Tammikuussa Penny sai alkunsa. Saara-äiskää vietiin moottorikelkalla treffeille jään yli Welmun luokse - todellinen Saaristonsiiriläinen :)
Welmu ja Saara treffeillä - kuva: Mirjam Koivula
Helmikuu
Saara-mamman masu kasvaa ja tässä vaiheessa pienen Pennyn pää on alkanut muodostua, samoin silmät, silmäluomet, elimet ja kynnet ovat alkaneet kehittyä ja pikkuhiljaa pienet koiranpennut alkavat jo näyttää pennuilta. Tässä vaiheessa jännitys oli jo kasvanut aivan kauheasti! Kun sain kuulla, että masussa on pentuja kuusi kappaletta, siskoni laski jo, millä todennäköisyydellä ainakin yksi pennuista olisi tyttö...
Kuva: Mirjam Koivula
Maaliskuu
Maaliskuussa Penny valmistautuikin jo syntymään. Tässä vaiheessa turkki on jo kasvanut ja pennuilla on kuonot. Saara-mamman masukin on jo aivan räjähtämispisteessä!
Kuva: Mirjam Koivula
14.3. olin Saksassa Leipzigissa yliopiston järjestämällä kurssilla, ja viimeiset päivät olin koko ajan odottanut, että milloin tulee pentu-uutisia! Kesken luennon alkoikin sitten tulla tietoja pennuista, ja kuudesta pennusta viisi oli tyttöjä! Koira-unelmasta tuli nyt totta ja opiskelukaverit saivatkin kuulla seuraavien viikkojen ajan jatkuvaa koiriakoiriakoiria-puhetta...
Penny yhden päivän ikäisenä! - Kuva: Mirjam Koivula
Penny 12 pv - Kuva: Mirjam Koivula
Penny kuvassa toinen vasemmalta - Kuva: Mirjam Koivula
Huhtikuu
Huhtikuussa valmisteltiin jo kovasti kotia Pennyä varten ja mietittiin nimivaihtoehtoja. Pääsin ensimmäistä kertaa katsomaan Pennyä, ja saimme kahdesta pennusta valita, kumman halusimme. Penny - tai siis tässä vaiheessa vielä Wiiwi - oli alusta asti ollut lempparini, ja ei siinä kahta kertaa tarvinnut miettiä. Penny oli jotenkin sen oikean tuntuinen. Onneksi pääsin kahdesti katsomaan pentuja, koiravauvakuume oli jo jotain aivan käsittämätöntä. Kävin huhtikuun lopussa melkein joka päivä eläinkaupassa, kunnes jopa eläinkaupan myyjä sanoi, ettei keksi enää mitään, mitä pentu voisi tarvita...
She's the one <3 - Kuva: Juho Nevalainen
Toukokuu
Ja niin se H-hetki viimein saapui! Sain hovikuskiksi Tytin ja hurautimme kohti Vaasaa. Loppumatka menikin jo aivan hermostuksissa ja perillä odottivat kovasti kasvaneet pikkaraiset, jotka nukkuivat kaikki yhdessä kerässä. Kävelin pentuaitauksen luokse, ja ainoana pentuna Penny heräsi ja tassutteli tervehtimään minua pentuaitauksen reunalle.
"Mä voisin kyllä oikeestaan lähteä sun mukaan..." - Kuva: Tytti Käyhkö
Kuva: Tytti Käyhkö
Kuva: Tytti Käyhkö
Penny on pennusta asti näyttänyt harmistuksensa hyvin selvästi... Kuva: Tytti Käyhkö
Lelukoira <3 - Kuva: Tytti Käyhkö
Kun Penny oli kotiutunut uuteen kotiin, aloitimme sosiaalistamisen ja toukokuussa tapasimmekin tuttuja ja turvallisia aikuisia ja samankokoisia pentukoiria. Matkustimme ensimmäistä kertaa junalla ja bussilla, harjoittelimme naksutinkoulutuksen alkeita ehdollistamalla Pennyä naksuttimeen, kävimme katselemassa purjevenettä ja ihmettelimme uusia paikkoja. Pantaan totutteleminen vei jonkin aikaa, ja pidimmekin sitä päällä myös sisällä. Lisäksi teimme paljon yksinoloharjoituksia, aloitimme ihan pienistä pätkistä ja pidensimme yksinoloaikoja pikkuhiljaa. Penny on alusta asti ollut makuuhuoneessa portin takana yksinoloajat, ja on tottunut hyvin olemaan yksin.
Penny ja uusi ystävä Nitro - Kuva: Tytti Käyhkö
Purjeveneen kannella - Kuva: Juho Nevalainen
Kesäkuu
Kesäkuussa tapasimme paljon uusia koirakavereita ja reissasimme ympäri Suomea. Penny pääsi ihmettelemään hevosia tallille, matkusti Vaasaan, Vuokattiin, Ilomantsiin ja Espooseen. Automatkat Penny nukkui omassa kevythäkissään ja jopa 500 kilometrin matkat sujuivat yhden pysähdyksen taktiikalla. Kesäkuussa mietin myös paljon ruokintaan liittyviä asioita, kun penturuoka ei maistunut Pennylle kunnolla, vatsa oli vähän väliä löysällä ja Pennyn kuono muuttui punaiseksi ruokailujen jälkeen. Tästä alkoikin sitten ruokailukokeilut. Vaihdoimme Royal Caninin Golden Eagleen, ja Penny paastosi sen jälkeen monta päivää. Opettelimme uusia asioita, seuraamista ja luoksetuloa naksuttelemalla.
Hemmo Pennyn kidutettavana tallilla
Penny tapasi ensimmäistä kertaa tulevan parhaan kaverinsa Nalan!
Heinäkuu
Heinäkuussa pääsimme Pennyn kanssa viikoksi purjehtimaan! Pieni laivakoira kulki erinomaisesti mukana ja tapasi paljon uusia koiria. Tässä vaiheessa Pennyllä oli parin viikon epävarmuuskausi, kun se ärisi hihnassa ollessaan muille koirille. Kauhulla jo ajattelin, että apua, nyt mulla on hihnaräyhääjäkoira! Tämä vaihe meni kuitenkin itsestään ohi, onneksi. Aloitimme myös Kiva koirakansalainen -kurssin, ja Penny pääsi harjoittelemaan uusia taitoja. Lisäksi Pennyltä irtosivat ensimmäiset hampaat Ruuti-parsonin avittamina :)
Harvahammas!
Penny ja Ruuti
Lisäksi kävimme katsastamassa Espoossa Westendin koirauimarannan ja mökkeilimme Sysmän lähistöllä.
Rantaelämää
Mökillä tähystyshommissa
Elokuu
Elokuussa jatkoimme Kiva koirakansalainen -kurssin viimeiset kerrat, kävimme ensimmäistä kertaa tekemässä verijälkeä, retkeilimme Hervannassa ja kävimme näyttelytreeneissä. Lisäksi aloitimme pentutoko-kurssin. Penny kävi myös Nala-koiran luona hoidossa ja kauhukakaroi sydämensä kyllyydestä :)
Hila ja Penny - Kuva: Tytti Käyhkö
Penny trimmaamassa Akua ja Dafia
Ensimmäinen tapaaminen herra sorkan kanssa - Kuva: Tytti Käyhkö
Näyttelytreeneissä - Kuva: Tanja Malmberg
Syyskuu
Syyskuussa Penny rupesi syömään. Tämä oli oikeasti iso juttu, sillä kouluttaminen helpottui aivan valtavasti. Luoksetulot alkoivat sujua todella paljon paremmin kuin aikaisemmin. Nappulamerkin vaihtamisella ja omien ruokakeitosten lisäämisellä oli varmasti osansa asiaan, ja Pennyn vatsan toiminta normalisoitui. Olemme syksystä asti syöttäneet Pennylle ANF:ää ja riisi-jauheliha-porkkana-pellavasiemenrouhe-kalaöljyseosta, ja tosi hyvin toimii, edes raa'at hirvenluut eivät saa vatsaa sekaisin. Ruokamietteiden lisäksi kävimme tekemässä pari verijälkeä, kokeilimme hakua ja tokoilimme. Lisäksi Tytti opasti meitä agilityn saloihin ja pääsimme harjoittelemaan putkea.
