Pennyn puolivuotispäivä alkoi hyvin ankeissa merkeissä. Ensimmäistä kertaa Penny joutui jäämään kotiin työpäivän ajaksi, kun joudun toimimaan kahden päivän ajan "yksinhuoltajana" :) 8 tunnin yksinolosta neiti selvisi mainiosti, mitään tyhmyyksiä ei oltu tehty ja huone oli täysin pissaton, mahtavaa! Päivä onneksi parani loppua kohden, ja Penny pääsi illalla ihanan Akun luokse hoitoon muutamaksi tunniksi, ettei joutunut vielä työpäivän yksinolon jälkeen yksin kotiin jäämään. Akun luona olikin riittänyt vauhtia ja touhustusta, mutta ystävykset olivat myös rauhoittuneet syömään puruluita yhdessä ja lopuksi jopa nukahtaneet. Ihanaa kun pystyy lyhyelläkin varoitusajalla viemään viereen naapuriin Pennyn hoitoon. Ei tarvitse itse olla niin huolissaan ja potea huonoa omatuntoa. Pennyn 6 kk valokuvat eivät ole nyt ihan priimalaatua, ei ole kovin helppoa saada russelia pysähtymään paikoilleen oikeaan asentoon niin, että saisi itse samalla otettua valokuvan. Yritetään viikonloppuna paremmalla onnella ja avustajan kera. Penny otti muhun koko ajan katsekontaktia, eikä suostunut katsomaan eteenpäin, joten sivukuvaa en tällä kertaa onnistunut ottamaan.
 |
| Sivuposeeraus |
 |
| "Mä voisin sitä nakkia ottaa vielä vähän lisää..." |
Jäin itse miettimään tämän ikärajan ylittämisen kohdalla, että mitä kaikkea on puolessa vuodessa tapahtunut. Penny on tällä hetkellä lähestulkoon sisäsiisti. Ehkä kerran kahdessa viikossa tulee yksi pissa sisälle, mutta nämä kerrat ovat enemmän omia mokia, ei ole ehtinyt itse reagoimaan toisen eteiseen menolle. Hampaiden vaihtuminen alkaa olla ohi, vielä muutama poskihammas vähän kasvaa, mutta maitohampaat ovat lähteneet. Luonteenpiirteet vahvistuvat, ja Penny on pysynyt itsenäisenä, rohkeana, ihmisrakkaana ja touhukkaana. Se ei ainakaan vielä vaadi jatkuvaa toimintaa, vaan viihtyy hyvin itsekseenkin, mutta on aina valmiina lähtemään puuhastelemaan jotain, etenkin jos siihen liitty muita koiria, yleistä riekkumista ja metsään lähtöä. Nenänkäyttö sillä on hyvin vahva, ja lenkit kuljetaankin kaikki ruohonkorret haistellen. Tämän takia on ollut kiva lähteä hakuun ja jälkeen mukaan, kun Penny selkeästi tykkää haistelupuuhista ja itse tekeminen on sille hauskaa ja palkitsevaa. Hihnakävelyssä on vielä harjoittelemista. Penny ei vedä, mutta se jää jumittamaan ja pahimmillaan heittäytyy makaamaan, jos suunta on väärä. Tässä tarvitaan rutkasti kärsivällisyyttä ja lisää treeniä. Isoin haaste koulutuksen suhteen on ollut palkitseminen. Kun ruoka ei ole ykkösjuttu, joutuu ihan toden teolla miettimään, millä ihmeellä palkkaisin. Yleensä ajoitan koulutustuokiot aikaan ennen ruokaa, jolloin nälkäisenä Pennyä kiinnostavat namit enemmän.
Kun ennen Pennyä omasta koirasta haaveilin, toivoin, että saisin harrastuskaverin, joka kotona malttaisi kuitenkin rauhoittua, ja käpertyä jalkoihin sohvalle kerälle, ja juuri sellaisen perheenjäsenen olen Pennystä saanut. Päiväunet pienen lämpöpatterin kanssa on kyllä ihan parasta! Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan ja mitkä piirteet nousevat vahvemmin esille. Ja missä vaiheessa saamme kokea mörkövaiheen ihanuudet!
