Tämän viikon aktiviteettilistalla on ollut pentutokon viimeinen kerta, hakua ja mejää. Pentutokossa Penny oli todella keskittymätön ja kaikki muu sai sen huomion kiinnittymään, paitsi minä ja namit. Silloin tuuli aika paljon, ja Penny on tuulisella kelillä vähän säpsy, ja etenkin ohitse lentävät lehdet ovat jotain todella vastustamatonta. Päädyinkin lopulta siihen, että harjoittelin Pennyn kanssa vähän sivummassa maahan menoa, istumista ja odottamista lelulla palkaten, kun muusta ei tällä kertaa tullut oikein mitään. Kotiharjoituksissa perusasentotreeni sujuu oikein mallikkaasti, tällä hetkellä ollaan jo siinä pisteessä, että olen jättänyt naksuttimen pois, ja lisännyt sanan mukaan. Nyt tarvitaan vaan rutkasti toistoja ja eri paikoissa harjoittelua seuraavaksi.
Viikonloppu onkin sitten mennyt metsässä rymytessä. Lauantaina käytiin hakuilemassa ja se meni Pennyltä oikein hyvin! Tällä kertaa metsään "eksyneitä" ihmisiä oli vähän enemmän ja vaikeammissa paikoissa, ja hienosti Penny löysi kaikki ja antoi paljon, paljon suukkoja löytyneille! Hakuilun jälkeen käytiin tekemässä verijäljet sunnuntaita varten ja tänään aamusta uudelleen pusikkoon ja jäljelle. Tällä kertaa Penny oli huomattavasti nopeampi kuin kahdella ensimmäisellä kerralla, mutta samalla myös hiukan epätarkempi. Muutaman kerran harhautui pois jäljeltä. Jälki oli tällä kertaa ehtinyt olla maassa pidempään, joten se voi vaikuttaa asiaan. Peuran koipi löytyi kuitenkin hienosti.
Ja koska kamera ei viime päivän actioneissa ole mukana kulkenut, hoitaa kuvallisen puolen tällä kertaa Akun ja Pennyn kuvat kuukauden takaa, kun Penny oli Akulla hoidossa. Kuvista kiitos Arho Koskenkorvalle!
Viimeisessä kuvassa Akun ilme on ihana, katsoo Pennyä just sen näkösenä että "hei, se sano istu! Ei sitä nakkia tollai tuu!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti