu, mutta saaren emännän ystävällisesti avustaessa saimme veneen laituriin. Kävimme pienellä kävelyllä vanhassa luotsin talossa ja joimme päiväkahvit. Täältä Penny sai turkkiinsa reissun ainoan punkin, sekin ehti vain hetken kävellä turkilla, ennen kuin sen bongasin. Purjeveneelle tämä satama oli kovin hankalla näillä tuulilla, kun poijupaikkoja ei ole ollenkaan. Moottoriveneellä pysähtyminen on varmasti helpompaa.

Nauvo

Kirjaisiin takaisin saavuimme viime hetkellä ja saimme veneen laituriin. Kävimme autolla syömässä Nauvon vierasvenesatamassa ja samalla vanhempani pääsivät täydentämään jääkaapin sisältöä. Nauvossa olikin mitä mainioin tunnelma ja vähän alennusmyyntishoppailujakin ehdin tehdä Helly Hansenin kojussa. Nauvon vierasvenesatama näytti todella mukavalta, tunnelma oli vähän Hangon tyyppinen. Söimme hampurilaiset ravintola l'Escalen terassilla. Sinne olivat koiratkin tervetulleita, ja koirille oli myös omat vesikipot varattuina. Nauvossa purjeveneen kanssa on kuulemma kovin hankala satama, sillä laiturialue on hyvin sokkeloinen ja ahdas. Me emme tätä ole itse kokeilleet, mutta voin hyvin kuvitella, että aika tarkkana saa sokkelossa olla.

Kotimatkan aloitimme suuntaamalla kohti Nauvon lauttaa, ja matkalla pysähdyimme vähän erikoisemmalla taukopaikalla, nimittäin Kasvihuoneilmiössä! Minun mieltäni lämmitti taukopaikan ulko-oven lappu: "Koirat ovat tervetulleita myymäläämme!" Jes, kerrankin sellainen pysähdyspaikka, jossa ei tarvitse jättää koiraa yksin helteiseen autoon.

Kasvihuoneilmiö oli muutenkin käymisen arvoinen paikka, sellaista määrää mielenkiintoisen näköistä tavaraa yhdessä tilassa, että vartin jälkeen oli pää ihan pyörällä! Pennyn mielestä kivointa oli Kanikonttori, eli kaniaitaus pienine pupuineen... Matka oli kaiken kaikkiaan ihana ja rentouttava, nyt pitäisi taas vuosi jaksaa odottaa seuraavaa purjehdusreissua... Jos herää kysymyksiä koiran kanssa purjehtimisesta, kysykää ihmeessä! Vai olisiko tämä oman postauksen arvoinen aihe?

Kuivaharjoittelua purjehdusretkeä varten

Olemme käyneet vähän kuivaharjoittelemassa viikonlopun reissua varten, lähdemme nimittäin jokakesäiselle purjehdusreissulle! Viime vuosien reissut löytyvät täältä ja täältä. Pennyn kanssa otimme tuntumaa rantakallioihin ja kävimme uimassa viikonloppuna. Penny ei ole aikaisempina kesinä uinut kuin pakon edessä, mutta nyt on neidin mieli muuttunut, ja Penny menee uimaan vapaaehtoisesti muutenkin kuin minua "pelastamaan". Espoon rannoilta löytyy Westendin koirarannan lisäksi kivoja kallioita, joihin koiran kanssa on mukava mennä. Koirarannalla on etenkin kuumina kesäpäivinä sellainen vilske, että näin pieni koiruus jää helposti jalkoihin.

"Mulla on kotiasiat kunnossa ja vesi on hieno elementti!"

Jos Penny on käynyt ottamassa tuntumaa mereen ja kallioihin, kävimme me katsomassa eilen Tall Ship Races -tapahtuman upeita purjeveneitä. Veneet olivat todella mahtavia, mastot huikaisevan korkeita ja miehistön univormut häikäisevän valkoisia. Kai sitä voi sitten itsekin fiilistellä valkkarilasi kädessä auringonlaskuja viikonloppuna, vaikka vanhempieni purjevene ei ihan samaa kokoluokkaa olekaan :D

Miehistön jäsenten rekrytoinnissa on oltava jokin korkeanpaikankammotesti, hui!

Kaukana kotoa - miehistön jäsen Omanista

Tämän laivan kannella oli ehdottomasti illan parhaat bileet!

 

Ruotsalainen Göteborg vei kyllä kaunein laiva -pisteet kotiin

Tänään siis pakataan Keränen kevythäkkiin ja suunnataan kohti Kirjaista, ensimmäinen kohde on Brännskär, joka voikin olla pienelle russelille melko kova paikka - huhut kertovat, että saaressa tepastelee vapaana kana ja kukko! Toivomme viikonlopulle hyviä tuulia ja aurinkoisia kesäpäiviä.

Keräsen kesäkooma

"Energisyytensä vuoksi russeli ei ole aivan tavallinen seurakoira, eikä se tyydy pelkkiin kävelylenkkeihin hihnassa. Russeli tarvitsee runsaasti liikuntaa ja niinpä russelin omistajalta vaaditaan energisyyttä ja mahdollisuutta tarjota koiralleen tarpeeksi aktivointia päivittäin. "
-Jackrussellinterrierit ry:n nettisivut

Rotuyhdistyksen kuvauksen mukainen tilanne on kai normaalissa russeliperheessä. Toisin on meillä. Blogi on viime viikkoina ollut kovin hiljainen. Jostain syystä nukkuvasta koirasta bloggaaminen on pidemmän päälle hieman tylsää, sillä sitä Penny tekee tällä hetkellä 90% päivistään. Mihin loput 10% sitten kuluu? 4% kuluu tähystykseen, 4% meidän korvakäytävien puhdistamiseen ja pusuihin ja 2% viikonloppuaamun sinnikkäisiin herätysyrityksiin, jotta neiti voi meidät herätettyään painella takaisin nukkumaan. Mutta onhan se kyllä söpö nukkuessaankin, joten olkaa hyvä, heinäkuun Keräset:

Peittomyttykasa on parasta - myös helteellä!

Ahkeran pusujen antamisen lisäksi ollaan käyty keräämässä jo ensimmäinen litra kanttarelleja, suppiskautta odotellessa!

Kesän ekat kanttarellit <3