Meille koirakoululla ehdoteltiin, että jos koiralle namipalkka ei ole riittävän kiinnostava, niin alkaa tarjoamaan koiralle osan tai jopa kaiken ruuasta palkkana (toki tällöin namien täytyy olla jotain terveellistä). Keitetty broilerinsydän toimii meillä tällä hetkellä aika jees, mutta toisaalta, niin toimii oma ruokakin kuivana - Pihka ei ole vielä keksinyt nirsoilua :)
VastaaPoistaKiitos kommentista! Me ollaan kokeiltu Pennyn nameina kanan kivipiiraa, sydäntä, lohta, jauhelihaa kypsänä ja raakana, juustoa, kinkkua, nakkia ja lihapullaa. Sisällä kotona ruoka toimii ihan ok namina, ulkona asfaltilla, jossa ei ole niin paljon hajuja toimii myös, mutta muuten ruoka ei esimerkiksi metsässä nappaa. Sillä ei ole väliä, kuinka nälkäinen Penny on, vaan sillä, että kaikki muu kiinnostaa enemmän. Lisäksi koen ongelmallisena ruoan kokonaan pois jättämisen, koska Pennyllä on ollut vatsan kanssa ongelmia. Ruoka-annosten pienentäminen voisi kyllä olla vaihtoehto... Ehkä ruokahalu parantuu iän myötä :)
VastaaPoistaNo teillä tosiaan on kokeiltu kaikkea! Täytyy toivoa, että Pihka pysyy jatkossakin yhtä ahneena. Tosin huomaa kyllä, että kun esimerkiksi muita koiria on läsnä, niin se tuntuu välillä olevan aivan se ja sama mitä on taskussa, oli se sitten nami tai lelu.
VastaaPoistaEn sitten tiedä, vaatisiko tuo koiran ruokkiminen palkkaamalla nirson koiran kanssa sen, että koira olisi ollut syömättä jo pari ateriaa. Pennun tai nuoren koiran kanssa toki arveluttaa jättää safkoja antamatta...
Mutta onnea siis teille sopivan palkkion etsintään! Onhan teillä toisaalta koirakin sellaisessa iässä, että varmaan mielellään haistateltaisiin välillä käskyille pitkät vaikka omistajalla olisi mitä ihanuutta tarjota... :)
Kääk, joko Penny on puolivuotias?! Mä vaan koko ajan ajattelen sitä sellaisena pörröisenä pikkunappulana... Tosi kiva oli lukea, että olette Pennyn kanssa niin "yhteensopivat" ja molemmista on toisilleen iloa :)
VastaaPoistaIlona: niinpä, ei joka tilanteeseen vaan pysty tarjoamaan koiralle jotain parempaa, kuin mitä se on löytänyt... Ja varmasti se auttaisi, että veisi pikkuhiljaa koulutustilanteita vaativimpiin paikkoihin, mutta tuntuu että kodin ja ulkomaailman välille tarvittaisiin joku paikka, mikä ei olisi niin tuttu kuin koti, mutta ei ihan niin mielenkiintoinen kuin piha. Penny on ihan oma-aloitteisestikin välillä syömättä useita ruokia, joten en uskalla lähteä sen kanssa vielä ruokien pois jättämiseen. Tosin kohta voisi olla ajankohtaista siirtyä kolmesta ruokinnasta kahteen, joten se voisi kyllä yhdistettynä pienennettyihin ruoka-annoksiin toimia :) Katsotaan, miten edetään. Raportoin sitten myöhemmin miten ollaan onnistuttu :)
VastaaPoistaT: Niinpä! Mun pikkanen kasvaa ihan liian vauhdikkaasti! Ihan kiva, että järkeä tulee vähän lisää tohinoihin, mutta sellainen pikkupentumaisuus on jo taaksejäänyttä aikaa. Snif!