Pennyn vuosi 2012

Uuden vuoden korvilla on hyvä ottaa katsaus tämän vuoden tapahtumiin.

Tammikuu:
Pennyllä alkoi juoksut tapaninpäivänä, joten tammikuu meni rauhallisissa tunnelmissa. Kävimme Tytin kuvattavina studiossa, ja sainkin Pennystä aivan ihania valokuvia, joista yksi pääsi koristamaan olohuoneen seinää.

Kuva: Tytti Käyhkö

Helmikuu:
Juoksukooman hellittäessä Penny kunnostautui helmikuussa sisustushommissa, tapasi ystäviä ja kasvatti talvitöppöset. Minun kohdallani merkittävin tapahtuma oli uuden kameran ostaminen, ja Canon Eos 7D onkin palvellut vallan mainiosti viimeiset 10 kuukautta!

Ryhmäpose: Penny, Nala ja Loki

Onneton suojautumisyritys pakkasten varalle

Maaliskuu:
Maaliskuussa vietimme paljon aikaa koirapuistossa ja aktivoiduimme muutenkin koirapuuhissa. Ei vähiten siksi, että Pennyllä oli aivan mahdottomasti energiaa. Lähikoirapuiston koirat alkoivat tulla jo tutuiksi, ja ollaankin tutustuttu koirapuistossa lukuisiin ihaniin koiriin ja omistajiin. Lisäksi kävimme pelastusliiviostoksilla, Regatassa pullakahveilla ja testasimme koirien HopLopia, virikeluolastoa. Maaliskuussa vietimme myös Pennyn syntymäpäiviä!

Penny ja Kuro

Ei ole kyllä yhtään kiva, sanoo Penny.

Kahvilassa lämmittelemässä sylikummitädin kainalossa

Mikäs sinne on mennyt? Virikeluolastoa tutkimassa

"Oikein kiva silputtava tämä synttärikukka"

Huhtikuu:
Huhtikuussa omistaja reissasi pitkin Espanjaa yli viikon, Penny olisi mielellään tullut mukaan matkaan. Saimme myös paikan agilityn alkeiskurssilta ja vietin hyvin paljon aikaa kirjastossa gradu-hommissa.

"Ota mut mukaan, joooooko? Lupaan olla tosi kiltisti!"

Sevillalainen Keränen

Toukokuu:
Toukokuussa selvittelimme eläinlääkärillä rokotusten yhteydessä Pennyn russelipomppua. Aloittelimme agilitykurssia ristiriitaisissa fiiliksissä ja harjoittelimme tallielämää. Lisäksi seurasimme jännityksellä jääkiekkoa, ja tämän seurauksena Penny vielä edelleenkin kaivautuu sohvatyynyjen alle, jos se edes sivukorvalla kuulee televisiosta Antero Mertarannan äänen... Opettelimme uuden tempun, käsistä tehdyn renkaan läpi hyppäämisen, ja Penny leikki supersankarikoiraa huonoin tuloksin.

Penny ja Hemmo tallilla

AST:n agilitykentällä

"En kyllä tule pois täältä, ennen kuin Mertaranta on hiljennetty"

Hoplaa!

Uuuups...

Kesäkuu:
Kesän korvilla opeteltiin Pennyn kanssa jälleen uusi temppu, josta on tullut sekä meidän, että Pennyn lempitemppu. Penny on huomannut, että orava-tempulla saa koirapuistossa muut koiranomistajat heltymään ja namipussin suut auki. Se menee nimittäin istumaan orava-mangusti-asennossaan ihmisten eteen, ja parhaimmillaan vielä moikkaa tassullaan :D Muuten alkukesä sujui mukavissa merkeissä kävimme perinnepurkkari-purjehduksella, ostimme pyörään korin Pennylle ja kävimme sukuloimassa Vaasassa.

Pyörällä päästään!

"ORAVA!"

Tähystäjä Keränen perämiehen hommissa

"Arvaa kuka?" "No Wieno-siskohan se siinä!"

Heinäkuu:
Heinäkuussa purjehdimme, mökkeilimme, kävimme metsästämässä kanttarelleja ja Penny sai monta hyvää tilaisuutta kaivaa mutaisia kuoppia milloin missäkin mökkirannassa. Kuvista päätellen Penny on päässyt viettämään ihanaa kesälomaa ja nauttinut tosissaan joka hetkestä. Omistajia virkisti kovasti ihana matka Pariisiin ystävämme Marekin luokse.