SUPPIKSIA!!
Penny ja Jana painimassa - Kuva: Tytti Käyhkö
Tyytyväiset jäljestäjät! - Kuva: Tytti Käyhkö
Lokakuu
Lokakuussa retkeilimme, naksuttelimme uusia temppuja, treffasimme koirakavereita, teimme verijälkeä, kävimme harjoittelemassa agilityn saloja ja saimme ihanan Hilan viikonloppuvieraaksi. Lisäksi muutto Espooseen alkoi pikkuhiljaa lähestyä. Syksy ja sateiset kelit vaivuttivat meitä pikkuhiljaa syyskoomaan, ja monta iltaa kuluikin sohvalla peiton alla pötkötellessä. Lokakuun lopussa Penny alkoi pompottaa toista takajalkaansa, ja hieroja kävi katsomassa tilanteen.
Suomonsteri
Keränen talvikoomaa (vatsan peitteeksi tosin kasvatettiin hyvin äkkiä talviturkki)
Ärrierivetoleikit Himpesterin kanssa
Marraskuu
Marraskuussa isoin muutos oli muutto Tampereelta Espooseen. Kävimme paljon sienestämässä ja keräsimme valtavat määrät suppiksia. Lisäksi Penny joutui koirauimalaan... Penny sopeutui uuteen kotiin oikein hyvin, ja pääsimme tutustumaan koirapuistoilun saloihin. Sairastelu ja isot tentit hankaloittivat koirapuuhasteluita marraskuun lopussa.
Hyvinkäällä koirauimalassa - Kuva: Tanja Malmberg
SIENIÄ! - Kuva: Tytti Käyhkö
Urpon ja Turpon metsäretki Pukalaan - Kuva: Tytti Käyhkö
Moimoi Nala, toivottavasti tavataan pian!
Joulukuu
Joulukuussa sopeuduttiin uuteen elämään Espoossa. Lähialueen lenkkipolut ovat pikkuhiljaa tulleet tutuiksi. Yhtenä iltana lenkillä huomasin ajattelevani, että onpas tänään mukava keli, kun tihuttaa vaan ihan vähäsen! Kuvaa hyvin viimeisen kuukauden säätä... Olemme opetelleet Pennyn kanssa uutta temppua, lelujen siivoamista koriin, ja käyneet koirapuistossa tutustumassa lähialueen koiriin. Lisäksi olemme pikkuhiljaa totuttautuneet tallielämään ja Penny vietti ensimmäisen yön poissa kotoa ilman meitä. Joulun jälkeen Pennyllä alkoi juoksut, ja pikkuinen on syönyt hieman huonosti ja nukkunut todella paljon. Saman tien kun joku menee sohvalle istumaan, pieni Keränen on valmiina kainaloitumaan tai käpertymään jalkojen päälle.
Pennyn ja Eemelin kohtaaminen
Penny ja Oula koirapuistoilee
Penny avaa paketista joululahjaporsasta...
Vuoteen on siis mahtunut paljon kaikenlaista, ihania reissuja, ihania uusia ystäviä ja ennen kaikkea maailman ihanin koira! Pennyn kanssa touhuaminen on ollut juuri niin ihanaa, kuin mitä ajattelinkin. Ensi vuodelle voisi jo asettaa jotain tavoitteitakin, mitä Pennyn kanssa ruvetaan puuhaamaan. Nyt valmistaudumme vastaanottamaan uutta vuotta ja toivomme, että säästymme pahimmilta ilotulitussäikähdyksiltä. Illan ohjelmassa on ihana tapaspöytä ja yhdessäoloa ihan vaan kotosalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti