maanantai 26. syyskuuta 2011

Pusikosta kauneuskilpailuihin

Viikonloppu aloitettiin jälleen mejä-puuhilla. Viime kerran pienoinen haahuilu oli tiessään, ja Penny suoritti oman jälkensä todella tarkasti ja nopeasti! Jäljellä oli loiva kulmakin, eikä se häirinnyt pientä jäljestäjää ollenkaan. Nyt malttoi myös syödä palkkansa kaadolla ja oli tosi kiinnostunut sorkasta. Jos jäljestäminen sujui todella hienosti, ei jäljen teko eilen ollut ihan oppikirjasta... Aikamoista haahuilua oli meidän eilinen jäljenteko. Itse jäljet olivat hyvät, mutta etenkin Pennyn jäljeltä poistuminen aiheutti suurta tuskaa. Onneksi oli puhelin mukana ja olin tallentanut meidän reittimme siihen, niin päästiin sen opastamana pois pusikosta. Käytiin jäljestyksen jälkeen lenkillä Ollin ja Janan kanssa, ja erityisesti ilahdutti se, miten hyvin Penny tuli luokse! Joka kerta kutsuttaessa pinkoi täysiä mun luokse! Kyllä tämä ruokahalun herääminen on helpottanut niin paljon kouluttamista. Penny on syönyt nyt kunnolla reilun viikon ajan, ja palkkautuu ruoalla ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Janan kanssa Pennyllä on ihan omat kuviot. Jana on hyvin äänekäs leikkikaveri, ja pistää Pennyä paljon selälleen, mutta saman tien kun Penny pääsee ylös, se hyppii Janaa vasten ja oikein yllyttää Janaa jatkamaan ärinä-selätys-paini-leikkiä. Kuvat on ottanut jälleen hovikuvaajamme Tytti Käyhkö, kiitos!

Pieni, määrätietoinen jäljestäjä

Ja sorkkakin löytyi!





Janaskin kanssa painia

Sunnuntaina olikin vuorossa ihan erilaiset kuviot, lähdettiin nimittäin Pennyn kanssa Tamskin järjestämään pentunäyttelyyn. Näyttelyt olivat meille molemmille ensimmäiset, ja olisihan tuota esiintymistä voinut vähän etukäteen treenata enemmän. Penny oli tosin sellaisessa tilassa, että en usko että olisi harjoittelusta huolimatta onnistunut kävelemään kunnolla :D Tuomarina oli Juha Putkonen ja narttuja kehässä oli 6. Tässä Pennyn arvostelu:

"6 kk. Matalaraajaisen vaikutelman antava. Hyvä kallo ja kuono. Hyväasentoiset, kookkaat korvat. Tummat silmät, hyvä purenta. Ikäisekseen hyvin kehittynyt eturinta ja rintakehä. Selän päälle kaartuva häntä. Riittävästi kulmautuneet raajat. Saisi liikkua ja esiintyä paremmin. Miellyttävä käytös"

Tällä arvostelulla heltisi viides sija, joten ei me ihan vikoja oltu :) Penny olisi kovasti halunnut antaa tuomarille pusuja, antoi katsoa hampaat hyvin ja tutkiminen muutenkin sujui hyvin. Kokemuksena ihan kiva, ainakin tiedän nyt, mitä itse pitää tehdä kehässä, mutta ei tästä kyllä harrastusta meille tule. Jotenkin kivempi tehdä sellaisia asioita, joista sekä minä että koira nautitaan.

Näin kun olisi Penny näyttelyissäkin esiintynyt :)

2 kommenttia:

  1. Oijoi kun ihania syksyisiä metsäkuvia, kateeksi käy! Omistajakin on niin reippaana koira toisessa ja sorkka toisessa kädessä ;) Tänne ei tunnu tulevan se syksy sitten millään, helteet ja aurinkoiset ilmat jatkuu vaan, vaikka haluaisin jo tunnelmoida sadetta ja kynttilöitä. Höh!

    Väkisin muuten alkoi naurattamaan, kun aiemmin kerroit Pennyn pissineen Kampin metroasemalle, voi toista... Mutta eihän se aina katso aikaa eikä paikkaa ;)

    VastaaPoista
  2. Kyllä mä olisin ihan tyytyväinen vähän vähemmän syksyisistäkin keleistä, vaikka toisaalta koiran kannalta tällaiset syyskelit on kyllä ihan huippuja :) Ja ei tuon sortin hätä tosiaan katso aikaa eikä paikkaa, ja onneksi oli avulias rouva paperia lainaamassa :D Oli vielä oikein kunnon stocka-rouvan näköinen, eikä vetänyt ollenkaan herneitä nenään, rauhoitteli vaan että kyllä tänne on muutkin kuin koirat kuseksinu...

    VastaaPoista