Tähystäjä-Keränen hommissa

Identtiset kaksoset - Baywatch-Keränen Hangossa!

Mustikoita suoraan puskasta!

Mutakuopan kaivuussa...

Pariisilainen "Terrible" Keränen

Elokuu:
Elokuussa Penny kohtasi maa-ampiaispesän ja sai kolme ampiaisen pistoa. Auts. Muuten vietimme Elokuuta todella rauhallisissa merkeissä, ja Penny lähinnä nukkui koko kuukauden - kiitos valeraskauden. Blogin kuvatkin tuolta ajalta ovat lähinnä nukkuvasta tai haukottelevasta Pennystä.

Penny ystäväni mökillä elokuussa 2012 ja elokuussa 2011

Mökkireissulla tähystämässä - kuinkas muutenkaan...

"Mee keskenäs sinne lenkille"

Pusuja Eetulta koirapuistossa

Ja taas pötköllä...

Syyskuu:
Syyskuussa omistaja oli aivan käsittämättömän sienimanian vallassa. Pennyä raahattiin pitkin Nuuksion metsiä ja siitäkös neiti oli onnessaan. Etenkin kun sai välillä ihan huikeaa seuraa mukaansa! Agilityn jatkokurssilla tahkosimme Pennyn kanssa välillä onnistuen, välillä tosi isojen motivaatio-ongelmien kanssa.

Yläfemmat Nalan kanssa

SUPPIKSIA!!!!

Odyn kanssa Olarin metsissä

Lokakuu:
Lokakuussa jatkoimme ihan tavallista russeliarkea. Pennyllä kävi koirahieroja Reijo, tapasimme uusia koiratuttavuuksia, kuten ihanan Nelli-villiksen, eikä sovi unohtaa vihtiläistä herra Rytköstä! Ihmeteltiin kameran kanssa upeita syksyisiä aamuja ja lenkkeiltiin Pennyn kanssa paljon.

Hierontakäsittelyssä

Nelli

Rytkönen

Marraskuu:
Marraskuussa ähelsimme agilitya Anne Saviojan opastuksella. Muutama aivosolu liikahti ja loi uuden yhteyden toisiinsa - opin uusia ohjauskuvioita. Pennyllä meni aluksi todella hyvin, saatiin Penny leikkimään ja innostumaan aidosti. Sitten tapahtui jotain, ja Pennyä alkoi kiinnostamaan enemmän naapurikentän toko-treenit. Sinne se sitten livahti aina tilaisuuden tullen häiriköimään. Penny avusti myös minua uuden harrastukseni, viisiottelun parissa, ja on aina innolla mukana venyttelyissä. Lisäksi Penny toimi reskontra-assistenttina ja tapasi täytetyn ketun.

Personal Trainer Penny Keränen hommissa

Reskontra-assistentti Keränen, kuinka voin auttaa?

Suuri Saalistaja -Keränen

Joulukuu:
Joulukuu hurahti niin vauhdilla, että itsekin ihmetyttää, mihin kaikki aika meni. Tai no, kyllähän se on tiedossa: työ+gradu+työnhaku+viisiottelu+energinen russeli. Tästä yhtälöstä toivottavasti saadaan seuraavien kuukausien aikana pois gradu ja työnhaku. Helpottaisi kovasti. Joulukorttikuvien ottaminen jäi myös mieleen hauskana episodina, kun Penny ahdistui aivan valtavasti kaulaan sidotusta satiininauhasta, murjotti pöydän alla nauhaa hampailla repien ja suostui kuvattavaksi vasta, kun nauha oli irrotettu kaulasta. Kinkun ihmeellinen voima auttoi myös. Hieman.

"En kyllä laita mitään satiinirusettia kaulaan!!"

Vuosi on mennyt vauhdilla. Täyttä russelielämää viettäessä. Vauhdikkaita tilanteita, kohtaamisia kyiden, ampiaisten ja Antero Mertarannan selostuksen kanssa, pötkötellessä sohvalla ja koirakavereita tavatessa. Pennyn kanssa aika ei käy pitkäksi ja on aina ihana tulla kotiin, kun pieni tulee niin täysillä ja tohinalla ovelle vastaan. Koiranomistajan elämää parhaimmillaan.